VIHERKAIJAT ELI KAKARIKIT
Cyanoramphus sp.
Englannikis New Zealand Parakeets, Kakariki
Viherkaijat eli kakarikit ovat kotoisin Uudesta-Seelannista. Maorinkielinen nimitys, kakariki, tarkoittaa ”pientä papukaijaa” ja viittaa kolmeen uusiseelantilaiseen lajiin: kruunuviherkaijaan (C. auriceps), pikkuviherkaijaan (Cyanoramphus malherbi) ja uudenseelanninviherkaijaan (C. novaezelandiae).
Yleisimmin lemmikkinä pidetään kruunuviherkaijaa ja uudenseelanninviherkaijaa.
Viherkaijat ovat kaijojenheimoon kuuluvia lintuja, jotka elävät Uudessa-Seelannissa ja muualla Polynesiassa.
Kakariki nimitys viittaa kolmeen lajiin:
Kruunuviherkaija on pitkäpyrstöinen, kirkkaan vihreä lintu, jolla on keltainen kruunu otsallaan. Silmästä silmään nokan yli kulkee punainen nauha. Silmät ovat punaiset. Uloimmat siipisulat ovat violetin sinertävät. Nokka on tyvestä vaaleansininen ja muuttuu tummemmaksi kärkeä kohden. Se kasvaa noin 23 cm pitkäksi.
Pikkuviherkaija on myös pitkäpyrstöinen, yleisväritykseltään kirkkaan vihreä lintu, jolla kruunuviherkaijan tavoin on keltainen kruunu otsallaan. Pikkuviherkaijan punainen nauha on pienempi, kuin kruunuviherkaijalla. Siipien kärjet ovat mustat ja siivenreunat siniset. Se kasvaa noin 23 cm mittaiseksi. Pikkuviherkaija on luonnossa äärimmäisen uhanalainen.
Uudenseelanninviherkaija on lajeista suurin ja kasvaa noin 27 cm pitkäksi. Se on myös väritykseltään kirkkaan vihreä lintu, mutta kruunu-ja pikkuviherkaijan tavoin sillä ei ole keltaista kruunua otsallaan, vaan pään alueen kuviointi on kokonaan kirkkaan keltaista. Myös uudenseelanninviherkaijan siiven reunat ovat sinertävät.
Kakarikit ovat ketteriä pitkine jalkoineen, mutta myös taitavia lentämään. Luonnollisia elinalueita ovat sademetsät, ranniklometsät, metsäaukeat sekä puiset kivikkomaastot. Kakarikit ovatluonteeltaan aktiivisia, uteliaita ja rohkeita, eivätkä ne juuri pelkää ihmistä, ne kesyyntyvätkin helposti. On tuskin paikkaa, jota lintu ei vapaana ollessaan olisi tutkinut, kääntänyt tai maistanut. Kakarikit käyttävät jalkojaan taidokkaasti syödessään tai kurkottaessaan herkkuja piiloista. Yleistä on myös häkkipinnoja pitkin juoksentelu pää alaspäin, ilman että linnun tarvitsee käyttää nokkaansa apunaan. Kuten muitakaan sosiaalisia lintuja ei kakarikejakaan tulisi pitää yksin; luonnossa kakarikit elävät pareittain tai 3-6 yksilön parvissa, joten lintuja tuleekin hankkia vähintään kaksi. Linnut on hyvä totuttaa toisiinsa nuorena. Varsinkin pitkään yksin eläneet linnut saattavat vanhemmiten olla vaikeita saada hyväksymään uutta kumppania.
Kakarikien elinikä saattaa vaihdella paljonkin riippuen ruokavaliosta, liikunnasta ja ympäristöstä yleensä. Vanhimmat linnut ovat olleet 16-vuotiaita, mutta yleensä elinikä jää lyhyemmäksi. Kakarikin ääntely ei ole kovaa. Se muistuttaa lähinnä naurahtelua tai pälpätystä. Kakariki saattaa oppia matkimaan sanoja tai tekemään pieniä temppuja. Varsinkin koiraat opittuaan puhumaan lausuvat sanoja varsin selkeästi. Sen minkä naaraat häviävät koiraille puhetaidoissaan, voittavat ne akrobaattisilla taidoillaan. Naaraat näyttävät olevan notkeampia kuin koiraat, ehkäpä niiden pienemmän koon vuoksi. Puhumaan lintu ei opi kerrasta, vaan hokemalla linnulle yksinkertaista sanaa kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen, jolloin on mahdollista, että se oppii sanan matkimaan. Kaikki linnut eivät kuitenkaan sinnikkäästä opetuksesta huolimatta opi koskaan "puhumaan".
