Pikalinkit

Myymälöidemme valikoimista löydät ruoat ja kaikki tarvikkeet lemmikeille. Valikoimamme eri myymälöissä muistuttavat toisiaan, mutta vaihtelevuuttakin on, joten tarkempia tietoja yksittäisten tuotteiden (tai eläinten) saatavuudesta kannattaa kysäistä suoraan siitä myymälästä, jonne olet menossa asioimaan.

Lähes jokainen vakituiseen henkilökuntaamme kuuluva myyjämme on koulutukseltaan eläintenhoitaja. Tämä mahdollistaa erittäin korkeatasoisen palvelun lemmikkisi parhaaksi.

Lemmikkien kynsienleikkaus, lomahoito, sekä akvaariovesien testaus onnistuu lähes kaikissa myymälöissämme, lue tästä lisätietoja aiheesta. Taulukoissa mainittujen palveluiden lisäksi henkilökuntamme monissa myymälöissä palvelee teitä tarkistamalla omien lemmikeidenne, kuten jyrsijöiden, kanien ja matelijoiden sukupuolet. Kysy lisää lähimmästä myymälästämme.

HUOM: muistathan, että monet myymälämme palvelevat myös kotiinkuljetuksella, tästä saat tarkempia lisätietoja omasta myymälästäsi.

 

Lemmikin kynsienleikkaus

Lähes kaikkien lemmikeiden kynnet tarvitsevat säännöllistä leikkausta, sillä lemmikkieläinten kynnet eivät välttämättä kulut luonnostaan lyhyiksi, toisin kuin villeillä serkuillaan. Liian pitkät kynnet voivat olla lemmikille kivuliaat ja ne saattavat katketa ikävästi aiheuttaen jopa varvasluun murtuman tarttuessaan kiinni esim. mattoon. Säännöllinen leikkaaminen pitää jalat terveinä, eikä kynnen ydinkään pääse kasvamaan liian pitkäksi.

Kynsien leikkaaminen tarvitsee aina asiansa tuntevan ja osaavan henkilön paikalle, joten sovi leikkausaika AINA etukäteen.
Myyjämme joutuvat joskus kieltäytymään leikkaamasta liian aggressiivisen eläimen kynsiä; tällöin tulee ottaa yhteyttä lähimpään eläinlääkäriin.
Seuraavalta listalta löydät lähimmän kynsiä leikkaavan Faunatar – myymälän:
Huom: linnuilla tarkoitamme ensisijaisesti pieniä lajeja kuten undulaatit, neitokakadut ym. Mikäli kyseessä on iso papukaija mainitse asiasta aikaa varatessasi.

 
 

 

  Koirat   Kissat  

kanit ja
marsut  

Pienet
jyrsijät  

linnut     Muut
Espoo, Entresse x x x - - -
Espoo, Sello x - x x - -
Helsinki, Arabia x x x x - -
Helsinki, Itäkeskus x x x x - Kilpikonnat
Helsinki, Kannelmäki x - x . - -
Helsinki, Ristikko - - - - - -
Hämeenlinna x x x - x -
Hyvinkää - - x x - Kilpikonnat
Jyväskylä x x x x x -
Järvenpää - - x - x Fretti
Kotka x - x x - -
Kouvola x x x x x  
Lahti x - x x - -
Lempäälä x - - - - -
Lohja x - x x - -
Muurame x x x x x -
Porvoo x - x x - -
Seinäjoki, Jouppi x x x x - -
Seinäjoki, Päivölä x x x x - -
Tampere, Turtola x x x x - -
Turku, Länsikeskus - - x x - -
Turku, Skanssi x - x x x -
Vantaa, Jumbo x - x x - -
Vantaa, Koivukylä x - - - - -
Vantaa, Myyrmanni x x x x x kilpikonnat
Ylöjärvi, Elo x - x x x -

 

