Kenian hiekkaboa

Faunatar-myymälöissä kautta maan on tarjolla terveitä ja kauniita terraarioeläimiä, joihin voit tulla tutustumaan paikan päälle. Lajien saatavuudet eri myymälöiden välillä vaihtelee, sillä terraarioeläinten laajan kirjon vuoksi kaikki sivuillamme esiteltyjä lajeja ei ole mahdollista myymälöiden rajoitetuissa tiloissa pitää tarjolla. Mikäli kaipaamaasi terraarioeläinlajia ei ole juuri nyt lähimmässä myymälässämme tarjolla kysäise henkilökunnaltamme, olisiko sellaisen tilaaminen mahdollista - usein on.
Koulutettu henkilökuntamme kertoo lisää eri lajien hoidosta ja esittelee näiden tarvitsemia tuotteita mielellään.
Terraariotuotteita löydät myös verkkokaupastamme.

KENIAN HIEKKABOA
Gongylophis (Eryx) colubrinus
Englanniksi Kenyan sandboa

Gongylophis-suvun maaboat ovat pienikokoisia ja kauniita käärmeitä, joita esiintyy Lounais-Euroopassa, Afrikassa ja Aasian länsiosissa. Gongylophis-suvun käämeet luettiin ennen kuuluvaksi Eryx-sukuun, mutta ne on sittemmin luokiteltu uudelleen. Sukuun lukeutuu tällä hetkellä 3 lajia: Gongylophis colubrinus, G. conicus ja G. muelleri.

Kenian hiekkaboa on monen mielestä yksi kauneimmista terraariossa  pidettävistä boista.  Sen  pohjaväri  on keltainen tai kirkkaan oranssi, selässä ja kyljissä  on tumman  oransseja,  ruskeita tai  lähes  mustia  laikkuja. Vatsapuoli on vaalea. Väritys  vaihtelee eri yksilöiden välillä suuresti.

Kaikki hiekkaboat ovat pienikokoisia,  mutta  hyvin  tukevarakenteisia  käärmeitä. Gongylophis-suvun lajit jäävät  tyypillisesti  alle  metrin mittaisiksi. Kenian  hiekkaboa  koiraat  kasvavat  n.  65 cm  mittaisiksi, naaraat jonkin verran suuremmiksi.

Kenian hiekkaboan levinneisyysalue  luonnossa  on Somalian  tasavalta,  Kenia   ja   Tansanian   pohjoisosat.   Hiekkaboat ovat   luonnossa uhanalaisia, joten  varmista  aina käärmettä ostaessasi, että  saat  sen mukana  asianmukaiset alkuperädokumentit.

TERRAARION VALINTA

Hiekkaboat  viettävät  suurimman osan ajasta hiekan alle kaivautuneena, joten terraarion  pohjapinta-ala on  korkeutta ratkaisevampaa. Jonkinlaisen    minimikoko    aikuisen hiekkaboan  terraariolle  on  80 x 40 cm  kokoinen  pohja. Tilantarve  kasvaa  jos  asutetaan  useampia  käärmeitä  samassa  terraariossa.  Nuoret käärmeet  voidaan  majoittaa  oleellisesti pienempäänkin terraarioon. Muista tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että seon ehdottoman  pakovarma sillä  käärmeet  ovat  yllättävän  näppäriä  karkaamaan   pienistäkin   raoista.  Kysy tarvittaessa  neuvoa joostotilan-teessa  Faunattaren  henkilökunnalta.

Hiekkaboat  ovat luonnossakin  yksineläjiä, eivätkä  kaipaa lajitoveriensa  seuraa.  Siksi  onkin  suositeltavinta  asuttaa se yksin;  tällöin  käärmeen voinnin tarkkaileminen ja ruokinta  on helpompaa.   Lajitoverien  jatkuva  läsnäolo  saattaa myös stressata käärmettä.

TERRAARION SISUSTUS

Luonnossa  hiekkaboat  elävät  puoliaavikoilla ja kivikkomaastoissa. Terraarion  sisustuksessa   kannattaa  pyrkiä    jäljittelemään eläimen luonnollista elinympäristöä,  sillä  yksi  terraarioeläinten omistamisen  parhaista  puolista  on   kauniit,  luonnonmukaisesti sisustetut   terraariot,   jotka   tuovat palan luontoa   kotiisi.   Huolellisesti sisustettu terraario  miellyttää paitsi  omaa  silmääsi,   se on  myös käärmeelle miellyttäväja   turvallinen paikka  elää.  Koska hiekkaboat usein   piilottelevat päivisin,  kauniiseen  sisustukseen  panostaminen kannattaa: terraariota  on  mukava katsella  myös    silloin,    kun käärme ei ole näkyvillä.  

