PAIMENRUOHOKAIJA
Neopsephotus bourkii
Engl. Bourke's Parrot
Alkujaan Australiasta kotoisin oleva paimenruohokaija on kauniin värinen ja rauhallinen lintu. Se on sukunsa ainoa laji ja oli jo lähellä sukupuuttoa 1940-luvulla, nykyisin se on rauhoitettu.
Lajia on kohtalaisen helppo pesittää, joten nyt tämä lempeäluonteinen lintu on levinnyt laajalti harrastajien keskuudessa ja onkin hyvin suosittu lemmikkinä.
Ulkomuodoltaan paimenruohokaija muistuttaa nopeasti katsottuna undulaattia. Se on kooltaan noin 19 cm pitkä päästä pyrstön kärkeen.
Väritykseltään paimenruohokaija aivan erilainen kuin undulaatti. Sekä otsa, että pienet viivat silmien yläpuolella ovat siniset. Sieraimet, silmien ympäristö ja poskipäät ovat valkoiset, muuten posket ja kurkku ovat himmeän vaaleanpunaiset. Jokaisessa sulassa on ruskeahko reuna, rintahöyhenet ovat ruskeahkoja ja niissä on leveä vaaleanpunainen reuna. Vatsa on vaaleanpunainen, sekä pää, selkä ja siipien peitteet oliivin ruskeita kalpeilla reunoilla. Alaselkä ja pyrstön keskiosa ovat ruskeahkon mustia. Reidet ja alaperä ovat kalpean sinisiä, siipien pisimmät lentosulat ovat mustahkot sinivioleteilla ulkoreunoilla. Yläperä on himmeän valkoinen ja keskipyrstön yläpuolen sulat ovat ruskeahkon mustia ja uloimmat sulat himmeän sinisiä ulkoreunoilta. Siipien alapuolella ei ole valkoista tai väritys näkyy himmeänä, nokka mustahko, iiris ja jalat tumman ruskeat.
Linnut liikkuvat luonnossa pesintäajan ulkopuolella pariskuntina tai n. 10–30 linnun ryhmissä.
Linnut ovat luonteeltaan hiljaisia ja rauhallisia. Ne lennähtävät ja pomppivat orrelta toiselle, mutta eivät juuri kiipeile tai roiku häkissä. Ne istuskelevat mielellään paikoillaan pitkiäkin hetkiä ja ovat aktiivisimmillaan auringonnousun ja -laskun aikoihin. Niiden ääni on pehmeä ja miellyttävä. Se on lähinnä hiljaista visertelyä ja ”sirinää”.
Kiltteinä lintuina ne tulevat toimeen muiden pienten papukaijojen kanssa. Ongelmia saattaa aiheuttaa lähinnä paimenruohokaijojen tapa liikuskella hämärässä, jolloin muut voivat säikkyä, samaten toisten lintujen aktiivinen liikkuminen päiväsaikaan saattaa stressata niitä. Näin varsinkin silloin, jos häkki ei ole tarpeeksi tilava ja lintuja on paljon.
HÄKKI
Liian suurta häkkiä ei voi hankkia. Paimenruohokaijat liikkuvat pääasiassa horisontaalisesti lennähdellen ja kiipeillen, joten ne eivät tarvitse korkeutta yhtä paljon kuin monet muut lajit. Onkin tärkeää, että häkin pohjapinta-ala on riittävän suuri. Jonkinlaiset minimimitat ovat 120 x 45 x 60 cm. Mikäli lintuja hankitaan useita pareja, on häkin luonnollisesti oltava suurempi tai jokaiselle parille järjestettävä omat tilansa. Varmista häkin riittävä koko jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.
Häkki sijoitetaan huoneistossa ainakin pöydän korkeudelle, lintuhäkin paikka ei ole lattialla. Häkki sijoitetaan vedottomaan, valoisaan paikkaan, ei kuitenkaan suoraan auringonpaisteeseen.