Kruunu-ja pikkuviherkaija kuuluvat CITES II -luokitukseen, joten huolehdi, että saat lintujen mukana asianmukaiset paperit. Uudenseelanninviherkaija kuuluu CITES I-luokitukseen ja lisäksi EU-lajiliitteen A-luokitukseen, joten senon oltava tunnistusmerkitty ja sille tulee olla alkuperätodistuksen mukana Suomen Ympäristökeskuksen myöntämä yksilöintitodistus tai kertaluontoinen myyntilupa. Sekä linnun myyminen, että ostaminen ilman tarvittavia asiakirjoja on siis lailla kielletty.
HÄKKI
Liian isoa häkkiä ei voi hankkia. Villit kakarikit lentävät kymmeniäkin kilometrejä päivässä etsiessään ruokaa. Myös kesyjenintujen on saatava lentää. Suositeltavin häkki on suuri lentohäkki, jossa linnut mahtuvat kunnolla lentämään. Tällainen ns. lentohäkki, aviaario, on viisain rakentaa itse teräsverkkoa tai häkkielementtejä käyttäen.
Lemmikkieläinliikkeissä myytävät lintuhäkit sopivat kakarikeille myös, häkin minimikoko pariskunnalle on 100x60x80, jos linnut saavat lentää päivittäin useita tunteja vapaana. Mikäli lintuja hankitaan useitapareja, on häkin luonnollisesti oltava suurempi tai jokaiselle parille järjestettävä omat tilansa. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Häkki sijoitetaan huoneistossa ainakin pöydän korkeudelle, lintuhäkin paikka ei ole lattialla. Häkki sijoitetaan vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen. Linnuista on mukava tarkkailla perheenjäsenten toimia, mutta ne kaipaavat omaakin rauhaa, joten huoneiston levottomin paikka ei ole suositeltava. Tämän lisäksi lintujen olisi hyvä päästä päivittäin lentämään vapaana huoneistossa, etenkin joshäkki on hankittu minimimittojen mukaan, sillä häkissä pidettynä nämä touhukkaat linnut saattavat masentua ja stressaantua. Kun lennätät kakarikeja huoneistossa vapaana, huomioi ainakin seuraavat vaaratilanteita aiheuttavat seikat:
- Kissat ja muut kotieläimet
- Kuuma liesi
- Avonaiset vesiastiat (esim.tiskiallas tai wc), joihin lintu voi hukkua
- Myrkylliset huonekasvit
- Avonaiset ikkunat / ulko-ovet
- Sähköjohdot
TARVIKKEET
Häkkiin sijoitetaan useita orsia, varoen kuitenkin täyttämästä häkkiä liikaa. Paras orsimateriaali on puu, sillä linnut myös nakertelevat orsia mielellään. Lehtipuiden oksat sopivat linnuille hyvin, eripaksuisilla orsilla istuskelu on oivaa voimistelua lintujen jalkalihaksille. Orret voi kiinnittää häkin seiniin, mutta silloin orret eivät liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista olisi, jos orret liikkuisivat. Voit siis kiinnittää osan orsista metallisella ketjulla häkin kattoon, jolloin ne heiluvat kuin puun oksat tuulessa. Tämä heiluriliike kehittää lintujen tasapainoaistia, jota ne tarvitsevat lentäessäänkin. Orsista ainakin osa on hyvä päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi tähän tarkoitukseen). Kun linnut istuvat orsilla, niiden kynnet osuvat paperiin ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns. pedikyyriorsia, jotka myös helpottavat kynsien kulumista. Tarkkaile silti kynsiä, ne saattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kynsiä tulee lyhentää eläinten kynsisaksilla. Liian pitkät kynnet saattavat tarttua kiinni esim. kankaaseen, jolloin pahimmassa tapauksessa linnun varvasluu voi murtua.
Linnuille myytäviä leluja on lemmikkieläinliikkeissä paljon. Kakarikeilla on vahva nokka ja ne kaipaavatkin runsaasti erilaista nakerreltavaa häkkiinsä. Lelut ovat linnuille hauskaa ajanvietettä, mutta on muistettava, ettei peili tai muovilintu koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä peilejä tai muovilintuja ei edes myydä, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnuille turhaa stressiä. Häkin pohjamateriaalina voi käyttää lintuhiekkaa, sanomalehteä tai lintujen hiekkapaperia, joka vaihdetaan uuteen ainakin kerran viikossa. Häkkiin sijoitetaan useita eripaksuisia orsia, keinuja ja mielellään myös pystysuuntaisia kiipeilypuita tai köysileluja, joissa nämä linnut kiipeilevät taitavasti. Häkissä on oltava lintujen vesipullo tai –kuppi, jonka vesivaihdetaan päivittäin. Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille. Kaikki astiat pestään tarvittaessa,jos ne likaantuvat, sekä häkin siivouksen yhteydessä.
Häkin yläpuolelle on hyvä asentaa erityinen lintulamppu, joita myydään lemmikkieläinliikkeissä ja joka säteilee linnuille tärkeää UV-valoa sopivassa suhteessa. Polttimon tai putken käyttöikä on korkeintaan 12 kk. Valoa voi pitää päällä 10-12h vuorokaudessa ja se sammutetaan yöksi. Pesäpönttöjä ei häkissä kannata pitää muulloin kuin lintujen lisääntymisaikaan, sillä tarjolla olevat pesät innostavat linnut pesimään jatkuvasti, mikä rasittaa niitä.
RAVINTO
Kakarikit ovat sekasyöjiä, jonka perusruokaa on siemenseokset, tuoreet hedelmät ja vihannekset sekä hyönteiset. Parakiittien siemenseosta tulee olla kakarikeilla jatkuvasti tarjolla. Vaihtelevasti voidaan antaa pienille papukaijoille kehitettyjä täysrehupellettejä. Lisäksi tarjotaan päivittäin tuoreruokaa kuten ituja, kasviksia, yrttejä, luonnonkasveja, hedelmiä, marjoja ja silmuja. Linnuille voi myös itse idättää vehnää ja kauraa. Tuoreruoka on hyväksi lintujen terveydelle ja ne saavat mukavaa tekemistä esimerkiksi tarjolla olevan kokonaisen yrttiruukun repimisestä. Hyönteisiä, kuten matoja ja sirkkoja tarjotaan muutamina päivinä viikossa. Hyönteiset voi tarjota kuivattuina tai elävinä. Voimaruoka on kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista koostuva vitamiiniruoka, jota voi tarjota linnulle jatkuvasti. Erityisen tärkeää se on nuorelle, sulkasatoiselle, munivalle tai sairaalle linnulle.
Linnuille haitallisia ruokia ovat mm. kaakao, suklaa, kahvi, avokado, alkoholi, raparperi, vihreät perunat sekä kaikki maustettu, suolainen, sokerinen tai rasvainen ruoka. Linnut, joita ympäri vuodenruokitaan monipuolisesti tuoreruoalla saavat ravinnostaan kaikki välttämättömät vitamiinit,kivennäis-, ja hivenaineet.
Nokkakivi tulisi pitää aina saatavilla.
Sulkasadon ja pesinnän aikaanlinnuille voi antaa ylimääräisenvitamiinikuurin. Lisätietoa kakarikien ruokinnasta voit kysyä Faunatar-ketjun myymälästä.
PERUSHOITO
Päivittäinvaihdetaan juomavesi ja laitetaan uusi tuoreruoka. Siemenkupit käydään läpi: siementen päältä poistetaan tyhjät kuoret ja kupit täytetään tarvittaessa.
Myös linnun kuntoa tarkkaillaan päivittäin. Höyhennyksen tulee olla puhdas ja tasainen, jalat puhtaat, ulosteet normaalit. Linnun tulee olla pirteä ja valpas, sen tulee myös syödä ja juoda hyvin.
Viikoittain puhdistetaan häkki. Häkin pohjamateriaali vaihdetaan puhtaaseen. Orret, häkin kalterit, kupit ja lelut puhdistetaan.
Muutaman kerran vuodessa on hyvä käyttää pesuun desinfiointiainetta (esim. VirkonS) ja vaihtaa luonnonorret kokonaan uusiin.
SULKASATO
Linnuilla on sulkasato keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Lintujen höyhenpeite uusiutuu sulkasadon yhteydessä 4-6 viikossa, mutta mikäli höyhennys jää puutteelliseksi tai uudet höyhenet ovat hauraita saattaa syynä olla yksipuolinen ravinto.
LISÄÄNTYMINEN
Täysikasvuisen kakarikin sukupuolen erottaminen on suhteellisen helppoa. Koko on varmasti yksi helpoimmista tavoista erottaa koiras naaraasta: koiras on suurempi niin painoltaan kuin pituudeltaan, myös nokka on jykevämpi. Lisäksi eri sukupuolten käytöksessä on hienoisia eroja.
Kakarikit pariutuvat koko iäkseen. Lintujen tulisi olla vähintään vuoden ikäisiä ennen ensimmäistä pesintää. Pesivän pariskunnan tulee olla terve ja hyväkuntoinen, sillä munien haudonta ja poikasten hoito on raskasta. Lisävitamiinien ja kalkin antaminen pesinnän aikana onkin suositeltavaa. Myös proteiinin tarve näyttää kasvavan.
Uudessa-Seelannissa Kakarikien luonnollinen lisääntymiskausi on marraskuusta maaliskuuhun. Suomalaisten lemmikkilintujen pesintä ajoittuu kevääseen. Poikueita saattaa tulla vuoden aikana jopa neljä, mutta olisi suotavaa lisäännyttää lintuja harvemmin. Kun linnut halutaan pesittää, keväällä valoisan ajan pidentyessä on aika laittaa lintujen häkkiin pesintäpönttö, joita myydään lemmikkieläinliikkeissä. Kakariki on kolopesijä, joka kelpuuttaa luonnossa niin puunkolot kuin maassa olevat kolotkin pesäpaikakseen.
Kakariki munii yleensä 4-9 munaa, keskimäärin 7. Munia ei munita saman päivän aikana, vaan päivän, kahden välein. Joskus ensimmäisen ja viimeisen munan välillä saattaa olla eroa jopa pari viikkoa. Tästä syystä poikasissa saattaa olla huomattavia ikä-ja kokoeroja.
Emo hautoo poikasiaan 19–23 vuorokautta. Tänä aikana vain naaras hautoo ja uros ruokkii naarasta.
Poikasten untuva on valkoinen ja muuttuu muutaman päivän sisällä harmahtavaksi. Poikaset avaavat silmänsä noin 8-10 päivän kuluttua ja lähtevät pesästä 5-7 viikkoisina. Poikaset tulisi erottaa vanhemmistaan heti, kun ovat oppineet itse syömään, sillä koiras saattaa tulla aggressiiviseksi poikasiaan kohtaan.
Kakarikin poikaset kehittyvät hyvin nopeasti ja saattavat olla lisääntymiskykyisiä jo 4-6 kuukauden ikäisinä.
Huomioithan että tämä lisääntymisohje on tiivistetty, joten tutustu huolellisesti lajin lisäännyttämiseen jo etukäteen.
MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lintu näyttää sairaalta, ei syö tai käyttäytyy omituisesti,on otettava viivyttelemättä yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan takia sairaudet etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä. Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistä löydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Cyanoramphus-suvun lintuja on listattuna uhanalaisuudesta kertovaan CITES-lajilistaan. Varmista, että saat linnulle kaikki sen tarvitsemat paperit mukaan.
© Faunatar-ketju
Katso myös: |
|