Pohjamateriaalina luonnollisin  on hienojakoinen   hiekka,   johon   käärme  voi  kaivautua. ExoTerran DesertSand -hiekat sopivat mainiosti Kenian hiekkaboan pohjamateriaaliksi. Myös  ns.  snake-beddingiä tai vaikkapa hamppua  voi   käyttää, mutta nämä eivät ole kovin luonnollisia  vaihtoehtoja hiekkaboalle.  Pohjamateriaalia laitetaan  terraarioon  reilu,  vähintään 5-10 cm   kerros,   jotta   käärme voi  siihen kaivautua.  Poikasillekin  on  hyvä laittaa pohjamateriaali  johon ne pääsevät kaivautumaan.
Lisäksi   terraarion   pohjalle  laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin  tarkoitettuja  piiloja  tai muita  somisteita,  joiden  alle  käärmeen   on   mahdollista   mennä   piiloon.  Piilopaikkoja  tulee  olla  vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta  käärmeen  on  mahdollista säädellä  ruumiinlämpöään  päivälläkin.   Mahdolliset   kivi-ja oksarakennelmat  tulee  tehdä  turvallisiksi käärmeelle,  sillä  käärmeet voivat kiipeillessään  kaataa  huterat  rakennelmat  helposti  ja  loukkaantua niiden alle jäädessään. Akvaariosilikonia käyttäen voitkin  liimata  kivistä  tukevia,  luonnollisen näköisiä rakennelmia. Laita raskaat sisusteet suoraan pohjalasin tai esimerkiksi  tiilen  puolikkaan päälle,  jottei käärme  kai-vaudu niiden alle ja jää puristuksiin. Sisustukseen voit  käyttää  myrkyttömiä  oikeita  kasveja,  mutta hyvin todennäköisesti  käärme  ruttaa  ne rikki,  lisäksi  harvat  kasvit  kestävät hiekkaboan   kuivassa   terraariossa. Tekokasvit  ovat  helpompi  vaihtoehto.  Terraarioon  ei  tule  laittaa aitoja kaktuksia tai muita teräviä tai piikikkäitä  kasveja,  sillä  käärme  voi vahingoittaa   itsensä   niiden   päällä kiipeillessään.  Mikäli  mielit  kuitenkin  kaktuksia  terraarioon,  useiden lemmikkieläinliikkeiden   valikoimasta löytyy erilaisia tekokaktuksia.

Sisustaessasi  terraariota  rajana on vain mielikuvituksesi.   Voit esimerkiksi  rakentaa  terraarioosi  itse näyttävän  taustan.   Lisätietoa  terraarion   sisustuksesta ja nk. terrascapingista saat  Faunattaren henkilökunnalta, sekä nettisivuiltamme TÄÄLTÄ >>

OLOSUHTEET

Hiekkaboat  ovat  useimpien  muiden käärmeiden  tavoin  yöaktiivisia.  Ne lähtevät saalistusretkilleen  pimeyden turvin    ja vetäytyvät  taas päiväksi piiloon. Tästä syystä ne  eivät  tarvitse  UVB-lamppua  siinä  määrin  kuin  päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden  avulla  pitävät  A-ja  D-vitamiinien  synteesin  ja  luuston  kehityksen  kunnossa.   Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen  aktiivisuuteen,  joten  matalatehoista  UVB-loisteputkea  (esim. Exoterra  Natural  Light)  voi  oivallisesti  käyttää  myös  käärmeillä.  Jonkinlainen valaistus on  nimittäin hyvä  käärmeenkin  terraariossa  olla, sillä  luodaan  käärmeelle  luonnollinen päivä-ja   vuosirytmi. Valaistus pidetään  päällä  vuosirytmistä  riippuen  n.  12  tuntia  vuorokaudessa.  Helpoiten  valaistuksen  säätely  pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion   yleislämpötilaksi   24-28 astetta  on  sopiva. Yöksi  terraarion lämpö saa laskea 20 asteen paikkeille. Käärmeet  ovat  muiden  matelijoiden   tavoin   vaihtolämpöisiä,   joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä,  tarvitsee  se  lämmittelyalueen,  jossa  lämpötila  saa  kohota yli 40 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti.  Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi    valitaan    mieluiten  lämpölamppu,  jonka  alle  sijoitetaan  esimerkiksi    liuskekivi.    Kivi  varastoi lämpöä,  jolloin  käärme  voi  luonnollisesti  lämmitellä  siinä  valojen  sammuttuakin.   Sijoita   yksi piilo lampun läheisyyteen.  Myös  lämpömattoa –tai kaapelia voidaan käyttää.

