Viljakäärme

Faunatar-myymälöissä kautta maan on tarjolla terveitä ja kauniita terraarioeläimiä, joihin voit tulla tutustumaan paikan päälle. Lajien saatavuudet eri myymälöiden välillä vaihtelee, sillä terraarioeläinten laajan kirjon vuoksi kaikki sivuillamme esiteltyjä lajeja ei ole mahdollista myymälöiden rajoitetuissa tiloissa pitää tarjolla. Mikäli kaipaamaasi terraarioeläinlajia ei ole juuri nyt lähimmässä myymälässämme tarjolla kysäise henkilökunnaltamme, olisiko sellaisen tilaaminen mahdollista - usein on.
Koulutettu henkilökuntamme kertoo lisää eri lajien hoidosta ja esittelee näiden tarvitsemia tuotteita mielellään.
Terraariotuotteita löydät myös verkkokaupastamme.

VILJAKÄÄRME
Pantherophis guttatus guttatus
Englanniksi Corn Snake

Viljakäärme on jo vuosikymmenten ajan ollut Suomen ja maailman suosituimpia lemmikkikäärmelajeja. Se sopeutuu erinomaisesti terraario-olosuhteisiin ja lisääntyy ihmisten hoivissa helposti.
Viljakäärmeestä on jalostettu kymmeniä värimuunnoksia, tämän lisäksi kaksi saman värimuodon yksilöä voivat olla täysin erinäköisiä keskenään.
Viljakäärme on rauhallisen  käärmeen maineessa, eikä suotta. Kokonsa  puolesta  viljakäärme lukeutuu pieniin ja keskikokoisiin käärmeisiin, pituutta sille kertyy alalajista, sukupuolesta  ja  populaatiosta riippuen noin    90-150 cm.
Luonnossa viljakäärmeitä esiintyy New Jerseyn eteläosista Floridaan, Louisianan keskiosista Tennesseen lounaisosiin. Kaikki Faunatar-myymälöissä myytävät viljakäärmeet ovat kasvatettuja, emme myy minkäänlaisia luonnosta pyydettyjä matelijoita.
Elinikää näille käärmeille kertyy yleensä noin 15 vuotta, enemmänkin.

TERRAARION VALINTA

Viljakäärmeelle terraarion pohjapinta-ala on korkeutta  tärkeämpää, mutta ne myös  kiipeilevät  mielellään, mikäli mahdollisuus siihen  tarjotaan.
Jonkinlainen minimikoko täysikasvuisen käärmeen  terraariolle  on  90 x 50 x 50  cm.  Tilantarve  kasvaa, jos  asutetaan  useampia  käärmeitä  samassa terraariossa. 
Nuoret  käärmeet  voidaan  majoittaa  oleellisesti  pienempäänkin terraarioon, aivan pienet poikaset esimerkiksi muoviseen "Faunaboksiin", jolloin niiden hoito ja tarkkailu on helpompaa kuin liian isossa terraariossa.
Muista  tarkistaa, että terraariossa on riittävä ilmanvaihto ja että  se on ehdottoman pakovarma. Käärmeet ovat yllättävän näppäriä karkaamaan pienistäkin  raoista. Kysy tarvittaessa neuvoa jo ostotilanteessa Faunattaren henkilökunnalta.

Viljakäärme on suositeltavinta asuttaa yksin. Tällöin käärmeen voinnin  tarkkaileminen  ja  ruokinta on  helpompaa. Viljakäärmeet ovat yksineläjiä  luonnossakin,  joten etenkin pienessä terraariossa jatkuva lajitoverin seura voi olla niille stressaavaa.

TERRAARION SISUSTUS

Faunatar-ketjun myymälöissä myydään terraarioihin tarkoitettuja varusteita. Voit tutustua valikoimiimme verkkokaupassammme TÄÄLLÄ >>

Luonnossa  viljakäärmeitä tavataan kaikenlaisissa  ympäristöissä, mm. pelloilla ja metsissä. Terraarion sisustuksessa kannattaakin pyrkiä jäljittelemään juuri eläimen luonnollista elinympäristöä. Yksi  terraarioeläinten omistamisen parhaista  puolista ovatkin kauniit, luonnonmukaisesti sisustetut  terraariot, jotka  tuovat  palan  luontoa  kotiisi. Huolellisesti sisustettu terraario miellyttää omaa  silmääsi, ja on käärmeellekin miellyttävä ja turvallinen paikka elää. Koska viljakäärmeet usein piilottelevatpäivisin, kauniiseen sisustukseen panostaminen kannattaa, näin  terraariota on mukava katsella myös  silloin, kun  käärme ei ole  näkyvillä.  