Lemmikin täysihoito

Monet Faunatar-myymälät palvelevat asiakkaitaan myös heidän lemmikeidensä lomahoidossa. Mikäli eteesi tulee tilanne, ettet voi ottaa lemmikkiä mukaan lomamatkalle on turvallista jättää se asiantuntijan hoiviin.
Lemmikit majailevat pääosin myymälöidemme eläinhuoneissa, joten tila on rajallinen.
Jotkut myymälämme ottavat eläimet myös kotihoitoon. Lisätietoa saat omasta Faunatar–myymälästäsi.
HUOM: sovi lemmikkisi lomahoito AINA ETUKÄTEEN.
Lemmikki tuodaan aina myymälään omassa häkissään tai terraariossaan, jollei toisin ole sovittu. Häkin tai terraarion tulee täyttää eläinsuojeluasetuksessa määrätty minimikoko.
Eläintä vastaanotettaessa täytetään myymälässä Eläimen Täysihoitosopimus, johon kirjaamme ylös eläimen tiedot, omistajan tiedot, eläimen mukana olevat tarvikkeet, erityiset hoitovaatimukset sekä toimintatapa, mikäli eläin sairastuu hoidon aikana.
Eläimen tulee olla hoitoon tullessaan vapaa ulkoloisista sekä muista tarttuvista taudeista.
Seuraavalta listalta löydät lähimmän lemmikkien lomahoitoa tarjoavan Faunatar – myymälän:

 
 
   

 

 

kanit ja
marsut

Pienet
jyrsijät

linnut   matelijat
Espoo, Entresse x x x x
Espoo, Sello x x x x
Helsinki, Arabia x x x x
Helsinki, Itäkeskus x x x x
Helsinki, Kannelmäki - x - -
Helsinki, Ristikko - - - -
Hämeenlinna x x x kilpikonnat
Hyvinkää - x - -
Jyväskylä x x x x
Järvenpää x x x x
Kotka x x x x
Kouvola x x - x
Lahti x x x x
Lempäälä - - - -
Lohja x x - x
Muurame x x - -
Porvoo x x x x
Seinäjoki, Jouppi - - - -
Seinäjoki, Päivölä - - - -
Tampere, Turtola x x x x
Turku, Länsikeskus x x x -
Turku, Skanssi x x x x
Vantaa, Jumbo x x x -
Vantaa, Koivukylä - - - -
Vantaa, Myyrmanni x x x x
Ylöjärvi, Elo x x x x

 

Akvaarion vesitestit

Faunatar-myymälät palvelevat asiakkaitaan myös akvaarion vesiarvojen seurannassa.
Vesiarvoja tulee tarkkailla säännöllisesti silloinkin kun kaikki on kunnossa ja kalat voivat hyvin, jotta yllättäviltä arvojen vaihteluilta voitaisiin välttyä.
Useimmat akvaario- lemmikkieläinliikkeissä myytävät kalat ovat kotoisin happamesta ( pH noin 6,5 - 7 ) ja pehmeästä, korkeintaan keskikovasta vedestä ( kovuus alle 10 dH tai alle 15 dH ), joten kalojen kannalta tärkeimmät testit koskevat veden pH:ta ja kovuutta, mutta näiden lisäksi ammonium-, ammoniakki-, nitriitti- ja nitraattitestit kertovat akvaarion hoitajalle vesiarvojen tilan.
Testejä on kahdenlaisia: liuskatestejä sekä tippatestejä. Liuskatesti on ”pikatesti" jossa testiliuska käytetään testattavassa vedessä ja kerralla saadaan useita suuntaa antavia arvoja. Tippatestit vaativat enemmän aikaa, mutta ovat yleensä tarkempia kuin liuskatestit. Tippatesteissä testattavaan veteen sekoitetaan erilaisia reagenssiaineita ja arvoja tulkitaan erilaisten vertaustaulukoiden mukaan. Lisätietoa testeistä saat lähimmästä Faunatar-myymälästä.
Vie n. ½-1 dl akvaariosi vettä lähimpään Faunatar–myymälään puhtaassa astiassa ennalta sovittuna aikana/päivänä. Akvaariovesinäyte on hyvä kuljettaa mahdollisimman suoraan myymälään, sillä vesiarvot saattavat muuttua pitkän kuljetusmatkan aikana.

