Kuningas-ja maitokäärmeet

KUNINGAS-JA MAITOKÄÄRMEET
Lampropeltis sp.
Englanniksi King Snakes, Milk Snakes

Kuningaskäärmeiden suku on laaja, siihen kuuluu kahdeksan lajia ja kaikkiaan 52 alalajia. Valikoimaa väreissä on valtavasti, osa lajeista on yksivärisiä ja osa erittäin voimakkaasti kuvioituja.
Kuningaskäärmeet ovat myrkyttömiä, mutta joidenkin kuningaskäärmeiden väritys matkii myrkyllisen korallikäärmeen raidoitusta.
Kuningaskäärmeiden  laajasta suvusta  johtuen  myös  niiden  levinneisyyssalue  luonnossa  on  hyvin  laaja. Kuningaskäärmeitä  tavataan  Etelä-Amerikan  pohjoisosista  aina  Kanadaan saakka.
Kooltaan  kuningaskäärmeet  ovat hyvinkin   erikokoisia.  Pienimmästä päästä  on Helakkamaitokäärme Lampropeltis  triangulum  elapsoides,  jonka  pituus  täysikasvuisena on  noin  40-50  cm. Kookkaimmasta päästä on Ecuadorin maitokäärme, Lampropeltis t. micropholis, joka saattaa saavuttaa hieman yli 180 cm pituuden.  Terraariossa   hyvin   yleisesti pidetty Floridan kuningaskäärme Lampropeltis  getula on  alalajista  riippuen  90-150  cm pituinen.

Elinikää näille käärmeille kertyy yleensä noin -15   vuotta, mutta monilla  lajeilla hieman yli 20-vuotiaaksi  eläminen  ei  ole  mahdottomuus.

TERRAARIO

Kuningaskäärmeille pohjapinta-ala on  korkeutta   tärkeämpää, joskin monet  lajit myös  kiipeilevät  mielellään, mikäli  mahdollisuus siihen tarjotaan.
Keskikokoisille  kuningaskäärmeille  terraarioksi  sopii  noin  100 x 50 x 50 cm  kokoinen  terraario. Nuoret käärmeet  voidaan  majoittaa  oleellisesti pienempäänkin terraarioon.
Muista  tarkistaa, että  terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että se on ehdottoman  pakovarma, sillä käärmeet  ovat  yllättävän  näppäriä  karkaamaan   pienistäkin   raoista.  Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa  Faunattaren  henkilökunnalta.

Kuningaskäärmeitä  ei  samaan terraarioon kannata sijoittaa kuin yksi, sillä  näiden  käärmeiden  ruokavalio koostuu  myös toisista  käärmeistä. Kannibalismi  on siis  todennäköistä.

TERRAARION SISUSTUS

Luonnossa kuningaskäärmeitä tavataan kaikenlaisissa  ympäristöissä, mm.   pelloilla   ja   metsissä,  kivikkomailla,   jopa  lähes   aavikkomaisissa maastoissa. Terraarion  sisustuksessa    kannattaakin    pyrkiä  jäljittelemään  juuri oman  lajin luonnollista elinympäristöä, sillä  yksi terraarioeläinten omistamisen parhaista puolista  on  kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut terraariot, jotka  tuovat  palan  luontoa  kotiisi. Huolellisesti  sisustettu terraario miellyttää  paitsi  omaa  silmääsi, on  myös  käärmeelle  miellyttävä  ja turvallinen paikka elää.
Koska kuningaskäärmeet usein piilottelevat  päivisin,  kauniiseen sisustukseen  panostaminen  kannattaa,  näin  terraariota on  mukava katsella  myös  silloin,  kun  käärme  ei ole näkyvillä.

