Harrastajan kirjoitus: kovakuoriaiset

Pyysimme kovakuoriaisia -ja monia muita eläimiä- kodissaan lemmikkinä pitävää työntekijäämme kertomaan omasta kovakuoriaisharrastuksestaan. 

Lapsuuden peruja
Kuten varmasti moni muukin lapsi, olin minäkin jo pikkutyttönä kiinnostunut kaikenlaisista hittiäisistä, luonnon mitä ihmeellisimmistä ötököistä ja öhkömönkiäisistä. Isoäitini kesämökin laiturilla henkeni kaupalla pää alaspäin keikkuen pyydystelin vesimittareita, malluaisia, kotiloita ja muita vedenalaisen maailman pikkukavereita sankoon tarkempia tutkimuksia varten. Lehmien keskellä niityllä haavin kanssa heiluen pyydystelin kovakuoriaisia, perhosia ja kaikenlaisia, silloin tuntemattomaksi jääneitä pellon pikkuihmeitä. Hämähäkit, perhosentoukat ja lukemattomat muut elävät aarteeni vapautin aina luontoon kunhan niitä hetken sain hämmästellä, sillä niiden hoidosta en tiennyt oikeastaan mitään, enkä usko, että isoäitini olisi salaperäisiä ötökkäpurkkeja ruokapöydän kulmalla arvostanut.

Lapsille tyypillinen uteliaisuus ötököihin jalostui aikaa myöten ihan oikeaksi kiinnostuksesi ja syväksi arvostukseksi luonnon monimuotoisuutta kohtaan. Aikuisiällä huomasin tartuttaneeni ötökkäinnostuksen myös lapsiini ja nykyään saatammekin kaikki kolme keikkua kesämökin laiturilla päät alaspäin, enkä yllättyisi vaikka seuraamme liittyisi miehenikin ihmettelemään ja ihastelemaan kaikkea näkemäämme.

Ensimmäiset kuoriaisemme
Kaikenlaisia eläimiä perheessämme on ollut, ja selkärangattomiakin eläimiä olemme pitäneet monenlaisia. Kuitenkin kovakuoriaisharrastus oli jäänyt terraarioharrastajille tuttujen ruusukuoriaisten kasvatusta lukuun ottamatta taka-alalle. Kun Faunatar vuonna 2012 otti asiakseen tutustuttaa suomalaiset eläinharrastajat aikaisempaa, suhteellisen suppeaa, saatavilla olevaa kovakuoriaisten lajivalikoimaa huomattavasti laajempaan kirjoon mitä ihmeellisimpiä kuoriaisia, olin myyty. Nyt oli mahdollista saada terraariokasvatiksi mitä ihmeellisimmän näköisiä ja upeamman värisiä kovakuoriaisia!

Ensimmäiset ”koppikset” saapuivat kotiini osa toukkina, osa jo aikuisina kuoriaisina. Näin pääsin heti harrastuksen ytimeen: sain ihmeteltäväkseni pohjamateriaalissa möyriviä kurttukylkisiä toukkia ja samalla pääsin seuraamaan aikuisten yksilöiden puuhia. Ensimmäisinä lajeinani hankin kukkakuoriaisiin kuuluvia kauniin kaksivärisiä ”afrikan kukkakuoriaisia” (Eudicella euthalia bertherandi) sekä maskuliinisen näyttäviä, sarvikuonokkaisiin kuuluvia ”atlaskuoriaisia” (Chalcosoma caucasus). Kuoriaisten puuhia seurasimme koko perhe silmä kovana. Tarjosimme kiiltäväkilpiselle porukalle auliisti eri makuisia Beetle jelly-hyytelöitä ja ylikypsiä hedelmiä. Huolehdimme, että toukkalassa oli varmasti tarpeeksi Beetlefixejä, eli maatuvaa lehtipuuta ja ylivuotista lehtikariketta, ylikypsiä hedelmiä ja sopiva määrä kosteutta. Maalla asuvina hyödynsimme myös lähimetsän antimet ja kävimme etsimässä toukille sopivaa pohjamateriaalia ja nakerreltavaa luonnostakin, suihkuttelimme hoidokeillemme vettä sumupullolla ja huomasimme, että kovakuoriaisten hoito on itse asiassa aika helppoa, ja ennen kaikkea hauskaa hommaa, johon koko perhe lapsia myöten osallistui innolla.

Jälkikasvua
Joitain kuukausia ja aika monta ylikypsää banaania myöhemmin löysimme kukkakuoriaisten toukkaterraariosta ensimmäiset, hirvenpapanaa muistuttavat kotelokopat, eli osa toukistamme oli siirtynyt elinkaaressaan askeleen eteenpäin: ne olivat koteloituneet muuttuakseen aikuisiksi kuoriaisiksi. Paikallaan kököttävien kotelokoppien tarkkailu kuulostaa hassulta, mutta itse asiassa se olikin jännittävää: saisimmeko kotelovaiheen onnistumaan? Näkisimmekö ihan itse kasvattamiamme kuoriaisia? Ja kyllä näimme. Ilman erityisen suuria ponnisteluja, kohtuullisen pienellä hoidolla, koteloista kuoriutui kukkakuoriaistemme uusi sukupolvi. Kun jonkin aikaa tästä löysimme aikuisten kukkakuoriaisten pohjamateriaalista pienen pieniä toukkia ja saimme nämäkin kasvatettua aikuisiksi kuoriaisiksi asti, oli intomme ja selkään taputtelujen määrä valtaisa: olimme saaneet ihan oikeita koppiksia lisääntymään kotiterraariossamme, hyvä me!

Nälkä kasvaa syödessä
Aika pian ensimmäisten kuoriaisten kotiintulosta innostuimme hankkimaan lajeja lisää: titaanikampasarvinen (Dorcus titanus), ugandan MTU-kukkakuoriainen (Mecynorrhina torquata ugandensis), Venezuelan sarvikuonokas (Megasoma actaeon), kaakkois-aasian sarvikuonokas (Xylotrupes gideon) ja moni muu valloitti pikkuhiljaa kirjahyllymme ja sydämemme. Kuoriaislajeja läpi käydessä olo on kuin lapsella karkkikaupassa: tuo pitäisi saada, ja tuo, ja tuo… Jokainen on omalla tavallaan kaunis ja upea, valinnan vaikeus onkin ehkä ainoita hankaluuksia tämän harrastuksen pariin eksyneillä.

Monia lajeja olemme saaneet onnistuneesti lisääntymään. Erityisen kiitollinen hetki oli atlaskuoriaisten lisääntyminen. Jaskaksi ja Jaanaksi nimetyt kuoriaisemme parittelivat onnistuneesti ja Jaana muni peräti kahdeksantoista munaa, joista suurin osa selviytyi oikeaksi kuoriaiseksi saakka. Vaan olipa laji mikä vain, on kokemus aina yhtä mahtava. Jokainen kerta, kun rakkaudella hoidettu pikkuotus vihdoin tulee esiin kotelostaan on onnistumisen tunne ja innostus mahtava. Useita sukupolvia koppiksia on hoteissamme nyt kasvanut, eikä innostus näiden pikkuotusten kanssa puuhaamiseen näytä loppuvan.

Itse kuoriaisten lisäksi oman hohtonsa erityisesti kodin sisustamisesta nauttiva saa, kun panostaa terraarioiden ulkonäköön jonkin verran. Mielenkiintoisilla yksityiskohdilla varustettu terraario on kaunis kuin taulu - kiehtova minimaailma keskellä olohuonetta! Vaihtoehtoja terraarioiden sisutuksen luomiseen on paljon: taustavaihtoehtoja, kasveja, somisteita, sumukoneita, kaikenlaista - vain mielikuvitus on tässä rajana.