Seuraavalta listalta löydät lähimmän vesitestejä tekevän Faunatar –myymälän:

 

  Liuskatesti,
eli yhdistelmä
pH KH GH NH3 NH4 NO2 NO3 Muita testejä
Espoo, Entresse x x               x              x            -            -              x             x         -        
Espoo, Sello x x x x x x x x -
Helsinki, Arabia x x x x x x x x -
Helsinki, Itäkeskus x x x x x x x x x
Helsinki, Kannelmäki - - - - - - - - -
Helsinki, Ristikko - - - - - - - - -
Hämeenlinna x - - - - - - - -
Hyvinkää x - - - - - - - -
Jyväskylä x x x x x x x x -
Järvenpää x - - - - - - - -
Kotka x x x x - - x x -
Kouvola x - - - - - - - -
Lahti x x x x x x x x -
Lempäälä x - - - - - - - -
Lohja x - - - - - - - -
Muurame x - - - - - - - -
Porvoo x - - - - - - - -
Seinäjoki, Jouppi x x x x x x x x -
Seinäjoki, Päivölä - - - - - - - - -
Tampere, Turtola x - - - - - - - -
Turku, Länsikeskus   x x x x x x - x
Turku, Skanssi x - - - - - - - -
Vantaa, Jumbo x x x x - - x x -
Vantaa, Koivukylä - - - - - - - - -
Vantaa, Myyrmanni x - - - - - - - -
Ylöjärvi, Elo x - - - - - - - -

 

Torstai, joulukuu 1, 2016

Su Ma Ti Ke To Pe La
27
28
29
30
1
2
3
 
 
 
 
Uuudistetun myymälän avajaiset Järvenpäässä 12/01/2016 - 10:00 to 12/04/2016 - 16:00
»
 
 
4
5
6
7
8
9
10
«
Uuudistetun myymälän avajaiset Järvenpäässä 12/01/2016 - 10:00 to 12/04/2016 - 16:00
 
 
 
 
 
 
 
 
11
12
13
14
15
16
17
 
 
 
 
 
 
18
19
20
21
22
23
24
 
 
 
 
 
 
 
25
26
27
28
29
30
31
 
 
 
 
 
 
 

 

Lemmikkieläinmyymälässä työskentely on monelle elinikäinen haave. Eikä suotta; ala on erittäin antoisa sille, joka haluaa tehdä töitä eläinten ja mukavien asiakkaiden parissa.

Henkilökuntamme koostuu ihmisistä, joille eläimet ovat osa elämää myös työn ulkopuolella. Harrastukset, omat lemmikit, edelliset työpaikat, eläinalan koulutukset, monet asiat ovat tuoneet henkilökunnallemme erilaisia kokemuksia eläimistä - ja sitä toivomme myös uusilta työnhakijoiltamme. Mitä laajempi ja syvempi kokemuksesi eri lemmikkien parissa on, sen parempi. Arvostamme myös suuresti edellisten työpaikkojesi mukana tuomaa asiakaspalvelutaitoa, sillä myös asiakaspalveluun panostamme aivan erityisesti.
Varsinaista koulutusta alalle et siis etukäteen tarvitse, mutta kaikki alaamme koskettava koulutus on ilman muuta eduksesi. Joukossamme kouluttautuminenkin on mahdollista ja suurin osa työntekijöistämme on Faunattaressa työskennellessään oppisopimuksella suorittanut eläinkaupan osaamisalan eläintenhoitajan tutkinnon.

Faunatar-myymälöiden henkilökunnan palkkauksesta päättää kunkin myymälän kauppias itsenäisesti. Niinpä on yksinkertaisinta tiedustella vapaista työpaikoista suoraan siitä myymälästä, jonne ensisijaisesti haluaisit töihin mennä. Vapaamuotoisen työhakemuksesi voit samalla lähettää kyseiseen myymälään E-mailitse.
Mikäli haluat, voit myös lähettää hakemuksesi osoitteeseen markkinointi(at)faunatar.fi, josta välitämme hakemuksesi eteenpäin siihen myymälään, jonne töihin haet (muista siis mainita mikä myymälä on kyseessä).

Onnea työnhakuun!

 

Hanki uusi elämä, aloita uusi ura lemmikkieläinliikkeen kauppiaana!

Etsimme kauppiaita useille johtaville talousalueille, nyt on elämäsi tilaisuus aloittaa uusi elämä, startata unelmiesi työssä ja toimia kauppiaana omassa myymälässäsi, lemmikkieläinten ja mukavien asiakkaiden parissa.
 

Lemmikkieläinala

Lemmikkieläinten määrä on Suomessa jatkuvassa kasvussa. Pelkästään rotukoiria  on Suomessa tällä hetkellä noin 500 000 - puhumattakaan rekisteröimättömistä koirista, kissoista, kaneista, jyrsijöistä, akvaarioista ja kaikista muista lemmikeistä. Faunatar-ketju palvelee kaikkia lemmikin omistajia, sekä lemmikin hankintaa suunnittelevia ihmisiä valtakunnallisesti ympäri maata.

Faunatar-ketju

Lemmikkieläinliike Faunatar on hyvin tunnettu, alansa johtava ketju Suomessa. Toiminnan keskeinen menestystekijä on hyvä, jatkuvasti kehittyvä ammattitaito sekä ketjuuntumisen tuomat edut. Ketju on aloittanut toimintansa vuonna 1980. Franchisingtoiminta aloitettiin vuonna 1993.
    Faunatar-ketjun imagoon kuuluu monipuolisen tuotevalikoiman lisäksi korkealuokkainen ammattitaito. Suuri osa ketjun henkilökunnasta on valmistunut eläintenhoitajaksi, ja monet opiskelevat työnsä ohella parhaillaankin. Palava eläinrakkaus ja halu vaikuttaa eläinten oikeanlaiseen kohteluun on suurimpia syitä alalle hakeutumiseen, joka näkyy henkilökunnan jatkuvassa halussa oppia lisää ja jakaa oppimaansa tietoa keskenään. Henkilökunnan käytössä oleva intranet mahdollistaa tehokkaan ja nopean tavan kommunikoida liikkeiden välillä, lisäksi ketjun henkilökunta tapaa toisiaan työn ja harrastustenkin merkeissä.
    Asiakkaille opittua tietoa jaetaan aktiivisesti. Kauppiaat ja myyjät pyrkivät kaikin tavoin varmistamaan, että myydyt eläimet elävät hyvän elämän huolehtivissa käsissä ja tuottavat asiakkaille juuri sen ilon mitä hän on lemmikkiä hankkiessa odottanutkin.

Tuotteet

Liikkeidemme valikoimiin kuuluvat koirien ja kissojen ruokien ja tarvikkeiden lisäksi myös akvaariot kaloineen ja kasveineen, sekä pieneläimet kuten linnut, jyrsijät ja terraarioeläimet.
Kaikille eläinryhmille tarjotaan monipuolinen ja tarkoin valittu valikoima tuotteita.
Faunatar-ketjussa toimii myös pikku Faunatar-myymälöitä. Nämä myymälämme pitävät vakituisessa valikoimassaan monipuolisesti tarvikkeet ja ruoat kaikille lemmikeille, aivan kuten muutkin myymälämme, mutta pikku Faunattarien perusvalikoimiin eivät lukeudu lemmikit.

Koulutus

Ketju tarjoaa uudelle kauppiaalle peruskoulutuksen sekä kouluttaa, neuvoo ja opastaa henkilöstöä jatkuvasti.
Faunatar-ketju on alusta asti ollut mukana kehittämässä Amiedu-koulutuskeskuksen kanssa toteutettua koulutusohjelmaa lemmikkieläinlliikeiden kauppiaille. Ensimmäiset koulutukset aloitettiin jo tammikuussa 2002.

Franchising

Toimintamallina franchising soveltuu alalle erinomaisesti. Kauppias saa käyttöönsä jo testatun konseptin, toimintaohjeet, tunnetun liikenimen ja ketjun jatkuvan tuen.
Kauppias voi keskittyä täysipainoisesti perusliiketoimintaan kun ketju huolehtii monista oheistoiminnoista. Vaikka kauppias on pienyrittäjä, saa hän silti suuremman toiminnan edut.

Lemmikkieläinala on jatkuvasti kehittyvä ja monipuolista tietotaitoa vaativa ala. Jatkuva kehittyminen ja uusien asioiden omaksuminen on välttämätöntä. Mikäli tunnet kiinnostusta alaa kohtaan ja olet valmis ryhtymään oman lemmikkieläinliikkeen kauppiaaksi, ota yhteyttä niin voimme yhdessä aloittaa liikkeesi suunnittelun!