Pohjamateriaalina  voit  käyttää esim. lannoittamatonta  turvetta, ns.  kookosturvetta  (esim.  Exoterra Plantation Soil) kaarnahaketta, hamppua,  ns. Snake  Beddingiä  tai sekoittaa  useampia    materiaaleja.
Monet   kuningaskäärmelajit nauttivat pohjamateriaalin sekaan kaivautumisesta,  joten laita  pohjamateriaalia useamman  sentin  kerros. Kauniin ja luonnollisen näköisen pohjan saat, kun lisäät turvekerroksen päälle  kaarnahaketta, kuivia lehtiä jne. 
Poikasilla voidaan  pohjamateriaalina   käyttää   esimerkiksi   talouspaperia. 
Panosta  erityisesti  terraarion  alaosan  sisustukseen,  sillä kuningaskäärmeet  viettävät  useimmiten  päivänsä  maan  tasalla  piilotellen.  Pohjalle  laitetaan  kaarnanpaloja,  juurakoita,  lemmikkieläinliikkeissä  myytäviä  terraarioihin  tarkoitettuja  piiloja  tai  muita  somisteita,  joiden  alle  käärmeen  on  mahdollista mennä   piiloon. Piilopaikkoja tulee olla vähintään kaksi, toinen viileässä ja  toinen lämpimässä  osassa  terraariota,  jotta  käärmeen  on  mahdollista säädellä ruumiinlämpöään päivälläkin. 

Luonnollista  ilmettä  ja  kiipeilymahdollisuuksia  käärmeelle  saa mm.  erilaisilla  oksilla  ja  kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää oksat huolellisesti,  jotteivat ne  kaadu  käärmeen kiipeillessä niissä. Muista myös, että liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät   välttämättä  kestä käärmeen  painoa. 
Voit  myös  istuttaa  terraarioon  eläviä  kasveja,  näin saat   terraarioon   helposti   näyttävyyttä  ja  luonnonmukaisen  ilmeen. Kasvit  ylläpitävät   myös   terraarion ilmankosteutta.    Kasveja  valitessa tulee ottaa  huomioon,  etteivät kasvit  saa  olla  teräviä  tai  piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Liian  hennot  ja  helposti  murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä käärmeiden kiipeilyharjoituksia.

OLOSUHTEET

Useimpien  käärmeiden  tavoin  ovat kuningaskäärmeetkin   aktiivisimmillaan  auringon  laskettua  sekä aamuhämärässä. Ne lähtevät saalistusretkilleen  pimeyden  turvin  ja  vetäytyvät taas päiväksi piiloon. Kuningaskäärmeet  eivät siis  tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin  päiväaktiiviset  matelijat,  jotka UVB-säteiden  avulla  pitävät  A-ja  D-vitamiinien synteesin  ja  luuston kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet  vaikuttavat  käärmeiden yleiseen  aktiivisuuteen,  joten  matalatehoista  UVB-loisteputkea  tai  päivänvaloputkea  (esim.  Exoterra  Natural  Light)  voi  oivallisesti  käyttää myös käärmeillä. Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin  terraariossa  olla,  sillä  luodaan käärmeelle  luonnollinen   päivä-ja vuosirytmi.  Valaistus  pidetään  päällä vuosirytmistä riippuen n. 12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten  valaistuksen  säätely  pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.

Terraarion  yleislämpötilaksi  n.  22-24  astetta on sopiva.  Yöksi  terraarion   lämpö  saa  laskea 20-asteen paikkeille.
Käärmeet  ovat  muiden  matelijoiden   tavoin   vaihtolämpöisiä,  joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä  tarvitsevat ne  lämmittelyalueen, jossa lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi  valitaan  joko  lämpömatto,   lämpökaapeli, keraaminen   lämmitin   tai   lämpölamppu. Lämmönlähde tulee asentaa niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.

Kuningaskäärmeenterraario  pidetään  suhteellisen  kuivana,  mutta terraarioon   tulee  laittaa   vesiastia, johon  käärme  mahtuu  halutessaan kokonaan. 

RAVINTO

Kuningaskäärmeet  ovat kuristajakäärmeitä, niillä  ei  siis  ole  myrkkyä. Luonnossa ne tappavat saaliinsa  kiertymällä  tiukasti  saaliin  ympärille  tiukentaen  otettaan saaliin hengittäessä ulos,  kunnes  ateriaksi päätyvän eläimen   pulssi   ei   enää tunnu.
Suomen  eläinsuojelulain  mukaan käärmeitä ei saa ruokkia elävillä ruokaeläimillä, tällä suojellaan ruokaeläimiä  tarpeettomalta kärsimykseltä. Sen  lisäksi  elävät  jyrsijät voisivat vahingoittaa käärmettä vakavastikin. Luonnossa kuningaskäärmeet syövät  myös  sammakoita,  salamantereita,  liskoja,  lintuja,  munia  ja  toisia käärmeitä,  kuten  kalkkarokäärmeitä,  mutta  terraariossa  pakastetut  hiiret, rotat, kananpojat sekä muut  jyrsijät  ja  linnut muodostavat kuningaskäärmeen ruokavalion. Näitä voit ostaa Faunatar-myymälöistä.

Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen  ikä ja koko,  ruokaeläimen koko,  ruokaeläinten  määrä  ja  mm. yksilöllinen  ruoan  tarve.
Aivan  pientä   poikasta   ruokitaan  vastasyntyneillä  hiirenpoikasilla, "pinkeillä",  noin  5-7  päivän  välein  ja  ruoan  kokoa  kasvatetaan  käärmeen  kasvaessa. 
Aikuiset kuningaskäärmeet  ruokitaan  kolmen-neljän   viikon   välein.   Sopivan kokoinen    ruokaeläin onhieman käärmeen  paksuinta   kohtaa   paksumpi.  Tämä  voi  kuulostaa  hurjalle, sillä   käärmeen pää ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta venyvät kyllä käärmeen  niellessä  saalistaan. 
Ruoka voidaan  sulattaa  lämpimässä vesihauteessa, jääkaapissa  tai  huoneenlämmössä. Kiehuva vesi  tai mikroaaltouuni   eivät  sovi   sulatuskeinoksi,  sillä  ruokaeläin  alkaa  kypsentyä.
Ruoka   tarjotaan   käärmeelle  esimerkiksi    pinseteillä.  Jotkin    käärmeet  ovat  arempia,  eivätkä  suostu syömään  pinseteistä  tarjottua  ruokaa,   tällöin   ruokaeläin   kannattaa jättää   käärmeen  piilopaikan  lähistölle tai erilliseen ruokintaboksiin yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan  voi  käärmeen  ruokkia  myös  erillisessä  ruokintaboksissa,  joksi  soveltuu  vaikka  karkkilaatikko  tai  muoviterraario.  Etuna  tässä    ruokintatavassa  on  se, ettei käärme  pääse  ruokaillessaan  nielemään   terraarion   pohjamateriaalia. Joskus herkimmät yksilöt stressaantuvat  siirrosta   ruokinta-astiaan   niin, että kieltäytyvät  tämän jälkeen syömästä. Kokeilemalla eri keinoja löydät oman käärmeesi kanssa parhaimman tavan.
Kuningaskäärme  saa ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan  ravintoeläimet   ovat   hyvin ruokittuja, terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

NAHANLUONTI

Matelijat   kasvavat   ja   luovat   nahkaansa   läpi   elämänsä. Eläimen  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit     harvenevat. Nuorikäärme  luo  kasvaessaan  nahkansa useita  kertoja  vuodessa,  kun  taas aikuisen   käärmeen   nahanluontien välillä  voi  olla  useita  kuukausia. 
Lähestyvästä   nahanluonnista   kertoo käärmeen  muuttuminen harmaaksi. Silmät  muuttuvat  samean siniharmaiksi,  sillä  käärmeelläei  ole  silmäluomia,  vaan  se  luo  nahkansa  silmiensäkin  päältä.
Muutamassa  päivässä käärme kirkastuu taas ja aloittaa  nahanluonnin;  se  hankaa  vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan pintaan  ja  luikertelee  ulos  vanhasta nahasta. Onnistuneesta nahanluonnista  kertoo ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus  käärmeille  saattaa  tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin  syy  nahanluonnin  epäonnistumiseen   on   liian alhainen  ilmankosteus.  Tällöin  olosuhteiden  korjaaminen  on  ensisijainen  toimenpide. 
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat   toistuvasti   olosuhteiden korjaamisesta huolimatta, käänny   matelijoihin   erikoistuneen eläinlääkärin  puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire.

LISÄÄNTYMINEN

Sukupuolien  määritys  ei  ole  aivan yksinkertaista, mutta koulutetun henkilökuntamme, kokeneen harrastajan tai matelijoihin   perehtyneen  eläinlääkärin  tekemä  "sondaus"   kertoo   käärmeen   sukupuolen. Sukupuoli  voidaan koettaa  päätellä  myös  eläinten  häntiä  vertailemalla:   uroksen   häntä   on   pitempi kuin  naaraan  ja uroksen  hännäntyvi levenee  aavistuksen  verran  kloaakin,  eli  viemärisuolen  takaa.  Tämä konsti   ei   tosin   ole   kovin   varma, mutta  voi  antaa  jonkinlaisen  kuvan mahdollisesta sukupuolesta.