Pohjamateriaalina voit käyttää esim. lannoittamatonta turvetta, ns. kookosturvetta (esim. Exoterra Plantation Soil), kaarnahaketta, hamppua, ns. Snake  Beddingiä tai sekoittaa useampia materiaaleja. Viljakäärmeet  nauttivat  pohjamateriaalin sekaan kaivautumisesta, joten  laita pohjamateriaalia  useamman sentin kerros. Kauniin ja luonnollisen  näköisen  pohjan  saat, kun lisäät turvekerroksen päälle kaarnahaketta, kuivia lehtiä    jne. Aivan pienillä poikasilla  voidaan  pohjamateriaalina  käyttää  esimerkiksi  talouspaperia.
Panosta  erityisesti terraarion ala-osan sisustukseen, sillä  viljakäärmeet  viettävät useimmiten päivänsä maan tasalla piilotellen. Pohjalle laitetaan kaarnanpaloja, juurakoita, lemmikkieläinliikkeissä myytäviä terraarioihin  tarkoitettuja piiloja  tai muita somisteita, joiden alle  käärmeen on mahdollista  luikerrella piiloon. Piilopaikkoja  tulee  olla  vähintään kaksi, toinen viileässä ja toinen lämpimässä osassa terraariota, jotta käärmeen on    mahdollista säädellä  ruumiinlämpöään  päivälläkin.   

Luonnollista ilmettä ja kiipeilymahdollisuuksia käärmeelle saa erilaisilla oksilla, köysillä, tasoilla  ja  kaarnanpaloilla. Muista kiinnittää kiipeilytellingit huolellisesti,  jotteivat ne kaadu käärmeen kiipeillessä niissä. Muista myös, että liian ohuet oksat tai muut hentoiset somisteet eivät välttämättä  kestä käärmeen painoa. 

Terraarioon voi istuttaa eläviä kasveja, näin saat terraarioon helposti näyttävyyttä  ja luonnonmukaisen  ilmeen. Elävät kasvit ylläpitävät myös terraarion ilmankosteutta. Kasveja valitessa tulee ottaa huomioon, etteivät  kasvit saa  olla  teräviä  tai piikikkäitä, jottei käärme loukkaa itseään niihin. Hennot ja helposti murtuvat kasvit eivät useinkaan kestä viljakäärmeiden terraariossa, sillä käärme ei kunnioita terraarion sisustusta millään tavalla. Kärme luikertelee, kiipeilee ja lepäilee kasvien ja somisteiden päällä, saattaa kaivautua kukkaruukkuihin ja tonkia pohjalle istutetut kasvit irti maasta. Tästä  syystä  monet harrastajat  käyttävätkin  terraarioissa mieluummin silkki –tai muovikasveja.

Sisustaessasi terraariota rajana on vain mielikuvituksesi. Voit esimerkiksi  rakentaa  terraarioosi  itse näyttävän  taustan terrascapingillä. Lisätietoa terrascapingistä voit lukea TÄÄLLÄ >>
Lisätietoa terraarion sisustuksesta ja terrascapingista saat  tietysti myös Faunattaren henkilökunnalta.