Kysy lisää sähköpostitse toimistostamme: johanna.valo(ät)faunatar.fi

 

 
 
 

 

ELÄINSUOJELULAKI

Annettu Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 1996

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku
Yleiset säännökset

1 §
Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.
 
Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.
 
Tällä lailla pannaan myös täytäntöön luonnonvaraisten eläinten pitämisestä eläintarhassa annettu neuvoston direktiivi 1999/22/EY. Lisäksi tässä laissa säädetään eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1099/2009, jäljempänä lopetusasetus, valvonnasta ja muusta asetuksessa edellytetystä täytäntöönpanosta.
 

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan kaikkiin eläimiin.
 
Metsästyksen, kalastuksen, eläinten lääkitsemisen, eläinjalostuksen, eläinten keinollisen lisäämisen, selkärankaisten ja pääjalkaisten eläinten käytön tieteellisiin tai opetustarkoituksiin, eläinten kuljetuksen, geenitekniikan ja luonnonsuojelun osalta noudatetaan lisäksi, mitä niistä erikseen säädetään.
 
2 luku
Eläintenpito

3 §
Yleiset periaatteet

Eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet.
 
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä on pidettävä tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamisena eläimille.
 

Eläinten pitopaikka

Eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.
 
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.
 
5 §

Eläinten hoito

Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein.
 
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.
 
6 §

Eläinten kohtelu

Eläimen liiallinen rasittaminen ja kohtuuttoman ankara kurissa pitäminen ja kouluttaminen sekä liian kovakourainen käsittely on kielletty. Eläimen sitominen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Eläimen on annettava levätä kunnolla ja lisäksi sen on saatava liikkua.
 
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen kohtelulle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.
 
7 §

Eläimille suoritettavat toimenpiteet

Leikkaus tai muu siihen verrattava kipua aiheuttava toimenpide saadaan eläimelle suorittaa vain, jos se on eläimen sairauden tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi tarpeellista.
 
Toimenpiteen saa suorittaa vain eläinlääkäri. Jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä, saa toimenpiteen kuitenkin tehdä myös muu henkilö kuin eläinlääkäri.
 
Asetuksella voidaan poiketa 1 ja 2 momentin säännöksistä. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi myöntää poikkeuksia 1 ja 2 momentin säännöksistä. Maa- ja metsätalousministeriö ei voi kuitenkaan myöntää poikkeuksia sellaisten toimenpiteiden suorittamiseen, joiden tarkoituksena on eläimen mykistäminen tai eläimen ulkonäön muuttaminen. Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää sellaisten eläinten käyttämisen kilpailuissa tai pitämisen näytteillä, joille on suoritettu leikkaus tai toimenpide, jonka suorittaminen on tämän lain nojalla kielletty.
 
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään eläimille suoritettavista toimenpiteistä ja niiden suorittajista, ei sovelleta selkärankaisten tai pääjalkaisten eläinten käytössä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin eikä selkärangattomien eläinten käytössä muuhun tieteelliseen tutkimustoimintaan tai opetustarkoituksiin.
 

Eläinjalostus ja geenitekniikka

Eläinjalostuksessa on otettava huomioon eläinsuojelulliset näkökohdat sekä eläinten terveys.
 
Sellainen eläinjalostus tai jalostusmenetelmien käyttäminen, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä taikka merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille, on kielletty.
 
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on geenitekniikan käyttö eläinten tuotannon määrälliseksi tai laadulliseksi muuttamiseksi kielletty, jos se voi vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin. Geenitekniikan käytöstä käytettäessä eläimiä tieteellisiin tai opetustarkoituksiin noudatetaan kuitenkin, mitä siitä erikseen säädetään.
 
Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläinjalostukselle ja geenitekniikan käytölle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä eläinjalostukselle ja geenitekniikan käytölle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista.
 
9 §

Eläinten suorituskykyyn vaikuttaminen

Eläimen suorituskyvyn keinotekoinen kohottaminen, alentaminen tai ylläpitäminen lääkkeillä taikka muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty.
 