Linnuista on mukava tarkkailla perheenjäsenten toimia, mutta ne kaipaavat omaakin rauhaa, joten huoneiston levottomin paikka ei ole suositeltava. Liikkumistavastaan huolimatta myös paimenruohokaijat nauttivat lentämisestä ja niidenkin tulisi päästä päivittäin lentämään vapaana huoneistossa, etenkin jos häkki on hankittu aivan minimimittojen mukaan. Pelkästään häkissä pidettynä nämä touhukkaat linnut saattavat masentua ja stressaantua. Kun lennätät paimenruohokaijoja huoneistossa vapaana, huomioi ainakin seuraavat vaa-ratilanteita aiheuttavat seikat:
-Kissat ja muut kotieläimet
-Kuuma liesi
-Avonaiset vesiastiat (esim. tiskiallas tai wc), joihin lintu voi hukkua
-Myrkylliset huonekasvit
-Avonaiset ikkunat / ulko-ovet
-Sähköjohdot
TARVIKKEET
Häkkiin sijoitetaan useita orsia, varoen kuitenkin täyttämästä häkkiä liikaa. Vaikka paimenruohokaijoilla ei ole tapana pureskella oksia niin paljon kuin monella muulla papukaijalajilla, ovat luonnon oksat ja puuorret paras vaihtoehto orsimateriaaliksi. Oksien repiminen ja nakertelu on linnuista mukavaa puuhaa ja antaa niille tekemistä. Lehtipuiden oksat sopivat linnuille hyvin, sillä eripaksuisilla orsilla istuskelu on myös oivaa voimistelua lintujen jalkalihaksille. Orret voi kiinnittää häkin seiniin, mutta silloin orret eivät liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista olisi, jos orret liikkuisivat. Voit siis kiinnittää osan orsista metallisella ketjulla häkin kattoon, jolloin ne heiluvat kuin puun oksat tuulessa. Tämä heiluriliike kehittää lintujen tasapainoaistia, jota ne tarvitsevat lentäessäänkin.
Orsista ainakin osan voi päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi tähän tarkoitukseen). Kun linnut istuvat orsilla, niiden kynnet osuvat paperiin ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns. pedikyyriorsia, jotka myös helpottavat kynsien kulumista. Tarkkaile silti kynsiä, nesaattavat kasvaa liian pitkiksi, jolloin kynsiä tulee lyhentää eläinten kynsisaksilla. Liian pitkät kynnet saattavat tarttua kiinni esim. kankaaseen, jolloin pahimmassa tapauksessa linnun varvasluu voi murtua.
Linnuille myytäviä leluja on lemmikkieläinliikkeissä paljon, ne ovat linnuille hauskaa ajanvietettä. Vanhaan aikaan linnuille myytiin mm. peilejä, mutta peili tai muovilintu ei koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä lintujen peilejä tai muovisia tekolintuja ei myydä lainkaan, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnulle stressiä.
Häkin pohjamateriaalina voi käyttää lintuhiekkaa, sanomalehteä tai lintujen hiekkapaperia, joka vaihdetaan uuteen ainakin kerran viikossa.
Häkkiin sijoitetaan useita eripaksuisia orsia, keinuja ja mielellään myös vaakasuuntaisia kiipeilypuita tai köysileluja, joissa nämä linnut kiipeilevät ja loikkivat oksalta oksalle taitavasti.
Häkissä on oltava lintujen vesipullo tai –kuppi, jonka vesi vaihdetaan päivittäin. Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille. Osan ruokakupeista voi sijoittaa hyvinkin matalalle tai kokonaan lattialle, sillä paimenruohokaijat ruokailevat mieluiten maassa. Pohjalla olevien ruokakuppien yläpuolelle ei kannata laittaa orsia, jotteivat lintujen ulosteet joudu ruokiin. Toinen vaihtoehto on tehdä kuppien päälle katokset.
Häkin yläpuolelle on hyvä asentaa erityinen lintulamppu, joka säteilee linnuille tärkeää UV-valoa sopivassa suhteessa. Näitä myydään lemmikkieläinliikkeissä. Polttimon tai putken käyttöikä on korkeintaan 12 kk. Valoa voi pitää päällä 10-12 h vuorokaudessa ja se sammutetaan yöksi.
Pesäpönttöjä ei häkissä kannata pitää muulloin kuin lintujen lisääntymisaikaan, sillä tarjolla olevat pesät innostavat lintuja pesimään jatkuvasti, mikä rasittaa niitä suotta.
RUOKINTA
Paimenruohokaijatovat kasvissyöjiä, joiden perusruokaa on lemmikkieläinliikkeissä myytävä siemenseos ja/tai pelletit. Siemenseosta ja/tai pellettejä tulee olla linnuilla jatkuvasti tarjolla.
Lisäksi tarjotaan päivittäin tuoreruokaa, kuten ituja, kasviksia, yrttejä, luonnonkasveja, hedelmiä, marjoja ja silmuja. Linnuille voi myös itseidättää vehnää ja kauraa. Tuoreruoka on hyväksi paitsi lintujen terveydelle, myös aktiviteettia, kun tarjolla on vaikkapa kokonainen yrttiruukku revittäväksi.
Voimaruoka on kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista koostuva vitamiiniruoka, jota voi tarjota linnulle jatkuvasti. Erityisen tärkeää se on nuorelle, sulkasatoiselle, munivalle tai sairaalle linnulle.
Paimenruohokaija on altis lihomiselle, joten paljon rasvaa sisältävien pähkinöiden ja auringonkukansiementen tarjoamisen kanssa kannattaa olla tarkkana.
Linnuille haitallisia ruokia ovat mm. kaakao, suklaa, kahvi, avokado, alkoholi, raparperi, vihreät perunat sekä kaikki maustettu, suolainen, sokerinen tai rasvainen ruoka.
Linnut, joita ympäri vuoden ruokitaan monipuolisesti tuoreruoalla saavat ravinnostaan kaikki välttämättömät vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet.
Sulkasadon ja pesinnän aikaan linnuille voi antaa ylimääräisen vitamiinikuurin.
Nokkakivi tulisi pitää aina saatavilla.
Lisätietoa paimenruohokaijojen ruokinnasta voit kysy henkilökunnaltamme Faunatar-myymälöissä.
SULKASATO
Linnuilla on sulkasato keskimäärin kaksi kertaa vuodessa. Lintujen höyhenpeite uusiutuu sulkasadon yhteydessä 4-6 viikossa, mutta mikäli höyhennys jää puutteelliseksi tai uudet höyhenet ovat hauraita saattaa syynä olla yksipuolinen ravinto.
PESINTÄ
Sukupuolten erottaminen voi olla hankalaa; naaraat ovat kuten koiraat, mutta yleensä väritykseltään himmeämmät, erityisesti otsan sinisyydeltä. Rinnan vaaleanpunaiset reunat óvat kapeammat ja valkoisia raitoja on näkyvillä.
Pesitys on kohtalaisen helppoa. Paimenruohokaija pesii pönttöön, joka on kooltaan 15 x 15 x 30 cm. Niille ei ole pöntön mallilla suurtakaan merkitystä. Paras paikka pöntölle on häkin yläosassa.
Naaras munii 3-6 soikeaa valkoista munaa. Se aloittaa haudonnan 3. tai 4. munan jälkeen. Haudonta-aika kestää 18-21vrk.
Poikasten kuoriutumisen jälkeen molemmat vanhemmat hoitavat jälkeläisiään.
Poikaset lähtevät pesästä n. 4 viikkoisina. Emot ruokkivat niitä pesästä lähdön jälkeen noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen ne ovat itsenäisiä.
Poikaset ovat väritykseltään selkeästi himmeämpiä ja niiltä puuttuu aikuisten sininen otsarengas. Valkoiset siipien raidat puuttuvat yleensä koirailta,mutta näkyvät ilmeisinä naarailla. Alanokka on keltainen erittäin nuorilla linnuilla. Nuoret linnut saavat aikuisen höyhenpeitteen noin 8 kk iässä.
MUUTA HUOMIOITAVAA
Mikäli lintu näyttää sairaalta, ei syö taikäyttäytyy omituisesti,on otettava viivyttelemättä yhteyttä eläimen myyjään ja/tai eläinlääkäriin. Lintujen nopean aineenvaihdunnan takia sairaudet etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä.
Yllättävien tilanteiden varalle on hyvä selvittää jo etukäteen, mistälöydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin
© Faunatar-ketju.
Katso myös: |
|