Faunatar Länsikeskus

Yhteystiedot
K-Citymarket Länsikeskus,
Markulantie 150, 20320 Turku

Puh. 050-4098 774
E-mail: lansikeskus(at)faunatar.fi

Palvelemme:
Toistaiseksi poikkeavat aukiolomme:
Ark. 10-20, la 10-18, su 12-16
 

Palveluitamme:

Myymälänhoitaja Jonna
Eläimet ovat kuuluneet elämääni syntymästäni saakka. Äidin kissa tykkäsi nukkua vaunuissani vartioimassa minua. Neuvolatäti oli ollut kauhuissaan tästä, äiti oli vaan todennut, että eiköhän ne pärjää ja tädin on parempi pysyä kauempana vaunuista, sen verran tarkkaan Mantu-kissa vartioi kuka vaunuihin kajoaa
Ekan oman lemmikin sain, kun olin 4-vuotias. Musta risteytyskani sai nimekseen Kurre, sen jälkeen tulivat Kurre 2 ja Kurre 3. Kun kolmannella luokalla alkoi englanti, oli englannin oppikirjassa papukaija Nobody. Päätin kolmasluokkalaisen päättäväisyydellä, että haluan papukaijan. Sain lopulta neitokakadun, Topin, joka eli 27 vuotta, opettaen minulle mm. viheltämisen taidon. Oma koira oli lapsena haave monta vuotta. Vanhemmat laittoivat sen saannille ehdon: Kun koko raha on kerätty itse, saat koiran. Jouluna 1993 rahat olivat koossa ja paketissa tuijotti pieni nappisilmä, kultainennoutaja Vilma.  Vilma oli elämässäni 13 vuotta, jättäen niin suuren aukon, etten ole se jälkeen uutta koiraa hankkinut (ainakaan vielä). Lapsuuteni oli siis täynnä eläimiä ja ne myös toivat paljon uusia kavereita, kun sana meidän eläintarhasta kiri koulussa.
     Akvaariot ovat olleet kiinnostuksen kohde jo yli 20 vuotta. Niitä onkin ollut pienestä 60 litraisesta yli 500l ja kaikkea siltä väliltä. Jo pitkään olen ollut ehdoton geotooppien pitäjä, eli omien altaiden kalat ja kasvit tulevat samasta maanosasta. Joitakin vuosia kävin myös Turun akvaarioyhdistyksessä, mutta muiden kiireiden tullessa se on jäänyt. Akvaarioissani myös kasvit ovat isossa osassa ja voi sanoa, että ne ovat myös heikkouteni. Kun tulee joku hieno uusi laji, se on pakko saada, vaikka altaat ovat aika piukassa jo :D Tällä hetkellä kotona on 300-litrainen Etelä-Amerikka -geotooppi ja 96-litrainen Aasia -geotooppi.
     Myös jyrsijät ovat vuosien varrella tulleet tutuksi. Ensimmäisen syrkin sain ala-asteella, kun se löytyi isän työkaverin keittiönkaapista, eikä sen edellistä kotia löytynyt. Sen jälkeen kiinnostuin kääpiöhamstereista. Niitä onkin ollut jo yli 30kpl. Muutaman talvikkopoikueen olen myös kasvattanut ja on kiva kuulla asiakkailta näiden poikasten kuulumisia. Uusimpana tuttavuutena kotoani löytyy neljä campbellityttöä. Talvikoitakin on vieläkin 6kpl, gerbuja 3, joista yksi tyttö odottaa uusia kavereita, kun vanha kaveri menehtyi vanhuuteen.  Pienten jyrsijöiden kanssa minua kiinnostaa erityisesti niiden luonnollinen elinympäristö ja ruokinta. Minut tunnetaan töissä pikkuaterioista, joita teen hamstereilleni.
Kaneja on ollut vuosien aikana yhteensä yli kymmenkunta. Tällä hetkellä kodin valtaa kääpiölupat, Lotta ja Rasmus.  Heillä on oma huone ja kun olen kotona ne ovat koko asunnossa vapaana ja monesti makoilevat olohuoneessa meidän seurana. Nämä pitkäkorvat osaavat myös kerjätä herkkuja. Kanien virikkeellistäminen on myös lähellä sydäntä ja yritän aina kehitellä heille uusia juttuja. Huone on siis heitä varten sisustettu.
     Uusi aluevaltaus on hittiäiset, tarkemmin koppakuoriaiset, jotka muuttivat meille keväällä. Ugandan smaragdikukkakuoriaiset ovat helppo hoitoisia ja niiden kaunis terraario on sisustuselementti.
     Monet sukulaiset arvasivat varmasti, jo kun oli pieni, että suuntaan eläinalalle. Itselleni se ei kuitenkaan ollut aina selvyys, vaikka oma eläinkauppa oli haave. Olin yläasteella tet-jaksossa eläinkaupassa ja myöhemmin pääsin oppisopimukseen Faunattareen, jolloin suoritin eläintenhoitajan ammattitutkinnon suuntana eläinkauppa.
     Minulta voi siis kysellä kaikkiin eläimiin liittyviä asioita. Matelijat ovat itselleni vieraampia, mutta onneksi meillä on, mahtava työporukka josta löytyy tietäjiä vähän joka juttuun. Eli rohkeasti vaan juttelemaan.

