VIHERKAIJAT ELI KAKARIKIT

VIHERKAIJAT ELI KAKARIKIT
Cyanoramphus sp.
Englannikis New Zealand Parakeets, Kakariki

Viherkaijat eli kakarikit ovat kotoisin Uudesta-Seelannista. Maorinkielinen nimitys, kakariki, tarkoittaa ”pientä papukaijaa” ja viittaa kolmeen uusiseelantilaiseen lajiin: kruunuviherkaijaan (C. auriceps), pikkuviherkaijaan (Cyanoramphus malherbi) ja uudenseelanninviherkaijaan (C. novaezelandiae).
Yleisimmin lemmikkinä pidetään kruunuviherkaijaa ja uudenseelanninviherkaijaa.

Viherkaijat ovat  kaijojenheimoon  kuuluvia  lintuja,  jotka  elävät Uudessa-Seelannissa ja muualla Polynesiassa.
Kakariki nimitys   viittaa   kolmeen  lajiin:
Kruunuviherkaija on pitkäpyrstöinen,   kirkkaan  vihreä lintu, jolla  on  keltainen  kruunu  otsallaan.  Silmästä  silmään  nokan  yli kulkee  punainen  nauha.  Silmät ovat   punaiset.   Uloimmat   siipisulat   ovat   violetin   sinertävät. Nokka   on   tyvestä   vaaleansininen ja  muuttuu  tummemmaksi kärkeä  kohden. Se  kasvaa  noin 23 cm pitkäksi.
Pikkuviherkaija on  myös pitkäpyrstöinen, yleisväritykseltään kirkkaan  vihreä  lintu,  jolla kruunuviherkaijan   tavoin  on keltainen   kruunu   otsallaan. Pikkuviherkaijan   punainen nauha on pienempi, kuin kruunuviherkaijalla. Siipien  kärjet  ovat  mustat ja siivenreunat siniset. Se kasvaa noin  23  cm  mittaiseksi. Pikkuviherkaija  on  luonnossa  äärimmäisen uhanalainen.
Uudenseelanninviherkaija on lajeista suurin ja  kasvaa  noin  27 cm  pitkäksi.  Se  on myös  väritykseltään kirkkaan    vihreä  lintu, mutta kruunu-ja  pikkuviherkaijan  tavoin  sillä  ei  ole  keltaista kruunua   otsallaan,   vaan pään alueen   kuviointi on kokonaan kirkkaan keltaista.  Myös  uudenseelanninviherkaijan   siiven reunat ovat sinertävät.

Kakarikit   ovat ketteriä pitkine jalkoineen,  mutta  myös  taitavia lentämään.  Luonnollisia  elinalueita   ovat   sademetsät, ranniklometsät,  metsäaukeat  sekä puiset  kivikkomaastot. Kakarikit ovatluonteeltaan  aktiivisia,  uteliaita ja rohkeita, eivätkä ne juuri pelkää  ihmistä, ne kesyyntyvätkin helposti.  On  tuskin  paikkaa,  jota lintu  ei  vapaana  ollessaan  olisi tutkinut,   kääntänyt   tai   maistanut.    Kakarikit käyttävät jalkojaan  taidokkaasti  syödessään  tai kurkottaessaan  herkkuja  piiloista.  Yleistä  on myös häkkipinnoja pitkin  juoksentelu  pää alaspäin, ilman  että  linnun  tarvitsee  käyttää nokkaansa apunaan. Kuten  muitakaan  sosiaalisia lintuja   ei kakarikejakaan   tulisi pitää  yksin;  luonnossa  kakarikit elävät  pareittain  tai 3-6  yksilön parvissa,   joten   lintuja   tuleekin hankkia  vähintään  kaksi. Linnut on  hyvä  totuttaa  toisiinsa  nuorena.   Varsinkin  pitkään  yksin eläneet    linnut    saattavat    vanhemmiten   olla   vaikeita   saada hyväksymään uutta kumppania.

Kakarikien elinikä saattaa vaihdella paljonkin riippuen ruokavaliosta,  liikunnasta  ja  ympäristöstä   yleensä.   Vanhimmat   linnut ovat   olleet 16-vuotiaita, mutta yleensä elinikä jää lyhyemmäksi. Kakarikin ääntely ei ole kovaa. Se  muistuttaa  lähinnä  naurahtelua  tai  pälpätystä.  Kakariki  saattaa  oppia  matkimaan  sanoja  tai tekemään  pieniä  temppuja.  Varsinkin koiraat opittuaan   puhumaan    lausuvat    sanoja    varsin selkeästi.    Sen    minkä    naaraat häviävät koiraille puhetaidoissaan, voittavat ne akrobaattisilla taidoillaan.  Naaraat  näyttävät olevan  notkeampia  kuin koiraat, ehkäpä  niiden  pienemmän  koon vuoksi.   Puhumaan   lintu   ei   opi kerrasta,  vaan  hokemalla  linnulle yksinkertaista sanaa kärsivällisesti  kerta  toisensa  jälkeen,  jolloin on mahdollista, että se oppii sanan matkimaan. Kaikki  linnut eivät kuitenkaan sinnikkäästä opetuksesta huolimatta opi koskaan "puhumaan".