OLOSUHTEET

Viljakäärme on useimpien muiden käärmeiden tavoin hämärä-ja yöaktiivinen. Se lähtee saalistusretkilleen pimeyden turvin ja vetäytyy taas päiväksi piiloon. Viljakäärme ei siis tarvitse UVB-lamppua siinä määrin kuin  päiväaktiiviset matelijat, jotka UVB-säteiden avulla pitävät A-ja  D-vitamiinien synteesin  ja  luuston  kehityksen kunnossa. Toisaalta UVB-säteet vaikuttavat käärmeiden yleiseen  aktiivisuuteen, joten matalatehoista UVB-loisteputkea tai päivänvaloputkea  (esim.  Exoterra Natural Light) voi oivallisesti käyttää myös  käärmeillä.  Jonkinlainen valaistus on nimittäin hyvä käärmeenkin terraariossa olla, sillä luodaan käärmeelle luonnollinen päivä-ja vuosirytmi.
Valaistuspidetään päällä vuosirytmistä riippuen n.12 tuntia vuorokaudessa. Helpoiten valaistuksen  säätely pysyy säännöllisenä ajastimen avulla.
Terraarion  yleislämpötilaksi  n. 22-24  astetta  on sopiva. Yöksi  terraarion  lämpö  saa  laskea  20 asteen  paikkeille.
Käärmeet  ovat muiden  matelijoiden tavoin vaihtolämpöisiä, joten jotta niiden aineenvaihdunta pysyisi käynnissä tarvitsevat ne e se lämmittelyalueen, jossa  lämpötila saa kohota 35 asteeseen. Seuraa lämpötiloja säännöllisesti. Lämmittelyalueen lämmönlähteeksi valitaan joko lämpömatto, lämpökaapeli, keraaminen lämmitin, lämpölamppu tai näiden yhdistelmä. Kysy henkilökunnaltamme tarkemmin mikä olisi paras ratkaisu juuri sinun käärmeesi terrarioon. Lämmönlähde asennetaan niin, ettei käärme voi siihen itseään polttaa.
Viljakäärmeen  terraario  pidetään suhteellisen  kuivana, mutta  terraarioon  tulee  laittaa  vesiastia,  johon käärme mahtuu halutessaan  kokonaan.

RAVINTO

Viljakäärme on kuristajakäärme. Sillä ei siis ole myrkkyä, vaan se tappaa  luonnossa saaliinsa  kiertymällä tiukasti saaliin ympärille tiukentaen otettaan saaliin  hengittäessä ulos, kunnes  ateriaksi päätyvän  eläimen pulssi ei  enää  tunnu.
Suomen  eläinsuojelulain mukaan käärmeitä ei saa elävillä ruokaeläimillä ruokkia. Tällä suojellaan ruokaeläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Lisäksi elävät  jyrsijät  voisivat  vahingoittaa käärmettä vakavastikin.  Pakastetut hiiret, rotat, kananpojat sekä muut jyrsijät ja linnut muodostavatkin terraariossa elävien käärmeiden ruokavalion. Pakasteina myytäviä ruokaeläimiä saat myymälöistämme.
Ruokintaväliin vaikuttaa käärmeen ikä ja koko, ruokaeläimen koko, ruokaeläinten määrä ja  mm. yksilöllinen ruoan  tarve. Aivan pientä  poikasta ruokitaan vastasyntyneillä hiirenpoikasilla, "pinkeillä", noin  5-7 päivän  välein ja ruoan kokoa  kasvatetaan  käärmeen  kasvaessa. Täysikasvuiset viljakäärmeet  ruokitaan kolmen-neljän viikon välein. Sopivan  kokoinen  ruokaeläin  on hieman käärmeen paksuinta kohtaa paksumpi.  Tämä  voi  kuulostaa hurjalle,  sillä käärmeen pää  ja kaula ovat usein huomattavasti paksuinta kohtaa kapeampia, mutta ne  venyvät kyllä käärmeen niellessä saalistaan.
Ruoka voidaan sulattaa lämpimässä vesihauteessa,  jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Kiehuva vesi tai  mikroaaltouuni  ei sovi  sulatuskeinoksi, sillä ruokaeläin alkaa  kypsentyä.
Ruoka  tarjotaan  käärmeelle esimerkiksi  pinseteillä.  Jotkin  käärmeet  ovat  arempia,  eivätkä  suostu syömään  pinseteistä  tarjottua  ruokaa, tällöin ruokaeläin kannattaa jättää käärmeen piilopaikan lähistölle yöksi, jolloin käärme pimeyden turvin käy sen syömässä. Halutessaan  voi  käärmeen  ruokkia  myös  erillisessä  ruokintaboksissa,  joksi  soveltuu  vaikka  karkkilaatikko tai  muoviterraario. Ruokintaboksin käyttö on erityisen suositeltavaa silloin, kun terraariossa on irtonaista pohjamateriaalia - ruokintaboksissa syödessään käärme ei pääse nielemään terraarion pohjamateriaalia.
Viljakäärme  saa  ravinnostaan kaikki tarvitsemansa vitamiinit, kunhan ravintoeläimet  ovat hyvin ruokittuja,  terveitä ja oikeaoppisesti säilytettyjä.