Tekla
Perheessäni on aina ollut lemmikkejä. Kun olin lapsi, meillä asui muutama rotukissa ja brittiläisen lyhytkarvan pentuja syntyi silloin tällöin. Talouteen kuului myös sukkanauhakäärme ja chilentarantula. Samainen tarantula muuten asuu luonani yhä edelleen, joten se onkin pitkäaikaisin lemmikkini asuttuaan kanssani jo 18 vuotta, vaikka kuuluikin alun perin isoveljelleni. Ensimmäiset omat lemmikkini, kaksi kania, sain 11-vuotiaana ja kaneja olenkin omistanut aina siitä lähtien.
Hankin ensimmäisen koirani australianpaimenkoira Minkan 18-vuotiaana ja nykyään pian 9-vuotiaan Minkan kavereina ovat myös 7-vuotias mudi-sinhala hound Kaiku ja 1½-vuotias italianvinttikoira-phalene Sieppi. Näiden kavereiden kanssa on tullut kokeiltua monia koiraharrastuslajeja aina agilitysta esine-etsintöihin ja rallytokossa olen kisannut jonkin verran.
Eläinalalle suuntasin heti peruskoulun jälkeen eläintenhoitajan perustutkinnon kautta. Perustutkinnon aikana tutustuttiin pieneläinten lisäksi myös moniin tuotantoeläimiin ja hevosetkin ovat minulle ratsastusharrastuksen myötä tuttuja. Olen aina ollut kiinnostunut eläinten käyttäytymisestä, virikkeellistämisestä ja positiivisin keinoin kouluttamisesta. Sittemmin myös ravitsemus ja fyysisen terveyden ylläpito esimerkiksi lihashuollon keinoin ovat tulleet minulle tärkeiksi elementeiksi ja suoritinkin muutama vuosi sitten eläintenhoidon ammattitutkinnon koirahieronnan osaamisalalta.
Edellä mainittujen koirien, tarantulan ja kahden kanin lisäksi laumaan kuuluu tällä hetkellä kenian hiekkaboa, piikkihäntäagama, toinen tarantula (brachypelma vagans), sekä kesyhiiri. Olen myös harrastanut pitkään akvaarioita, mutta viimeisimmän muuton myötä altaat jäivät pois. Monenlaista pikkujyrsijääkin aina tavallisista hamstereista hieman eksoottisempiin arosopuleihin on joukon jatkona ehtinyt olla. Minua voikin rohkeasti nykäistä hihasta riippumatta siitä, mitä eläintä kysymyksesi koskee, koska jos en tiedä vastausta, haluan varmasti ottaa asiasta selvää!

Emilia

Eläimet ovat olleet iso osa elämääni sen alusta asti, synnyinkin etuajassa Maailman eläinten päivänä.
   Lapsuuden kodissani oli aina paljon eläimiä. Isälläni oli terraarioeläimiä, joista osa lisääntyikin meillä. Esimerkiksi tiettävästi Suomen ensimmäiset vankeudessa syntyneet kalifornian kuningaskäärmeet kuoriutuivat meidän kodissamme, minun seuratessa nelivuotiaan innolla kuoriutumista vieressä. Äidilläni oli akvaarioita, rottia, kaneja, okahiiriä, kissoja sekä koiria.
    Rakkaus hämähäkkeihin syttyi jo aivan pienenä tyttönä ja ensimmäisen oman lemmikkini, tunnistamattomaksi jäänyttä tarantula-lajia edustaneen Anteron, vaadin vieraillessani isäni kanssa Heinolalaisessa eläinkaupassa ollessani 3 –vuotias. Antero menehtyi 13 vuotta myöhemmin, mutta rakkaus hämähäkkeihin jäi. Tälläkin hetkellä meillä asustaa kymmenisen hämähäkkiä. Lisäksi kodissani asustaa skorpioneja ja skorpionilukki nimeltään Hapsiainen.
    Nykyinen eläintarhani koostuukin enimmäkseen terraarioeläimistä; Hämähäkkieläinten lisäksi minulla on käärmeitä ja liskoja. Lisäksi minulla on kolme kissaa, maatiaiskissat Hunni ja Kippis, sekä cornish rex Tiksu
     Päätymiseni eläinalalle oli hienoinen yllätys jopa itselleni. Olen koulutukseltani lähihoitaja, mutta ala ei ikinä tuntunut omalta. Päädyin työkokeiluun Faunatar Skanssiin ja jäin sille tielleni. Olen ollut Faunattaressa töissä jo vuodesta 2012, enkä usko haluavani enää tehdä muuta työtä. Erityisen mieluisaa minulle on, kun kohtaan kysymyksen, johon en tiedä vastausta, sillä haluan oppia joka päivä uutta ja selvittää asioita. Itselleni vieraampia ovat linnut ja pikkujyrsijät, mutta onneksi loistavassa työporukassamme on tietotaitoa joka lähtöön. Kaikkiin eläimiin liittyvissä asioissa saa kuitenkin tulla nykimään minua hihasta, jos en tiedä, niin selvitän.
   Kuvassa kissani Kippis.

Henkilökunnan omia lemmikkieläimiä: