Kauluslisko

Chlamydosaurus kingii
Englanniksi: Frilled neck lizard, frilled dragon

Kauluslisko on agamien heimoon kuuluva suurikokoinen lisko, jota tavataan Australiassa ja Uudessa Guineassa. Kauluslisko on sukunsa ainoa laji, vaikkakin jotkin tutkijat ovat sitä mieltä, että lajeja on ainakin kaksi; kaulusliskojen koko ja väritys vaihtelee näet suuresti esintyymisalueen mukaan.
Kaulusliskojen tunnetuin piirre on erityinen puolustautumisele; kauluslisko avaa suunsa ammolleen levittäen kaulaansa vasten levänneet ihopoimut näyttäväksi kaulukseksi.
Kaulusliskoja tavataan luonnossa Pohjois-Australiassa ja eteläisessä Uudessa Guineassa. Lokaliteettien välillä on eroja; australialaiset kaulusliskokoiraat kasvavat jopa 90 sentin mittaisiksi,kun taas uusiguinealaiset jäävät noin 60 senttisiksi. Molempien lajien naaraat jäävät pienemmiksi. Myös värityksessä on eroja, australialaiset kaulusliskot ovat punaisempia ja usein kirkkaamman värisiä, siinä missä Uuden Guinean liskot ovat pääväritykseltään harmaanruskeita.

Kaulusliskot elävät oikealla hoidolla 10-15 vuotta, jopa 20 vuotta.

TERRAARION VALINTA
Kaulusliskot ovat arboreaalisia, eli ne viettävät pääosan elämästään puiden oksilla. Terraarion korkeus on tästä syystä terraarion leveyttä tärkeämpää. Kyseessä on kuitenkin kohtuullisen suureksi kasvava lisko, joten terraarion pohjapinta-ala ei voi olla kovin pieni. Jonkinlaiset minimitat yhdelle kaulusliskolle ovat 100 x 50 x 150 cm, mutta mitä suurempi sen parempi. Mikäli majoitat useamman kaulusliskon samaan terraarioon, kasvaa tilantarve huomattavasti.

Kaulusliskot on viisainta majoittaa kukin omaan terraarioonsa, sillä reviirikiistat ovat mahdollisia. Varauksella niitä voidaan pitää myös ns. haaremissa, jossa on yksi koiras ja useampia naaraita tai useampia naaraita yhdessä. Pareittain pidettynä uros usein ahdistelee naarasta jatkuvilla paritteluyrityksillään, mikä rasittaa molempia liskoja - ääritilanteessa naaras voi menehtyä jatkuvaan kosintaan ja munintaan. Myös naaraat voivat nahistella keskenään. Jos asutat useita kaulusliskoja samaan, pidä vain suunnilleen samankokoisia yksilöitä samassa terraariossa ja tarkkaile, että jokainen niistä saa ruokaa, eivätkä ne tappele. Älä sijoita samaan terraarioon kahta koirasta, sillä ne todennäköisesti ottavat verisesti yhteen. Koska suljetussa tilassa heikompi koiras ei pääse poistumaan vahvemman reviiriltä, voivat tappelut jatkua niin kauan että heikompi yksilö kuolee.

Huolehdi, että terraario on ehdottoman pakovarma ja että siinä on riittävä ilmanvaihto. Varmista terraarion riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

TERRAARION SISUSTUS
Kaulusliskot elävät luonnossa pääasiassa trooppisissa savannimetsissä viettäen aikansa piilotellen puissa suojaväritykseensä luottaen; maahan ne tulevat pääasiassa vain ruoan hakuun, tai kiistelemään reviiristä.
Terraarion sisustuksessa kannattaa pyrkiä jäljittelemään eläimen luonnollista elinympäristöä, sillä yksi terraarioharrastuksen parhaista puolista on kaunis, luonnonmukaisesti sisustettu terraario, joka tuo palan luontoa kotiisi. Pienellä vaivannäöllä kaulusliskolle on helppo rakentaa upea terraario, joka on liskoille mukava koti ja liskon omistajalle silmää hivelevä sisustuselementti.

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, kookosturvetta, kaarnahaketta tai näiden sekoitusta. On tärkeää, että pohjamateriaali kestää kosteutta homehtumatta. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät esimerkiksi turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne.

Sisustukseen tarvitaan lukuisia kiipeilymahdollisuuksia, sillä kaulusliskot ovat erinomaisia kiipeilijöitä. Erityisen mieluisaksi ne kokevat oksat, joissa on vielä kaarna tallella, jolloin kaulusliskon suojaväritys pääsee oikeuksiinsa. Muista kiinnittää oksat huolellisesti esim. terraarion kattoon tai seiniin esimerkiksi akvaariosilikonilla tai ruuveilla, jottei lisko voi niitä oksalta toiselle loikkiessaan kaataa.
Panosta erityisesti terraarion yläosien sisustukseen ja huolehdi, että siellä on liskollesi myös riittäväsi näkösuojaa. Esim. muovi –ja silkkikasveja on helppo kiinnittää terraarion yläosiin ja ne tarjoavat liskollesi luonnollista näkösuojaa. Voit myös istuttaa terraarioon eläviä kasveja, näillä saat terraarioon helposti näyttävyyttä, luonnonmukaisen ilmeen, sekä kosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät kasvit saa olla teräviä tai piikikkäitä, jottei lisko loukkaa itseään niihin. Liian hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä kaulusliskon terraariossa, sillä lisko ei kunnioita terraarion sisustusta millään tapaa ja usein kiipeileekin myös kasvien päällä, jolloin liian hentoiset kasvit menevät rikki. Varmista myös, että kasvit ovat myrkyttömiä, sillä jotkin yksilöt saattavat maistella kasveja.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi rakentaa terraarioosi itse näyttävän taustan. Lisätietoa terraarion sisustuksesta saat Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET
Terraarion olosuhteet tulisi luoda mahdollisimman pitkälle lajin luontaista levinneisyysaluetta vastaavaksi. Luonnossa kaulusliskon on mahdollista hakeutua viileämpään tai kuumempaan, valoisaan tai varjoisaan, kuivempaan tai kosteampaan. Tämän tulisi olla mahdollista myös terraariossa. Kaulusliskot ovat päiväaktiivisia ja ne tarvitsevat ehdottomasti UVB-valon. Ne tarvitsevat UVB-valoa muodostaakseen D3-vitamiinia, joka on tärkeä eläimen kalsiumaineenvaihdunnan kannalta. Vitamiinilisä ei korvaa UV-valoa. Terraarioon sijoitetaan vähintään 10% UVB:ta sisältävä UVB-loisteputki (esimerkiksi ExoTerra UVB-putki), joita myydään Faunatar-liikkeissä. Loisteputkia käytettäessä kannattaa käyttää kahta putkea, esim. 10% UVB-putki yhdessä päivänvaloputken kanssa. UVB-putki vaihdetaan uuteen 6-12 kk välein valmistajan ohjeen mukaan, sillä UVB-teho heikkenee käytön myötä. Voit käyttää myös monimetallivalaisimia tai elohopeapurkauslamppuja, jotka toimivat sekä UVB:n, että lämmönlähteenä ja vastaavat loisteputkia paremmin luonnollistaauringon valoa. Kysäise näistä lisätietoa Faunatar-kauppiaaltasi.
Valaistusta pidetään päällä n. 12-14 tuntia vuorokaudesta, kesällä pidempään ja talvella lyhemmän aikaa. Muiden matelijoiden tavoin myös kaulusliskot tarvitsevat terraarioonsa lämmittelyalueen voidakseen säädellä ruumiinlämpöään. Terraarion toinen pääty tehdään lämmittelyalueeksi, jossa lämpö saa kohota 40-45 asteeseen. Koska kaulusliskot ovat päiväaktiivisia, tulee lämmittelyalueen lämmön tulla luonnollisesti ylhäältä päin, jotta se vastaisi luonnollista lämmönlähdettä, aurinkoa. Lämmönlähteenä käytetään lämpölamppua, joka sijoitetaan niin, ettei ketterä lisko voi polttaa itseään siihen. Muualla terraariossa lämmön tulee päivisin pysyä 25-30 asteen välillä. Yöksi myös lämmitys sammutetaan ja lämpö saa laskea noin 22 asteeseen. Valaistus ja lämmitys on helpointa pitää säännöllisinä ajastimen avulla.

Kauluslisko tarvitsee jonkin verran kosteutta voidakseen hyvin. Liian kuivassa niille tulee nahanluontiongelmia. Kuitenkaan terraario ei saa olla liian kostea, eikä esim. pohjamateriaali saa olla märkää. Sopiva suhteellinen ilmankosteus on 55-65%, tämä on helposti saavutettavissa laittamalla terraarioon suuri vesiastia, josta haihtuu ilmaan kosteutta ja sumuttamalla kerran-kaksi päivässä. Sumuttelu on tärkeää myös siksi ettäsuurin osa näistä liskoista ei juo kupista, vaan pisaroista. Seuraa ilmankosteutta kosteusmittarilla.

RUOKINTA
Kaulusliskotovat lähes täysin hyönteissyöjiä. Luonnossa ne syövät hyönteisten lisäksi pieniä selkärankaisia, pääasiassa pieniä liskoja. Terraariossa asustavan kaulusliskon ruokavalioon kuuluvat sirkat, jauhomadot, jättijauhomadot, torakat, perhoset, kulkusirkat ja toukat. Laihoille, muniville naaraille tai heikkokuntoisille yksilöille voidaan antaa myös hiiren pinkkejä, mutta ne ovat liian tuhtia ruokaa jatkuvaan ruokavalioon, herkkuna niitä voi toki antaa silloin tällöin. Nuori, kasvava kauluslisko ruokitaan 1-2 kertaa päivässä. Tarjottavat hyönteiset pölytetään kalkissa, mieluiten sellaisessa, johon on lisätty D3-vitamiinia. Monivitamiinijauhetta lisätään kerran tai kaksi viikossa.
Kun lisko kasvaa, voidaan ruokintaa harventaa kertaan päivässä, jopa joka toiseen päivään. Myös aikuiselle liskolle annetaan kalkkia suhteellisen usein, joka toisella ruokintakerralla, monivitamiinia annetaan kerran viikossa. Kalkkijauhetta voi pitää jatkuvasti tarjolla erillisessä astiassa, tosin tämä voi olla sumuttelun vuoksi hankalaa.

Jotkin yksilöt saattavat maistella lehteviä kasveja, mutta näiden tarjoaminen ei ole välttämätöntä; iso osa kaulusliskoista ei koske kasviksiin.

TALVEHTIMINEN
Luonnossa kaulusliskot talvehtivat lepäillen piilossa kuivan kauden yli ja heräilevät taas sadekauden alkaessa. Kaulusliskot eivät siis vaivu horrokseen.
Terraario-olot pysyvät usein tasaisina, joten kaikki liskot eivät ala luonnollisesti talvehtimaan, toiset taas alkavat syksyn tullen nukkua enemmän, eivätkä välttämättä siirry enää edes lämmittelemään. Myös ruokahalu laskee, jotkut liskot jopa lopettavat syömisen kokonaan. Kaikki liskot eivät kuitenkaan tätä tee.

Jos kaulusliskolle päätetään talvikausi pitää, tulee varmistua, että se on terve. Heikkokuntoista, sairasta tai laihaa yksilöä ei saa laittaa talvilevolle.
Kaulusliskojen talvehtiminen terraariossa tarkoittaa valon ja lämmön vähentämistä, sekä sumutuksien ja ruokinnan harventamista. Seuraa talvehtivaa liskoa ja keskeytä talvehtiminen heti, jos lisko vaikuttaa huonovointiselta. Jos kaikki menee hyvin, kaulusliskon talvikausi saa jatkua noin kaksi kuukautta. Kaulusliskoille lämpötilan laskemin ja ruokinnan vähentäminen talvella lisää myös lisääntymisintoa.

