Paimenruohokaija

PAIMENRUOHOKAIJA
Neopsephotus bourkii
Engl. Bourke's Parrot

Alkujaan Australiasta kotoisin oleva paimenruohokaija on kauniin värinen ja rauhallinen lintu. Se on sukunsa ainoa laji ja oli jo lähellä sukupuuttoa 1940-luvulla, nykyisin se on rauhoitettu.
Lajia on kohtalaisen helppo pesittää, joten nyt tämä lempeäluonteinen lintu on levinnyt laajalti harrastajien keskuudessa ja onkin hyvin suosittu lemmikkinä.
Ulkomuodoltaan  paimenruohokaija muistuttaa nopeasti katsottuna undulaattia. Se on kooltaan noin 19 cm pitkä päästä pyrstön kärkeen. 
Väritykseltään paimenruohokaija aivan erilainen kuin undulaatti. Sekä otsa,  että  pienet viivat silmien yläpuolella ovat siniset. Sieraimet, silmien  ympäristö  ja poskipäät  ovat  valkoiset,  muuten  posket  ja  kurkku  ovat  himmeän vaaleanpunaiset.  Jokaisessa  sulassa on ruskeahko reuna,  rintahöyhenet  ovat  ruskeahkoja  ja  niissä  on  leveä  vaaleanpunainen   reuna. Vatsa  on vaaleanpunainen, sekä pää, selkä  ja  siipien  peitteet  oliivin  ruskeita  kalpeilla  reunoilla.  Alaselkä  ja  pyrstön  keskiosa  ovat  ruskeahkon  mustia.  Reidet  ja  alaperä ovat kalpean sinisiä, siipien pisimmät  lentosulat  ovat  mustahkot  sinivioleteilla    ulkoreunoilla.  Yläperä  on  himmeän  valkoinen  ja  keskipyrstön  yläpuolen  sulat  ovat  ruskeahkon  mustia  ja  uloimmat  sulat  himmeän sinisiä ulkoreunoilta. Siipien alapuolella ei  ole valkoista tai väritys  näkyy  himmeänä,  nokka mustahko,  iiris  ja  jalat  tumman ruskeat.

Linnut liikkuvat   luonnossa pesintäajan ulkopuolella  pariskuntina tai n. 10–30 linnun ryhmissä.
Linnut  ovat  luonteeltaan  hiljaisia ja rauhallisia. Ne lennähtävät ja pomppivat orrelta toiselle, mutta eivät  juuri  kiipeile  tai  roiku  häkissä. Ne istuskelevat mielellään  paikoillaan  pitkiäkin  hetkiä  ja  ovat  aktiivisimmillaan  auringonnousun ja -laskun  aikoihin.  Niiden ääni  on  pehmeä  ja miellyttävä. Se on lähinnä  hiljaista visertelyä ja ”sirinää”.
Kiltteinä lintuina  ne tulevat  toimeen  muiden  pienten  papukaijojen  kanssa.  Ongelmia  saattaa aiheuttaa lähinnä paimenruohokaijojen tapa liikuskella hämärässä, jolloin  muut voivat säikkyä, samaten toisten  lintujen   aktiivinen liikkuminen päiväsaikaan saattaa stressata niitä.  Näin  varsinkin  silloin,  jos häkki  ei  ole  tarpeeksi  tilava  ja lintuja on paljon.

HÄKKI

Liian suurta  häkkiä  ei  voi  hankkia. Paimenruohokaijat  liikkuvat pääasiassa horisontaalisesti lennähdellen ja kiipeillen, joten ne eivät  tarvitse  korkeutta yhtä paljon  kuin  monet  muut  lajit. Onkin  tärkeää, että häkin pohjapinta-ala  on riittävän  suuri. Jonkinlaiset minimimitat ovat 120 x 45 x 60 cm. Mikäli lintuja hankitaan  useita  pareja,  on häkin luonnollisesti  oltava suurempi tai jokaiselle parille järjestettävä  omat  tilansa. Varmista häkin  riittävä  koko  jo  ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Häkki  sijoitetaan huoneistossa  ainakin  pöydän  korkeudelle, lintuhäkin  paikka  ei  ole  lattialla. Häkki  sijoitetaan  vedottomaan, valoisaan   paikkaan,   ei   kuitenkaan  suoraan  auringonpaisteeseen.    
Linnuista  on  mukava tarkkailla  perheenjäsenten toimia,  mutta  ne  kaipaavat  omaakin rauhaa, joten   huoneiston levottomin  paikka  ei  ole  suositeltava. Liikkumistavastaan huolimatta myös paimenruohokaijat nauttivat  lentämisestä  ja  niidenkin tulisi päästä  päivittäin lentämään  vapaana  huoneistossa,  etenkin  jos  häkki  on  hankittu  aivan  minimimittojen  mukaan. Pelkästään häkissä pidettynä nämä  touhukkaat  linnut  saattavat masentua ja stressaantua. Kun lennätät paimenruohokaijoja huoneistossa  vapaana, huomioi  ainakin  seuraavat  vaa-ratilanteita aiheuttavat seikat:
-Kissat ja muut kotieläimet
-Kuuma liesi
-Avonaiset  vesiastiat  (esim. tiskiallas  tai  wc),  joihin  lintu  voi hukkua
-Myrkylliset huonekasvit
-Avonaiset  ikkunat  /  ulko-ovet
-Sähköjohdot

TARVIKKEET

Häkkiin sijoitetaan useita  orsia, varoen  kuitenkin  täyttämästä häkkiä liikaa. Vaikka  paimenruohokaijoilla ei  ole tapana pureskella  oksia niin paljon kuin monella  muulla  papukaijalajilla, ovat luonnon oksat  ja  puuorret  paras vaihtoehto orsimateriaaliksi. Oksien repiminen  ja nakertelu  on linnuista  mukavaa puuhaa  ja  antaa  niille  tekemistä. Lehtipuiden oksat sopivat linnuille hyvin, sillä eripaksuisilla orsilla istuskelu on myös oivaa voimistelua lintujen jalkalihaksille. Orret  voi  kiinnittää  häkin seiniin, mutta  silloin  orret  eivät liiku. Luonnonmukaisemman tuntuista  olisi,  jos  orret  liikkuisivat.  Voit  siis  kiinnittää  osan  orsista  metallisella  ketjulla  häkin kattoon,  jolloin  ne  heiluvat  kuin puun  oksat  tuulessa.  Tämä  heiluriliike   kehittää  lintujen tasapainoaistia,  jota ne  tarvitsevat lentäessäänkin.
Orsista ainakin  osan voi päällystää ns. orsipaperilla (hiekkapaperi   tähän   tarkoitukseen).  Kun  linnut  istuvat  orsilla, niiden kynnet osuvat paperiin ja kuluvat. Hiekkapaperin sijaan tai sen lisäksi voit laittaa häkkiin ns.   pedikyyriorsia, jotka   myös helpottavat  kynsien  kulumista. Tarkkaile  silti  kynsiä,  nesaattavat  kasvaa  liian  pitkiksi,  jolloin kynsiä   tulee  lyhentää  eläinten kynsisaksilla. Liian pitkät kynnet saattavat tarttua kiinni   esim. kankaaseen, jolloin pahimmassa tapauksessa  linnun varvasluu voi murtua.

Linnuille   myytäviä leluja on lemmikkieläinliikkeissä paljon, ne ovat linnuille hauskaa ajanvietettä. Vanhaan aikaan linnuille myytiin mm. peilejä, mutta peili tai muovilintu ei koskaan korvaa lajikumppania. Faunatar-myymälöissä lintujen peilejä tai muovisia tekolintuja ei myydä lainkaan, sillä näiden on todettu aiheuttavan linnulle stressiä.
Häkin pohjamateriaalina voi käyttää lintuhiekkaa,  sanomalehteä  tai lintujen hiekkapaperia, joka  vaihdetaan  uuteen ainakin kerran viikossa.
Häkkiin  sijoitetaan  useita eripaksuisia  orsia, keinuja  ja  mielellään  myös vaakasuuntaisia kiipeilypuita  tai  köysileluja,  joissa nämä linnut  kiipeilevät ja loikkivat oksalta oksalle taitavasti.

Häkissä on oltava  lintujen  vesipullo tai –kuppi, jonka  vesi vaihdetaan päivittäin. Lisäksi tarvitaan kupit eri ruoille.  Osan ruokakupeista voi sijoittaa hyvinkin matalalle  tai  kokonaan lattialle,  sillä  paimenruohokaijat ruokailevat  mieluiten   maassa. Pohjalla   olevien   ruokakuppien yläpuolelle  ei  kannata  laittaa orsia, jotteivat lintujen  ulosteet joudu  ruokiin. Toinen  vaihtoehto  on  tehdä  kuppien  päälle  katokset.

Häkin yläpuolelle on hyvä asentaa erityinen lintulamppu, joka  säteilee  linnuille   tärkeää UV-valoa sopivassa suhteessa. Näitä myydään lemmikkieläinliikkeissä. Polttimon tai putken käyttöikä on  korkeintaan 12 kk. Valoa voi  pitää päällä 10-12 h vuorokaudessa  ja  se  sammutetaan yöksi.

Pesäpönttöjä ei häkissä kannata pitää muulloin kuin lintujen lisääntymisaikaan,  sillä tarjolla olevat  pesät innostavat lintuja pesimään  jatkuvasti,  mikä  rasittaa niitä suotta.

RUOKINTA

Paimenruohokaijatovat  kasvissyöjiä, joiden perusruokaa on lemmikkieläinliikkeissä myytävä siemenseos ja/tai   pelletit. Siemenseosta ja/tai pellettejä tulee olla linnuilla jatkuvasti tarjolla.
Lisäksi tarjotaan päivittäin tuoreruokaa, kuten ituja, kasviksia, yrttejä, luonnonkasveja, hedelmiä, marjoja ja silmuja. Linnuille  voi  myös  itseidättää vehnää   ja   kauraa.  Tuoreruoka on hyväksi paitsi lintujen terveydelle, myös  aktiviteettia, kun  tarjolla  on  vaikkapa  kokonainen yrttiruukku revittäväksi.

Voimaruoka  on kananmunasta, hunajasta, hirssistä ja muista ravintoaineista koostuva vitamiiniruoka,  jota voi  tarjota  linnulle  jatkuvasti.  Erityisen  tärkeää se on nuorelle, sulkasatoiselle,  munivalle  tai  sairaalle  linnulle.

Paimenruohokaija   on  altis  lihomiselle,  joten paljon rasvaa sisältävien pähkinöiden ja  auringonkukansiementen  tarjoamisen kanssa kannattaa olla tarkkana.

Linnuille haitallisia ruokia ovat mm. kaakao, suklaa,  kahvi,  avokado,  alkoholi,  raparperi,  vihreät perunat sekä kaikki maustettu, suolainen, sokerinen tai rasvainen ruoka.

Linnut,  joita  ympäri  vuoden ruokitaan  monipuolisesti  tuoreruoalla  saavat  ravinnostaan kaikki välttämättömät  vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet.
Sulkasadon  ja  pesinnän  aikaan linnuille  voi  antaa  ylimääräisen vitamiinikuurin.

Nokkakivi  tulisi pitää aina saatavilla.

Lisätietoa paimenruohokaijojen ruokinnasta  voit kysy henkilökunnaltamme Faunatar-myymälöissä.

SULKASATO

Linnuilla  on  sulkasato  keskimäärin  kaksi  kertaa  vuodessa. Lintujen  höyhenpeite  uusiutuu sulkasadon  yhteydessä  4-6  viikossa, mutta  mikäli  höyhennys jää puutteelliseksi tai  uudet höyhenet  ovat  hauraita  saattaa syynä olla yksipuolinen ravinto.

PESINTÄ

Sukupuolten  erottaminen voi olla  hankalaa;  naaraat  ovat  kuten  koiraat, mutta  yleensä  väritykseltään  himmeämmät, erityisesti  otsan  sinisyydeltä. Rinnan vaaleanpunaiset  reunat óvat  kapeammat ja  valkoisia  raitoja on näkyvillä.

Pesitys on  kohtalaisen  helppoa. Paimenruohokaija pesii  pönttöön,  joka  on  kooltaan  15  x  15  x 30 cm. Niille ei ole pöntön mallilla  suurtakaan  merkitystä.  Paras paikka   pöntölle on häkin yläosassa.
Naaras  munii  3-6  soikeaa  valkoista  munaa.  Se  aloittaa haudonnan  3.  tai  4.  munan  jälkeen. Haudonta-aika kestää 18-21vrk.
Poikasten kuoriutumisen  jälkeen molemmat vanhemmat hoitavat jälkeläisiään.
Poikaset lähtevät pesästä n. 4 viikkoisina.  Emot   ruokkivat niitä pesästä lähdön jälkeen noin kaksi viikkoa,  jonka jälkeen ne  ovat itsenäisiä.

Poikaset  ovat  väritykseltään  selkeästi  himmeämpiä ja niiltä puuttuu aikuisten sininen otsarengas.  Valkoiset siipien  raidat  puuttuvat  yleensä koirailta,mutta  näkyvät ilmeisinä naarailla.  Alanokka  on  keltainen  erittäin  nuorilla linnuilla. Nuoret   linnut   saavat   aikuisen höyhenpeitteen noin 8 kk iässä.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Mikäli  lintu  näyttää  sairaalta, ei syö   taikäyttäytyy  omituisesti,on  otettava  viivyttelemättä  yhteyttä eläimen  myyjään ja/tai eläinlääkäriin.   Lintujen  nopean aineenvaihdunnan  takia  sairaudet   etenevät usein nopeasti, joten hoitotoimet on aloitettava heti oireiden ilmestyttyä.
Yllättävien  tilanteiden  varalle on  hyvä  selvittää  jo  etukäteen, mistälöydät lintujen hoitoon perehtyneen eläinlääkärin

©   Faunatar-ketju.