Useat  kuningaskäärmelajit  lisääntyvät  terraario-oloissa  verraten  helposti.
Lisääntymiseen tarvitaan pariskunta terveitä, sukukypsiä käärmeitä.  Liian  nuoria  tai  pienikokoisia  käärmeitä  ei  tule  käyttää  lisäännyttämiseen,  sillä  muninta  on naaraalle hyvin rankkaa.
Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään, kun käärmeitä  pidetään talvilevossa  lisääntymistä  edeltävänä talvena. Kuningaskäärme  saattaa   lisääntyä   loistavasti  ilmankin talvilepoa, mutta hormonitasapainon  takaamiseksi  lepo  on  suositeltavaa. Kuningaskäärmeet  eivät  vaivu  horrokseen, vaan liikkuvat  levonkin aikana -normaalia  vähemmän  tosin. Lämmitys,  valaistus  ja  ruokinta  lopetetaan  noin  kahden  kuukauden ajaksi  keskitalvella.  Lämpötilan  laskua  ei  saisi  tehdä  yhdessä  yössä, vaan  lämmitystä  lasketaan  muutamalla  asteella  päivittäin, kunnes saavutetaan  huoneenlämpö.  Valaistusaikaa   lyhennetään  vastaavassa tahdissa,  kunnes  lamppua  ei  pidetä päällä lainkaan. Talvilepoon  laitettavien  eläinten suolistoissa  ei  saa  olla  ruokaa,  sillä levon  aikana  käärmeen  aineenvaihdunta  on  liian  hidasta  ruokaa  sulattamaan.  Puhdasta juomavettä  niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Pariskunta  pidetään  erillään  talvilevon  ajan.  Levon  jälkeen  käärmeet ruokitaan  muutaman  kerran  ja  sitten  ne  siirretään  samaan  terraarioon.  Parittelu  tapahtuu  usein  lähes saman tien. Käärmepariskuntaa tulee tarkkailla, sillä kannibalismia saattaa tapahtua parittelukautenakin.

Kantoaika  vaihtelee lajista riippuen 25-75 vuorokauden välillä. 
Munintaa varten naaraan terraarioon sijoitetaan  kannellinen  munintalaatikko, johon  leikataan  käärmeen  mentävä aukko. Laatikon pohjalle laitetaan  n.  5   cm kosteaa, lannoittamatonta turvetta. Naaras  munii  lajista  riippuen  3-20 munaa. Munat  siirretään  hautumaan 28 asteen lämpöön ja noin 80 %  suhteelliseen    ilmankosteuteen. Munat siirretään samassa asennossa kuin ne on munittu, niitä ei saa pyöritellä kuten linnunmunia. Käärmeiden alkiot kiinnittyvät munan seinään ja alkiot voivat hukkua, mikäli munien asento vaihtuu. 
Munat   kuoriutuvat   50-80  vuorokauden kuluessa. Poikaset  ruokitaan  ensimmäisen kerran,  kun  ne  ovat  vaihtaneet  ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa  kuoriutumisesta.  Poikaset hoidetaan kuten aikuisetkin.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI

Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Toisin kuin nisäkkäät, eivät matelijat odota  hoitajaltaan  yhteisiä  seurusteluhetkiä.  Liiallinen käsittely  saattaa  aiheuttaa niille stressiä,  josta saattaa  seurata  ruokahaluttomuutta  ja  muita  ongelmia.
Jos  käärme lakkaa    pitkäksi    aikaa    syömästä, käyttäytyy   oudosti   tai   on   sairaan oloinen,   ota   yhteyttä  eläimen myyjään ja/tai matelijoihin perehtyneeseen   eläinlääkäriin.   Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää  jo  etukäteen,  mistä  löydät matelijoiden   hoitoon   perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi  hygieniasta,  monet  matelijat  saattavat  kantaa  luonnollisena   suolistobakteerinaan   salmonellabakteeria.

Teksti ja kuvat © Faunatar-ketju.