Hiekkaboa elää aavikoilla joten terraarion  ilmankosteus  saa  olla  melko matala,  eikä  terraariota  tarvitse  sumuttaa.   Vaikka   hiekkaboat   juovat harvoin, tulee terraariossa olla tarjolla vesiastia. Vesiastian ei tarvitse olla kovin suuri, jottei lämpimässä terraariossa  nopeasti  haihtuva  vesi  nosta ilmankosteutta  liikaa,  sillä  liian  korkea  ilmankosteus  voi  johtaa  terveydellisiin ongelmiin.

RAVINTO

Hiekkaboat  ovat kuristajakäärmeitä,  niillä  ei  siis  ole  myrkkyä  vaan  ne tappavat   luonnossa   saaliinsa   kiertymällä  tiukasti    saaliin ympärille tiukentaen  otettaan  saaliin  hengittäessä  ulos,  kunnes  ateriaksi  päätyvän  eläimen  pulssi  ei  enää  tunnu. Suomen  eläinsuojelulain  mukaan käärmeitä  ei saa elävillä  ruokaeläimillä   ruokkia,   tällä   suojellaan ruokaeläimiä  tarpeettomalta  kärsimykseltä. Sen  lisäksi  elävät  jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijätja linnut muodostavatkin siis terraariossa  elävien  käärmeiden  ruokavalion.

Luonnossa   hiekkaboat   useimmiten  odottavat  saalista  hiekan  alle piiloutuneena.  Ne  tuntevat,  kuinka saaliseläin  liikkuu  hiekan  päällä  ja hyökkäävät   saaliin   kimppuun   sen tullessa riittävän lähelle. Ruoka  tarjotaan  käärmeelle esimerkiksi  pinseteillä. Voit liikuttaa ruokaeläintä pinsettien avulla pitkin hiekkaa - tämä usein herättää käärmeen mielenkiinnon. Jotkin  käärmeet  ovat  arempia,  eivätkä  suostu syömään  pinseteistä  tarjottua  ruokaa,   tällöin   ruokaeläin   kannattaa jättää   käärmeen   piilopaikan   lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan  voi  käärmeen  ruokkia  myös  erillisessä  ruokintaboksissa,  joksi  soveltuu  vaikka  karkkilaatikko    tai    muoviterraario.  Etuna tässä  ruokintatavassa  on  se,  ettei käärme  pääse  ruokaillessaan  nielemään   terraarion   pohjamateriaalia. Tämän ruokintatavan onnistuminen on yksilöllistä: toiset  käärmeet  stressaantuvat   siirrosta   ruokinta-astiaan   niin, että  kieltäytyvät tämän jälkeen syömästä. Kokeilemalla löydtä juuri sinun käärmeellesi parhaimman ruokailutavan.

Hiekkaboa  saa  ravinnostaan  kaikki  tarvitsemansa  vitamiinit,  kunhan ravintoeläimet  ovat  hyvin  ruokittuja,  terveitä  ja  oikeaoppisesti  säilytettyjä.

Tervekin  käärme  voi  joskus  paastota viikkoja, jopa kuukausia. Tällöin on  hyvä  seurata  käärmeen  painoa, jottei  se  laske  liikaa,  mutta  välttää turhaa  käsittelyä,  jottei  siitä  aiheutuva  stressi  pitkitä  syömättömyyttä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen  ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten  määrä  ja  mm. yksilöllinen  ruoan  tarve. Aivan  pientä  poikasta ruokitaan  hiirenpoikasilla  noin  5-7  päivän  välein.  Aikuiset hiekkaboat ruokitaan kahden-neljän viikon välein.

Sopivan  kokoinen  ruokaeläin  on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi.  Tämä  voi  kuulostaa  hurjalle,   sillä  käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa  kapeampia,  mutta ne venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.
Ruoka    voidaan   sulattaa    lämpimässä vesihauteessa,  jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai  mikroaaltouuni  ei  sovi  sulatuskeinoksi,  sillä  ruokaeläin  alkaa  kypsentyä.