Kruunu-ja  pikkuviherkaija  kuuluvat  CITES II -luokitukseen,  joten huolehdi,  että  saat lintujen mukana  asianmukaiset   paperit. Uudenseelanninviherkaija kuuluu CITES  I-luokitukseen  ja lisäksi EU-lajiliitteen A-luokitukseen,  joten  senon  oltava  tunnistusmerkitty  ja  sille  tulee olla alkuperätodistuksen mukana  Suomen Ympäristökeskuksen   myöntämä   yksilöintitodistus tai kertaluontoinen myyntilupa. Sekä  linnun  myyminen, että  ostaminen  ilman tarvittavia asiakirjoja on siis lailla kielletty.

HÄKKI    

Liian  isoa  häkkiä  ei  voi  hankkia. Villit  kakarikit lentävät  kymmeniäkin kilometrejä   päivässä  etsiessään  ruokaa. Myös  kesyjenintujen on saatava lentää.  Suositeltavin  häkki  on  suuri  lentohäkki, jossa   linnut   mahtuvat kunnolla lentämään. Tällainen ns. lentohäkki, aviaario, on viisain rakentaa itse  teräsverkkoa  tai häkkielementtejä käyttäen.
Lemmikkieläinliikkeissä myytävät  lintuhäkit  sopivat kakarikeille myös, häkin  minimikoko pariskunnalle on 100x60x80,  jos linnut  saavat  lentää päivittäin useita tunteja vapaana. Mikäli   lintuja   hankitaan   useitapareja, on   häkin   luonnollisesti oltava suurempi tai   jokaiselle parille  järjestettävä  omat  tilansa.  Varmista  häkin  riittävä  koko jo   ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Häkki sijoitetaan huoneistossa ainakin pöydän korkeudelle, lintuhäkin paikka ei ole lattialla. Häkki  sijoitetaan  vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan  suoraan  auringonpaisteeseen.  Linnuista  on  mukava tarkkailla    perheenjäsenten  toimia, mutta ne kaipaavat omaakin rauhaa,  joten  huoneiston  levottomin  paikka  ei  ole suositeltava. Tämän  lisäksi  lintujen olisi  hyvä päästä  päivittäin  lentämään  vapaana  huoneistossa, etenkin  joshäkki  on  hankittu  minimimittojen  mukaan, sillä   häkissä pidettynä  nämä  touhukkaat  linnut  saattavat  masentua  ja stressaantua. Kun lennätät kakarikeja huoneistossa  vapaana,  huomioi ainakin seuraavat vaaratilanteita aiheuttavat seikat:
- Kissat ja muut kotieläimet
- Kuuma liesi
- Avonaiset vesiastiat (esim.tiskiallas tai wc), joihin lintu voi hukkua
- Myrkylliset huonekasvit
- Avonaiset ikkunat / ulko-ovet
- Sähköjohdot

TARVIKKEET   

Häkkiin  sijoitetaan  useita  orsia, varoen    kuitenkin    täyttämästä häkkiä liikaa. Paras orsimateriaali on puu, sillä linnut myös nakertelevat   orsia   mielellään.  Lehtipuiden   oksat   sopivat   linnuille hyvin,  eripaksuisilla  orsilla istuskelu   on   oivaa   voimistelua lintujen  jalkalihaksille.  Orret  voi kiinnittää   häkin   seiniin,   mutta silloin   orret eivät   liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista olisi,  jos   orret   liikkuisivat.   Voit siis kiinnittää osan orsista metallisella  ketjulla häkin  kattoon, jolloin  ne   heiluvat  kuin   puun oksat  tuulessa.  Tämä  heiluriliike kehittää lintujen tasapainoaistia, jota  ne  tarvitsevat  lentäessäänkin. Orsista   ainakin   osa   on   hyvä päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi   tähän   tarkoitukseen).  Kun  linnut  istuvat  orsilla, niiden  kynnet  osuvat  paperiin  ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns. pedikyyriorsia,   jotka   myös   helpottavat kynsien kulumista. Tarkkaile  silti  kynsiä,  ne saattavat  kasvaa  liian  pitkiksi,  jolloin kynsiä   tulee   lyhentää   eläinten kynsisaksilla.  Liian  pitkät  kynnet saattavat    tarttua    kiinni    esim. kankaaseen,  jolloin  pahimmassa tapauksessa linnun varvasluu voi murtua.

Linnuille   myytäviä   leluja   on lemmikkieläinliikkeissä paljon. Kakarikeilla on  vahva  nokka  ja ne kaipaavatkin runsaasti erilaista nakerreltavaa häkkiinsä. Lelut ovat linnuille hauskaa     ajanvietettä,  mutta  on  muistettava, ettei peili tai muovilintu koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä peilejä tai muovilintuja ei edes myydä, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnuille turhaa stressiä. Häkin  pohjamateriaalina  voi käyttää  lintuhiekkaa,  sanomalehteä tai lintujen hiekkapaperia, joka  vaihdetaan  uuteen  ainakin kerran viikossa. Häkkiin  sijoitetaan  useita  eripaksuisia  orsia, keinuja ja mielellään myös pystysuuntaisia kiipeilypuita  tai  köysileluja,  joissa  nämä linnut kiipeilevät taitavasti. Häkissä  on oltava  lintujen  vesipullo   tai –kuppi,   jonka   vesivaihdetaan     päivittäin.     Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille.  Kaikki astiat   pestään  tarvittaessa,jos ne   likaantuvat,   sekä häkin   siivouksen yhteydessä.

Häkin  yläpuolelle  on  hyvä asentaa erityinen lintulamppu, joita  myydään  lemmikkieläinliikkeissä   ja joka   säteilee  linnuille tärkeää  UV-valoa  sopivassa  suhteessa. Polttimon    tai putken käyttöikä on  korkeintaan  12 kk. Valoa voi pitää päällä 10-12h vuorokaudessa  ja  se  sammutetaan yöksi. Pesäpönttöjä ei häkissä kannata  pitää  muulloin  kuin  lintujen lisääntymisaikaan,  sillä tarjolla olevat   pesät   innostavat   linnut pesimään  jatkuvasti,  mikä  rasittaa niitä.

RAVINTO  

Kakarikit  ovat sekasyöjiä,  jonka perusruokaa  on  siemenseokset, tuoreet hedelmät ja vihannekset sekä hyönteiset. Parakiittien siemenseosta  tulee  olla  kakarikeilla  jatkuvasti  tarjolla.  Vaihtelevasti    voidaan   antaa    pienille papukaijoille  kehitettyjä  täysrehupellettejä. Lisäksi tarjotaan päivittäin tuoreruokaa kuten ituja,  kasviksia,  yrttejä,  luonnonkasveja, hedelmiä,  marjoja  ja silmuja.  Linnuille  voi  myös  itse idättää  vehnää   ja   kauraa.   Tuoreruoka  on hyväksi lintujen terveydelle ja ne saavat mukavaa tekemistä esimerkiksi tarjolla olevan kokonaisen yrttiruukun repimisestä. Hyönteisiä,  kuten  matoja  ja sirkkoja tarjotaan  muutamina päivinä  viikossa. Hyönteiset  voi tarjota kuivattuina tai elävinä. Voimaruoka  on  kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista    koostuva    vitamiiniruoka,  jota  voi  tarjota  linnulle  jatkuvasti.  Erityisen  tärkeää  se  on  nuorelle,  sulkasatoiselle, munivalle tai sairaalle linnulle.
Linnuille  haitallisia  ruokia  ovat mm.  kaakao,  suklaa,  kahvi,  avokado, alkoholi, raparperi, vihreät perunat sekä kaikki maustettu, suolainen,  sokerinen  tai  rasvainen ruoka. Linnut,   joita   ympäri   vuodenruokitaan    monipuolisesti    tuoreruoalla saavat ravinnostaan kaikki välttämättömät vitamiinit,kivennäis-, ja hivenaineet.
Nokkakivi  tulisi  pitää  aina  saatavilla.
Sulkasadon ja pesinnän aikaanlinnuille  voi  antaa  ylimääräisenvitamiinikuurin. Lisätietoa   kakarikien ruokinnasta  voit kysyä  Faunatar-ketjun myymälästä.

PERUSHOITO

Päivittäinvaihdetaan  juomavesi ja    laitetaan    uusi    tuoreruoka. Siemenkupit    käydään    läpi: siementen päältä  poistetaan tyhjät  kuoret ja  kupit  täytetään tarvittaessa.
Myös linnun kuntoa tarkkaillaan päivittäin. Höyhennyksen tulee olla puhdas ja tasainen, jalat puhtaat, ulosteet  normaalit.  Linnun  tulee olla  pirteä  ja  valpas,  sen  tulee myös syödä ja juoda hyvin.
Viikoittain puhdistetaan  häkki. Häkin pohjamateriaali vaihdetaan   puhtaaseen.   Orret, häkin   kalterit,  kupit  ja  lelut puhdistetaan.
Muutaman  kerran vuodessa on hyvä käyttää pesuun desinfiointiainetta (esim. VirkonS) ja vaihtaa luonnonorret kokonaan uusiin.

SULKASATO

Linnuilla  on  sulkasato  keskimäärin  kaksi  kertaa  vuodessa.  Lintujen  höyhenpeite  uusiutuu  sulkasadon  yhteydessä  4-6  viikossa, mutta   mikäli  höyhennys jää puutteelliseksi  tai  uudet  höyhenet  ovat  hauraita  saattaa  syynä olla yksipuolinen ravinto.

LISÄÄNTYMINEN    

Täysikasvuisen   kakarikin   sukupuolen  erottaminen  on  suhteellisen  helppoa.  Koko  on  varmasti yksi  helpoimmista  tavoista  erottaa  koiras  naaraasta:  koiras  on suurempi   niin   painoltaan   kuin pituudeltaan,   myös   nokka   on jykevämpi.  Lisäksi  eri  sukupuolten    käytöksessä    on  hienoisia eroja.
Kakarikit  pariutuvat  koko  iäkseen.  Lintujen  tulisi  olla  vähintään  vuoden  ikäisiä   ennen  ensimmäistä    pesintää.   Pesivän pariskunnan  tulee  olla  terve  ja hyväkuntoinen, sillä munien haudonta  ja  poikasten  hoito  on raskasta. Lisävitamiinien  ja  kalkin  antaminen  pesinnän  aikana onkin suositeltavaa. Myös proteiinin tarve näyttää kasvavan.
    Uudessa-Seelannissa Kakarikien    luonnollinen    lisääntymiskausi   on   marraskuusta   maaliskuuhun.  Suomalaisten  lemmikkilintujen  pesintä  ajoittuu  kevääseen.    Poikueita saattaa tulla vuoden  aikana  jopa  neljä,  mutta olisi  suotavaa  lisäännyttää  lintuja harvemmin. Kun  linnut  halutaan  pesittää, keväällä   valoisan   ajan   pidentyessä  on  aika  laittaa  lintujen  häkkiin   pesintäpönttö,   joita   myydään lemmikkieläinliikkeissä. Kakariki  on  kolopesijä,  joka  kelpuuttaa  luonnossa  niin  puunkolot  kuin  maassa  olevat  kolotkin pesäpaikakseen.
     Kakariki    munii    yleensä    4-9 munaa,  keskimäärin  7.  Munia  ei munita   saman   päivän   aikana, vaan  päivän,  kahden  välein.  Joskus   ensimmäisen   ja   viimeisen munan  välillä  saattaa  olla  eroa jopa   pari   viikkoa.   Tästä   syystä poikasissa  saattaa  olla  huomattavia ikä-ja kokoeroja.
    Emo  hautoo  poikasiaan  19–23 vuorokautta.   Tänä   aikana   vain naaras   hautoo   ja   uros   ruokkii naarasta.  
    Poikasten   untuva   on valkoinen ja muuttuu muutaman päivän  sisällä  harmahtavaksi. Poikaset  avaavat  silmänsä  noin 8-10  päivän  kuluttua  ja  lähtevät pesästä  5-7  viikkoisina.  Poikaset tulisi    erottaa    vanhemmistaan heti, kun ovat    oppineet itse syömään, sillä koiras saattaa tulla  aggressiiviseksi  poikasiaan kohtaan. 
    Kakarikin  poikaset  kehittyvät  hyvin  nopeasti  ja  saattavat  olla  lisääntymiskykyisiä  jo 4-6 kuukauden ikäisinä.
    Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje   on   tiivistetty,   joten tutustu  huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli  lintu  näyttää  sairaalta,  ei syö   tai   käyttäytyy   omituisesti,on  otettava  viivyttelemättä  yhteyttä eläimen  myyjään   ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan   takia  sairaudet    etenevät usein nopeasti, joten  hoitotoimet on aloitettava heti  oireiden  ilmestyttyä. Yllättävien  tilanteiden  varalle  on  hyvä  selvittää  jo  etukäteen,  mistä löydät lintujen hoitoon  perehtyneen eläinlääkärin.

Cyanoramphus-suvun lintuja on listattuna uhanalaisuudesta kertovaan CITES-lajilistaan. Varmista, että saat linnulle kaikki sen tarvitsemat paperit mukaan.

©   Faunatar-ketju

Katso myös:

Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin.
Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: uhanalaiset eläimet ja lainsäädäntö
Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia. Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>