NAHANLUONTI

Matelijat  kasvavat ja luovat nahkaansa läpi elämänsä, mutta  eläimen  ikääntyessä  kasvu  hidastuu  ja nahanluonnit  harvenevat. Nuori käärme luo  kasvaessaan nahkansa useita kertoja  vuodessa, kun taas aikuisen käärmeen nahanluontien välillä  voi olla useita kuukausia. Lähestyvästä nahanluonnista   kertoo käärmeen värityksen sameneminen.  Silmätkin  muuttuvat  samean siniharmaiksi, sillä  käärmeellä  ei  ole silmäluomia,  vaan se  luo nahkansa silmienkin  päältä.  Muutamassa päivässä  käärme  kirkastuu taas ja aloittaa  nahanluonnin; se hankaa vanhan  nahan  rikki  johonkin  karheaan  pintaan  ja  luikertelee ulos  vanhasta nahasta.   Onnistuneesta nahanluonnista  kertoo  ehjä, läpikuultava nahka terraarion pohjalla.
Joskus käärmeille saattaa tulla ongelmia nahanluonnin kanssa. Yleisin  syy nahanluonnin  epäonnistumiseen on liian alhainen ilmankosteus. Tällöin  olosuhteiden korjaaminen on  ensisijainen  toimenpide.
Mikäli nahka irtoaa repaleisina paloina on hyvä auttaa käärmettä sijoittamalla se erityisen kosteaan. Kotikonstina käärmeen voi siirtää faunaboksiin litimärkien sanomalehtien sekaan, lämpimään paikkaan, muutamaksi tunniksi. Tämän jälkeen nahkaa voi varovasti irroitella käsin. On hyvä tarkistaa jokaisen nahanluonnin jälkeen, että vanha nahka on irronnut myös silmien päältä, kloaakista ja hännän päästä.
Mikäli käärmeen nahanluonnit epäonnistuvat toistuvasti olosuhteiden  korjaamisesta huolimatta, käänny matelijoihin erikoistuneen eläinlääkärin puoleen, sillä tällöin kyseessä voi olla sairauden oire. 

LISÄÄNTYMINEN

Sukupuolien määritys ei ole aivan yksinkertaista, mutta kokeneen harrastajan  tai  matelijoihin perehtyneen  eläinlääkärin  tekemä "sondaus" kertoo käärmeen  sukupuolen. Myös henkilökunnastamme löytyy osaavia henkilöitä tähän, kysy tarkemmin myymälöistämme. 
Sukupuoli voidaan koettaa päätellä myös eläinten häntiä vertailemalla:  uroksen häntä on  pidempi  kuin naaraan. Uroksen hännäntyvi  levenee aavistuksen verran kloaakin, eli   viemärisuolen takaa. Pelkkä häntien vertailu ei ole täysin varma kosnti, mutta se voi antaa jonkinlaisen kuvan mahdollisesta sukupuolesta.

Viljakäärmeet lisääntyvät terraario-oloissa verraten helposti. Lisääntymiseen tarvitaan pariskunta terveitä, sukukypsiä käärmeitä. Liian  nuoria tai pienikokoisia  käärmeitä  ei  tule  käyttää  lisäännyttämiseen, sillä muninta on naaraalle hyvin rankkaa.

Eri  värimuodot   lisääntyvät   keskenään. Viljakäärme lisääntyy  myös  monen  muun pohjoisamerikkalaisen rottakäärmeen kanssa.

Parhaaseen lisääntymistulokseen päästään,  kun  käärmeitä  pidetään talvilevossa  lisääntymistä  edeltävänä  talvena.  Viljakäärme  saattaa lisääntyä  loistavasti  ilmankin  talvilepoa,  mutta  hormonitasapainon takaamiseksi lepo on suositeltavaa. Viljakäärmeet  eivät  vaivu  horrokseen, vaan liikkuvat levonkin aikana -normaalia vähemmän tosin. Lämmitys, valaistus ja ruokinta lopetetaan noin kahden kuukauden ajaksi keskitalvella. Lämpötilan laskua  ei  saisi  tehdä  yhdessä  yössä, vaan lämmitystä  lasketaan  muutamalla  asteella päivittäin kunnes saavutetaan huoneenlämpö.  Valaistusaikaa lyhennetään vastaavassa tahdissa,kunnes  lamppua  ei pidetä päällä lainkaan. Talvilepoon laitettavien   eläinten suolistoissa  ei  saa olla ruokaa,  sillä levon  aikana  käärmeen  aineenvaihdunta on liian hidasta  ruokaa  sulattamaan. Puhdasta  juomavettä niillä tulee olla jatkuvasti tarjolla.

Pariskunta pidetään erillään talvilevon ajan.  Levon jälkeen käärmeet ruokitaan muutaman kerran  ja  sitten  ne  siirretään samaan terraarioon. Parittelu  tapahtuu  usein  lähes saman tien.
Kantoaika  vaihtelee yksilöittäin 27-47 vuorokauden välillä. 

Munintaa varten terraarioon sijoitetaan kannellinen munintalaatikko, johon  leikataan  käärmeen  mentävä aukko. Pohjalle laitetaan n. 5 cm kosteaa, lannoittamatonta turvetta. Naaras munii 8-26 munaa. Munat siirretään hautumaan 28 asteen lämpöön ja noin 80 % ilmankosteuteen. 
Munat  kuoriutuvat 50-70  vuorokauden  kuluessa. Poikaset ruokitaan ensimmäisen kerran, kun ne ovat luoneet ensimmäisen nahkansa, eli noin viikon kuluessa kuoriutumisesta. Poikasten  hoitoonkuten  aikuisil-la saman lajin edustajilla.

Huomioithan  että  tämä  lisääntymisohje  on  tiivistetty,  joten  tutustu huolellisesti  lajin  lisäännyttämiseen jo etukäteen.

VINKKI

Käärmeelle on hyvä perustaa oma "päiväkirja", johon merkataan ylös onnistuneet ja epäonnistuneet nahanluonnit, ruokailut, käärmeen painonkehitykset ja kaikenlainen muu käärmeen peruskunnosta kertova. Näin käärmeen kuntoa, kasvua, ruokintavälejä ja muuta hoitoon liittyvää on helppo tarkkailla vuosienkin ajanjaksoissa.

MUUTA HUOMIOITAVAA

Toisin kuin nisäkkäät, eivät matelijat odota hoitajaltaan yhteisiä seurusteluhetkiä. Liiallinen käsittely saattaa aiheuttaa niille stressiä, josta saattaa seurata ruokahaluttomuutta  ja  muita  ongelmia. Jos käärme lakkaa  pitkäksi aikaa syömästä, käyttäytyy  oudosti tai on sairaan oloinen, ota yhteyttä matelijoihin perehtyneeseen eläinlääkäriin. Yllättävien   tilanteiden varalle on hyvä  selvittää jo etukäteen, mistä löydät matelijoiden hoitoon perehtyneen eläinlääkärin.
Huolehdi hygieniasta, monet matelijat  saattavat  kantaa luonnollisena suolistobakteerinaan salmonellabakteeria.

© Faunatar-ketju.

Blogi: Mistä hankkisin pikkulemmikkini?
Tälläkin hetkellä monessa perheessä harkitaan lemmikin hankintaa kotiin. Ennen lemmikin hankintaa on aina tärkeää perehtyä lemmikin oikeaan hoitoon, kohteluun ja kasvatukseen jo etukäteen.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen myynti alaikäiselle asiakkaalle
Vastuu eläimen hyvinvoinnista on huoltajilla, joten huoltajan tulee olla suostuvainen eläimen hankintaan. Tästä syystä emme myy eläimiä alaikäisille ilman vanhempien mukanaoloa.... Lue lisää >>

 

 

Tietoa: eläimen palauttaminen myymälään / reklamointi
Eläimiä koskevat palautukset tai vaihdot sovitaan aina tapauskohtaisesti. Katsomme aina asiakkaan kanssa eläimen myyntitilanteessa läpi sen, että eläin on terve, siinä ei ole ulkoloisia ja se on luovutusiän ylittänyt... Lue lisää >>