NAHANLUONTI

Matelijat   kasvavat   ja   luovat nahkaansa   läpi  elämänsä,   mutta  eläimen  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit harvenevat.  Nuori käärme luo  kasvaessaan  nahkansa useita kertoja  vuodessa,  kun  taas aikuisen   käärmeen   nahanluontien välillä  voi olla  useita  kuukausia. 
Lähestyvästä   nahanluonnista   kertoo käärmeen  muuttuminen harmaaksi. Silmät   muuttuvat   samean   siniharmaiksi, sillä  käärmeellä  ei  ole  silmäluomia,  vaan  se  luo  nahkansa  silmiensäkin päältä. Muutamassa päivässä  käärme  kirkastuu  taas  ja aloittaa   nahanluonnin;   se   hankaa vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan  pintaan  ja  luikertelee  ulos  vanhasta   nahasta.   Onnistuneesta nahanluonnista   kertoo  ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.

Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Useimmiten  tämä  johtuu  puutteellisista    olosuhteista,  mutta  myös muita syitä voi olla.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli  käärmeen  nahanluonnit  epäonnistuvat  toistuvasti  olosuhteiden korjaamisesta   huolimatta,   käänny matelijoihin  erikoistuneen  eläinlääkärin  puoleen,  sillä  tällöin  kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN

Kenian  hiekkaboat   ovat lisääntyneet onnistuneesti terraario-oloissa jo kauan. Sukupuolten   tunnistus   on mahdollista  vertailemalla   eläinten kokoa, urokset ovat pienempiä. Koska boat   ja  pythonit   ovat  käärmeistä alkeellisimpia,  on  uroksilla  kloaakin (viemärisuolen)  molemmin puolin jalkojen jäänteet,  kynnet.  Näitä  se käyttää  paritellessaan. Kynsillä uros rapsuttelee  naaraan kylkiä ja saa ilmeisesti  tällä  tavoin naaraan  paritteluvalmiiksi.   Naaraillakin on kynnet,  mutta  oleellisesti  pienemmät. Urosten  häntä  on  hieman  pidempi kuin  naarailla  ja hännän tyvi on leveämpi  kloaakin seudulta.  Kaikista  varmin  tapa  tutkia  sukupuoli  on joko    faunattaren koulutetun henkilökunnan, eläinlääkärin  tai kokeneen harrastajan  tekemä  sondaus tai aivan nuorien poikasten "poppaus".  

Sydäntalvella  käärmepariskunta siirretään  erilleen  ja  niiden  terraarioiden lämpötilaa lasketaan. Tähän riittää kaiken  valaistuksen  ja lämmityksen  katkaisu  n.  kuukauden  ajaksi.  Lämpötilan  laskua  tai  nostoa  ei saa  tehdä  yhdessä  yössä,  vaan  siihen  tulee varata  n.  viikon  siirtymäajat. Alimmillaan lämpötila   talvilevon aikana saa   pudota  16   asteeseen öisin, 20 asteeseen päivisin. Kun  lämpötila  on  nostettu  takaisin normaaliksi ja molemmat yksilöt ovat muutaman kerran syöneet, voi ne   yhdistää   samaan   terraarioon. Parittelu  tapahtuu  yleensä  melkein välittömästi.
Kantoaika  on 120-180  vuorokautta, jonka  jälkeen  emo  synnyttää  4-17  elävää poikasta.  Keskimäärin  poikasia syntyy  7. Boat  eivät  siis muni  munia  kuten  pythonit  ja  monet  muut  käärmelajit.  Syntyessään poikaset  ovat  13-19  cm  pituisia  ja muistuttavat   ulkoisesti   vanhempiaan.  Poikaset   siirretään omiin  asumuksiinsa,    jotta    kaikkien    kasvua voidaan   tarkkailla.   Poikasten   terraariossa   tulee   vallita   samanlaiset olosuhteet kuin aikuistenkin.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI

Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli  lemmikkisi  lakkaa  syömästä, käyttäytyy  oudosti   tai   on  sairaan oloinen,  ota  yhteyttä  eläinlääkäriin.
Yllättävien  tilanteiden varalle on hyvä  selvittää  jo  etukäteen,  mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi  hygieniasta,  monet  matelijat   kantavat  normaalina suolistobakteerinaan    salmonellabakteeria.  

© Faunatar-ketju.

Blogi: Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin. Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: uhanalaiset eläimet ja lainsäädäntö
Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia. Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>