LISÄÄNTYMINEN
Kaulusliskotovat lisääntyneet ihmisen hoivissa menestyksekkäästi joitakin vuosia. Lisääntyäkseen liskot kaipaavat talvilevon, mutta lisäännyttäminen voi onnistua ilmankin. Kaulusliskot saavuttavat sukukypsyyden usein 2-3 vuoden iässä. Sukukypsyyden saavuttaminen on liskoilla hyvin yksilökohtaista ja riippuu mm. ravinnon määrästä.

Sukupuolet voi useimmiten täysikasvuisista yksilöistä erottaa suhteellisen helposti, nuorista yksilöistä se on todella hankalaa.
Aikuinen koiras on selvästi naarasta isompi, kirkkaamman värinen ja sen kaulus on huomattavasti suurempi. Lisäksi koiraan viemärisuolen eli kloaakin takana erottuvat koiraan hemipenispullistumat selkeinä kohoumina. Koiraat ovat yleensä rakenteeltaan naaraita raskasrakenteisempi ja niiden pää on leveämpi ja kulmikkaampi kuin naarailla, tosin aina sukupuolta eivoi luotettavasti päätellä vain ulkonäöstä.

Noin kuuden viikon kuluttua parittelusta naaras munii kaivamaansa kuoppaan kerralla noin 4-12, jopa 20 munaa noin 5-8 viikon välein, kahdesta viiteen kertaan yhden parittelun jälkeen.
Munitut munaton hyvä siirtää erilliseen haudonta-astiaan, jonka pohjalla on kosteaa vermikuliittia. Munien siirrossa tulee olla varovainen, niitä ei saa kääntää vaan ne tulee siirtää täsmälleen siinä asennossa kuin ne on munittu. Munat haudataan vermikuliittiin siten, että noin puolet munasta jää vermikuliitin yläpuolelle. Munat haudotaan 27—32 asteessa.

Poikaset kuoriutuvat noin 80–110 vuorokauden kuluttua muninnasta. Poikaset on parasta asuttaa kukin omaan terraarioonsa, sillä aikuiset liskot voivat syödä jälkikasvunsa ja suuressa ryhmässä pidetyt poikaset saattavat alkaa napsia toistensa varpaita ja häntiä, mikäli kilpailu ravinnosta ja lämmittelypaikoista käy kovaksi.

Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin, mutta ne ruokitaan useammin ja pienemmillä ruokaeläimillä. Ruokaeläinten kokoa nostetaan sitä mukaa kun poikaset kasvavat. Kalkinja vitamiinien saannista tulee huolehtia.

Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA
Vaikka kaulusliskon tunnetuin piirre onkin sen erikoinen uhkausele, on se hoitajaansa tottuneella liskolla harvinainen näky, sillä se on merkki siitä, että lisko on todella peloissaan. Tarpeeksi uhattuna kauluslisko voi purra kipeästi. Kaulus aukeaa suun mukana, joten on normaalia, että esim. lämmittelevän liskon kaulus on jonkin verran auki, sillä kaulusliskot saattavat avata suunsa tällöin lämpötilaa tasatakseen.
On hyvä huomioida myös, että kauluslisko pakenee herkästi ja on erittäin nopea. Lisko voi myös nousta kahdelle jalalle ja on näin vielä entistäkin nopeampi, joten käsittelyssä pitää olla tarkkana.
Kaulusliskot harvoin pitävät avoimesta tilasta, joten ulkoiluttaminen asunnossakaan ei ole tarpeen.

Toisin kuin nisäkkäät, matelijat eivät odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa pahimmassa tapauksessa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta ja muita ongelmia.

Huolehdi hygieniasta, monet matelijat saattavat kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

Jos lisko lakkaa pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin ja/tai eläimen myyjään. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.

© Faunatar-ketju.

Hakuehtoihin sopivia tuotteita ei löydy.
Takaisin ylös