Rottakäärmeet

ROTTAKÄÄRMEIDEN HOITO

Rottakäärmeisiin lukeutuvia lajeja on kymmenittäin. Terraario-oloissa monet näistä lajeista ovat varsin kiitollisia hoidokkeja ja rottakäärmeet ovatkin saavuttaneet valtaisan suosion harrastajien keskuudessa ympäri maailman. Kaikkia rottakäärmelajeja on tässä yhteydessä mahdotonta luetella, esimerkit  ovat  Suomessa  yleisimmästä  päästä  olevia  lajeja. Rottakäärmeitä  on  lähes  joka puolella maapalloa. Lajeja esiintyy   Siperiassa kuten Amurin rottakäärme Elaphe  shrenckii,  Itäisessä  ja koillisessa  Aasiassa  mm. siniviehkokäärme Orthriopsis taeniurus,  punahäntä  rottakäärme Gonyosoma  oxycephala, "Radiata-rottakäärme" Coelognathus radiatus,  Keski-Venäjällä mm. Elaphe dione, Intiassa  mm. Coelognathus  helena, Välimerellä mm. Elaphe  situla, Rhinechis  scalaris  Etelä-Euroopassa  mm. Zanemis longissimus,  Pohjois-Amerikassa mm. Bairdin rottakäärme  Pantherophis  bairdi, Viljakäärme Pantherophis guttatus, Trans-Pecos rottakäärme Bogertophis  subocularis, Evergladesin  rottakäärme Pantherophis obsoletus rossalleni, Musta rottakäärme Pantherophis obsoletus obsoletus  ja  Väli-Amerikassa mm. Pseudelaphe  flavirufa.  

Vaikkakin  lajit  väreiltään ja  kuvioinneiltaan  suuresti poikkeavat  toisistaan,  on niissä   monia  yhdistäviä tekijöitä.  Ruumiinrakenteeltaan rottakäärmeet ovat pitkiä ja jänteviä ja pää on sopusuhtaisen kokoinen kaulaan  nähden.  Yhtä  lajia lukuun  ottamatta  rottakäärmeet lisääntyvät munimalla ja viljely on monilla lajeilla suhteellisen helppoa. Lajit ovat suurin piirtein  samankokoisia, keskimääräinen  pituus  on noin  130  cm.  Tosin  jotkin lajit  kasvavat  suuremmiksi, kuten siniviehkokäärme Orthiopsis  taeniurus,  joka kasvaa  yli  2  m:n  pituiseksi. Pienimmästä  päästä  on Coelognathus helena, joka jää usein 70 cm pituiseksi.    

Rottakäärmeillä on ehkä aiheettomasti  kiukkuisen  käärmeen maine. Käärmeet rauhoittuvat  ja  tottuvat  käsittelyyn monesti hyvinkin  pian, toki on poikkeuksia eri  yksilöiden ja  eri lajien välillä.

 

SUOMESSA YLEISIMMIN  PIDETTYJÄ LAJEJA:

AMURIN ROTTAKÄÄRME
Elaphe shrenckii 
Engl. Amur Rat Snake.
Levinneisyys  Kaakkois-Siperiasta  Mantsuriaan, Koreaan ja Koillis-Kiinaan. 
Pituus 140-190 cm. 
Musta, keltaisia raitoja kyljissä.
 
AROVILJAKÄÄRME
Pantherophis guttatus emoryi    
Engl. Great Plains Rat Snake
Levinneisyys Missisippijoen länsi-osissa,  Kansasissa  ja  Missourissa, etelässä Uudessa Meksikossa ja Texasissa sekä Koillis-Meksikossa.  Oma  populaatio Utahissa, Coloradossa  ja  Illinoisissa.
Pituus 80- 150  cm. 
Hopean harmaa, tummat satulakuviot selässä, vatsa vaalea.
Aroviljakärmeestä on myös oma hoito-ohjeensa, löydät sen täältä >>
 

BAIRDIN ROTTAKÄÄRME
Pantherophis bairdi (Ennen Elaphe bairdi)
Nimi englanniksi: Baird`s Rat Snake
Levinneisyys luonnossa: Keski- ja Etelä-Teksasista Koillis-Meksikoon.
Koko aikuisena: 120-145 cm.

 
EVERGLADESIN ROTTAKÄÄRME
Pantherophis  obsoletus  rossalleni    
Engl. Everglades Rat Snake.
Levinneisyys Floridan  Everglades.
Pituus 120-150 cm.
Keltainen.  Selässä tumman oranssit  pitkittäisraidat.  Hyvin samannäköinen  kuin  keltainen rottakäärme, mutta tämän kieli on punainen.Poikasväri harmaa tummin satulakuvioin.
 
HARMAA ROTTAKÄÄRME
Pantherophis  obsoletus  spiloides
Engl. Grey Rat Snake.
Levinneisyys  Illinoisin  ja  Kentuckyn  rajalta  Lounais-Minnesotaan, Pohjois-Louisianaan   ja Oklahomaan.
Pituus 130-165 cm. Harmaa  tummin  kuvioin.  Vatsa likaisen vaalea.
 
"HELENA-ROTTAKÄÄRME"
Coelognathus helena 
Engl. Common Trinket Snake.
Levinneisyys: Pakistan, Intia, Sri Lanka ja Nepal.
Pituus 70-150 cm.  Ruskea, kyljissä  valkoisia  ja  ruskeita merkkejä, niskassa ja silmien yllä tummat raidat.
 
KELTAINEN ROTTAKÄÄRME
Pantherophis  obsoletus  quadrivittatus
Engl. Yellow Rat Snake.
Levinneisyys  Florida  ja  Pohjois-Carolina. 
Keltainen  yleisväri, selässä tummanoranssit pitkittäisraidat, vatsa vaalea. Kieli tumma.
 
MUSTA ROTTAKÄÄRME
Pantherophis  obsoletus obsoletus
Engl. Black Rat Snake.
Levinneisyys New Hampshiresta ja Massachusetista Pohjois-Georgiaan, Lounais-Minnesotasta Pohjois-Louisianaan  ja  Oklahomaan.
Pituus 140 - 240 cm.
Perusvärinä musta selkä,  vaalea  vatsa (kuvassa myös albino).  Poikasväri harmaa tummin satulakuvioin.
 
PUNAHÄNTÄ ROTTAKÄÄRME (joskus myös VIHREÄ ROTTAKÄÄRME)
Gonyosoma oxycephala
Engl.  Red-tailed  Rat Snake.
Levinneisyys  Burma,  Lounais-aasia, Indonesian saaristo, Philippiinit.
Pituus 150-230 cm. 
Neonvihreä,  häntä  punainen  tai ruskea.  Pää keltainen. Väri-muunnoksia: harmaa, ruskea, vaaleanvihreä.
 
SINIVIEHKOKÄÄRME
Orthiopsis taeniurus
Engl. Stripe-tailed Rat Snake.
Levinneisyys Siperian ja Kiinan väliseltä rajalta Assamiin ja Pohjois-Burmaan, Kaakkois-Aasiasta Sumatralle ja Borneoon.
Pituus 160-240 cm.  Kirkkaan  keltainen,  selän  myötäiset  mustat  pitkittäisraidat, tummat  kuviot  niskasta  cloacaan, silmän yli  kulkee  tumma raita.
 
TEKSASIN ROTTAKÄÄRME
Pantherophis  obsoletus  lindheimeri
Engl. Texas Rat Snake. Levinneisyys Etelä-Louisianasta Texasiin.
Pituus 130-220 cm. 
Oranssi,  tummanruskeat  kuviot selässä. Poikasväri harmaa.
 
VILJAKÄÄRME
Pantherophis guttatus guttatus 
Engl. Corn Snake, Red Rat Snake
Levinneisyys New Jerseyn etelä-osista Floridaan, Louisianan keski-osista Tennesseen lounaisosiin.
Pituus 90 - 150 cm. 
Monta värimuunnosta, perusväri punaisen ruskea, tummanpunaisin -tai ruskein satuloin. Vatsa vaalea, mustin  "shakki-lauta"-merkein.
Viljakärmeestä on myös oma hoito-ohjeensa, löydät sen täältä >>
Muitakin  rottakäärmelajeja  tavataan Suomen markkinoilla satunnaisesti.    
Puhtaiden lajien lisäksi on kasvatettu kahden tai useamman rottakäärmeen yhdistelmiä,  kuten Suomessa  jo  nimenkin  saanut  vihreä  rottakäärme.
 
VIHREÄ ROTTAKÄÄRME
Pantherophis sp.
Keltaisen  ja  mustan rottakäärmeen hybridi
Levinneisyysaluetta ei luonnossa ole.
Pituus 140-160 cm. 
Likaisen  vihreä.  Kyljissä  tumman  ruskeita  tai  vihreitä  kuvioita.
 
Rottakäärmeiden hybridipoikaset ovat lisääntymiskykyisiä.
Viljakäärmettä  on  yhdistelty  kuningaskäärmeiden (Lampropeltis) sekä härkäkäärmeiden (Pituophis) kanssa.  Nämä poikaset ovat steriilejä.
 
TERRAARIO

Useimpien käärmeiden  tavoin ovat  rottakäärmeetkin  aktiivisimmillaan  auringon  laskettua. Ne kiipeilevät  puissa  ja pensaissa,  kuljeskelevat  aluskasvillisuuden  seassa  ja  kaivautuvat   jyrsijöiden  tekemiin tunneleihin  ruokaa  etsiessään. Terraariossakin  tulee  siis  olla "virikkeitä",  eli  oksia,  kasvillisuutta  ja  piilopaikkoja.  Oksiksi sopivat  kaikki  tukevat  lehtipuiden  oksat, jotka kiinnitetään terraarioon  siten,  ettei  käärme pääse  painollaan  kiipeilyoksia kaatamaan tai katkomaan.
Käärmeet  eivät  voi  sulkea silmiään, joten halutessaan nukkua  ne yleensä hakeutuvat pimeään. Terraarion  pohjalle laitetaan  hämäriä  piilopaikkoja, joihin käärme voi valoisalla hakeutua nukkumaan. Tähän sopii kaarnanpalat, kukkaruukun puolikkaat tai vaikka nurin käännetty  pajukori,  jonka  alle käärme  voi   mennä. Jos terraariossa  on  useita  käärmeitä,  on  niiden  kaikkien  mahduttava  samaan  aikaan  pimeään.  Mielellään  piiloja  saisi  olla useampikin,  jotta  ne  voivat halutessaan olla yksin.    
Kasvillisuutena  voidaan  käyttää  oikeita  kasveja,  kunhan  ne eivät  ole  teräväreunaisia  tai piikikkäitä.  Tekokasvit  kestävät käärmeiden  kiipeilyharjoitukset usein paremmin kuin oikeat.    
Pohjamateriaaliksi  sopii  lannoittamaton turve, hiekka,  kaarnahake,  terraariomatto,  sanomalehti  tai  pölisemätön  jyrsijän kuivike.  Materiaaleja  voi  myös yhdistellä. Pohja pidetään kuivana. Käärmeet nauttivat pohjamateriaaliin  kaivautumisesta, joten materiaalia saa olla useampi sentti.     
Peruslämpötilaksi  terraariossa riittää  huoneenlämpö.  Jotta käärmeen  aineenvaihdunta  pysyisi  käynnissä,  tarvitsee  se lämmittelyalueen,  jossa  lämpötila  saa  kohota  35  asteeseen. Pohjoisimmille   lajeille   kuten Amurin  rottakäärmeille  ei  lämpötilan  tarvitse  kohota  ihan  näin ylös,   30  astetta    riittää. Lämmittelyalueen   lämmönlähteeksi   valitaan   joko   lämpömatto,  lämpökaapeli  tai  ainakin 40  W  hehkulamppuspotti,  joka suojataan siten, ettei käärme voi siihen itseään polttaa. 
Rottakäärmeet  eivät  tarvitse UV-lamppua kuten liskot ja kilpikonnat, jotka  UVB-säteiden avulla pitävät A- ja D- vitamiinien synteesin  ja  luuston  kehityksen kunnossa. Rottakäärme   saa ravinnostaan   kaikki   tarvitsemansa  vitamiinit,  olettaen,  että ravintoeläimet  ovat  hyvin  ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä. Toisaalta UV-säteestä  ei  käärmeelle  ole  minkäänlaista haittaakaan, joten sitä voi oivallisesti    käyttää  myös käärmeillä.  Jonkinlainen  valaistus  on  nimittäin  käärmeenkin terraariossa oltava, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä- ja vuosirytmi. 
Terraarion  koko  riippuu  valittusta rottakäärmelajista. Varmista terraarion  riittävä koko ostaessasi  käämettä  Faunattaren henkilökunnalta.

 
RAVINTO

Terraario-oloissa  rottakäärmeitä ruokitaan  eläinkaupoissa  pakastettuna myytävillä  hiirillä  ja rotanpoikasilla.  Luonnossa  monet  lajit  syövät  lintuja, sammakoita,  liskoja  ja  jopa  hyönteisiäkin.     
Ruoka  sulatetaan  lämpimässä vedessä ja tarjotaan käärmeelle ruumiinlämpöisenä.  Mikäli  terraarion  pohjalle on laitettu irtonaista  pohjamateriaalia,  on suositeltavaa  ruokkia  käärme erillisessä  ruokintaterraariossa, jotta se ei söisi pohjamateriaalia.      
Ruokaa voidaan heilutella pinseteillä  käärmeen  kuonon edessä,  jotta  ruoka vaikuttaisi käärmeen mielestä elävältä.  Vitamiinilisiä ei tarvita, kunhan tarjottavat  ruokaeläimet  ovat hyvin ravittuja  ja  terveitä  ja  ne tarjotaan  käärmeelle  kokonaisina. Ruokinnan  jälkeen  ei  käärmettä  saa  muutamaan  päivään käsitellä,  sillä  se  saattaa  oksentaa sulamattoman ruoan.

 

NAHANLUONTI

Matelijat  kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta  eläimen  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit  harvenevat. Nuori käärme luo  kasvaessaan nahkansa useita kertoja  vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä  voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista   kertoo käärmeen värityksen sameneminen.  Silmätkin  muuttuvat  samean siniharmaiksi, sillä  käärmeellä  ei  ole silmäluomia,  vaan se  luo nahkansa silmienkin  päältä.  Muutamassa päivässä  käärme  kirkastuu taas ja aloittaa  nahanluonnin; se hankaa vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan  pintaan  ja  luikertelee ulos  vanhasta nahasta.   Onnistuneesta nahanluonnista  kertoo  ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin  syy nahanluonnin  epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus. Tällöin  olosuhteiden korjaaminen on  ensisijainen  toimenpide.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden  korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

 

LISÄÄNTYMINEN

Monet  rottakäärmeet  lisääntyvät  terraariossa  verraten  helposti.  Ensin  tarvitaan  luonnollisesti  pariskunta  terveitä, lisääntymisikäisiä käärmeitä. Sukupuolten  määrittäminen onnistuu parhaiten kokeneen harrastajan,  tai eläinlääkärin suorittamalla "sondauksella". Faunattaren henkilökunnasta löytyy myös osaamista tähän, kysy tarkemmin omasta myymälästäsi. Kokemattoman  harrastajan  ei  sondausta  kannata  yrittää,  vaan sukupuoli  voidaan  koettaa  päätellä myös eläinten häntiä vertailemalla:  uroksen  häntä  on  pitempi  kuin  naaraan  ja  uroksen hännäntyvi  levenee  aavistuksen verran. Tämä konsti ei tosin ole täysin varma, mutta  antaa  jo jonkinlaisen  kuvan  mahdollisesta sukupuolesta. 
Käärmeille on hormonitasapainon  saavuttamiseksi  järjestettävä talvilepo, joka lajin esiintymisalueesta  riippuen  kestää  2-6 kuukautta. Yleisimmin  terraari-ossa  pidetään  pohjois-amerikkalaisia lajeja ja näille riittää n. 2-3  kuukauden  pituinen  lepo. Amurin  rottakäärme  ja  muut pohjoiset  lajit  voivat  luonnossa talvehtia  jopa  9 kuukautta, mutta  terraario-oloissa  näillekin voidaan järjestää lyhyempi, noin 4 kuukauden pituinen lepo noin 10 asteessa.     
Talvilepoon  siirrytään  asteittain  vähentämällä  lämpöä  n. 3 astetta päivässä kunnes haluttu lämpötila on saavutettu.  Monet lajit,  kuten  viljakäärme  talvehtii huoneenlämmössä.  Riittää  siis, että  eläimen  terraariosta  sammutetaan kaikki valaistus ja lämmitys n. 2 kk ajaksi. Pariskunta  talvehditetaan  eri terraarioissa.  
Levon   jälkeen käärmeet  ruokitaan  muutaman kerran  ja  sitten  ne  siirretään samaan  terraarioon.  Parittelu tapahtuu usein lähes samantien.     
Naaras  kantaa  munia  27-58 vuorokautta  lajista  riippuen  ja munii   kerralla  3-26   munaa.
Munintaa  varten  terraarioon sijoitetaan kannellinen muninta-laatikko,  johon  leikataan  käärmeen  mentävä  aukko.  Pohjalle laitetaan  n. 5 cm  kosteaa,  lannoittamatonta turvetta.  Kun  naaras  on  muninut, munat voi siirtää turpeesta esimerkiksi vermikuliittia sisältävään haudonta-astiaan. Munia ei  saa kääntää, sillä poikasten alkiot kiinnittyvät  munan  seinämään  ja  voivat  hukkua,  jos munan asento vaihtuu. Haudonta-astia siirretään  28 asteen  lämpöön  ja  noin  80  % ilmankosteuteen.
Lajista  riippuen  munat  kuoriutuvat  45-90 vuorokauden kuluessa.     
Poikaset  ruokitaan  ensimmäisen  kerran,  kun  ne  ovat  vaihtaneet  ensimmäisen  nahkansa, eli  noin  viikon  kuluessa  kuoriutumisesta.  Poikasten   hoito kuten aikuisilla saman lajin edustajilla.

VINKKI

Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Toisin   kuin   nisäkkäät   eivät matelijat   odota   hoitajaltaan yhteisiä  seurusteluhetkiä.  Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa  tapauksessa  aiheuttaa  niille stressiä,  josta  saattaa  seurata ruokahaluttomuutta  ja  muita ongelmia. 
Jos  käärme  lakkaa pitkäksi  aikaa  syömästä,  käyttäytyy  oudosti  tai  on  sairaan oloinen,  ota  yhteyttä eläimen myyjään ja/tai matelijoihin  perehtyneeseen  eläinlääkäriin.     
Huolehdi  hygieniasta, monet matelijat saattavat  kantaa luonnollisena  suolistobakteerinaan salmonellabakteeria. 

Teksti ja kuvat © Faunatar