Epäiltäessä, että 1 momentissa mainittuja aineita tai valmisteita on käytetty, tämän lain mukaista valvontaa suorittavalla eläinlääkärillä on oikeus päästä niihin tiloihin, joissa eläintä pidetään sekä ottaa tarvittavia näytteitä. Eläimen omistaja ja haltija on velvollinen avustamaan eläinlääkäriä näytteiden ottamisessa sekä antamaan tarvittavat tiedot valvontaa varten.
 
10§

Eläinten tuotantokykyyn vaikuttaminen

Eläimen tuotantokyvyn keinotekoinen kohottaminen lääkkeillä taikka muilla vastaavilla aineilla tai valmisteilla on kielletty, ellei voida osoittaa, ettei niistä aiheudu haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille.
 
Edellä 1 momentissa säädetyn kiellon valvonnan osalta noudatetaan soveltuvin osin eläinten lääkitsemisestä annetun lain (402/90) säännöksiä.
 
11 §

Eläinten pakollasyöttäminen

Eläintä ei saa lihottamistarkoituksessa eikä tuotannon lisäämiseksi pakolla syöttää.

12§
Välineet, laitteet ja aineet

Sellaisten eläimen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, valmistus, maahantuonti, myynti, luovutus ja käyttö on kielletty.
 
Maa- ja metsätalousministeriö määrää, minkälaisia välineitä, laitteita ja aineita on pidettävä sellaisina, joiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa.
 
13 §

Luonnonvaraisten eläinten ottaminen elätettäväksi

Luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö.
 
Tilapäisesti annettavaa sairaanhoitoa tai muuta hyväksyttävää tilapäistä tarvetta varten hoitoon otettu eläin on sen tilan salliessa vapautettava, jos on oletettavissa, että se vaikeuksitta sopeutuu luonnonvaraiseen elämään. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, eläin on lopetettava.
 
14 §

Sairaat tai vahingoittuneet eläimet

Luovutettaessa sairas tai vahingoittunut eläin on sairaudesta tai vahingoittumisesta ilmoitettava eläimen vastaanottajalle.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa kotieläintä tai muuta ihmisen hoidossa olevaa eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava eläimestä sen omistajalle tai hoitajalle taikka kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille.

Jos 2 momentissa mainittujen henkilöiden tavoittaminen on kohtuuttoman vaikeaa ja jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, saadaan se lopettaa. Tästä on viivytyksettä tehtävä 2 momentissa mainittu ilmoitus.

Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan.

15 §
Talteenotetut eläimet

Kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä.

Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin.

Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.

Jos poliisille on tehty metsästyslain (615/93) 55 §:ssä tarkoitettu ilmoitus koiran talteenotosta, tulee poliisin ilmoittaa talteenotosta kunnan löytöeläinten talteenottopaikkaan.

16 §
Eläinkilpailut

os eläin voi kilpailuissa joutua alttiiksi kivulle, tuskalle tai kohtuuttomalle rasitukselle, kilpailujen järjestäjän on omalla kustannuksellaan kutsuttava kilpailutilaisuuteen eläinlääkäri valvomaan, että tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan.
 
Aluehallintovirasto voi tarvittaessa kilpailujen järjestäjän kustannuksella määrätä eläinlääkärin kilpailutilaisuuteen valvomaan eläinsuojelusäännösten ja -määräysten noudattamista. (22.12.2009/1477)
 
Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää pitämästä sellaisia eläinkilpailuja tai muita vastaavia tilaisuuksia, joissa eläimille voi aiheutua tarpeetonta kipua, tuskaa tai kohtuutonta rasitusta.
 
Mitä tässä pykälässä ja 17 §:ssä säädetään kilpailuista ja niiden valvomisesta, koskee myös tilaisuuksia, joissa eläimen jalostuksellista arvoa, käyttöarvoa tai muuta ominaisuutta testataan siten, että siitä voi aiheutua eläimelle kipua, tuskaa tai kohtuutonta rasitusta.
 
17 §

Eläinkilpailujen valvominen

Edellä 16 §:ssä tarkoitetun eläinlääkärin on kiellettävä eläimen käyttäminen kilpailuissa, jos hänellä on perusteltua aihetta epäillä, että eläintä käytetään tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti.
 
Jos eläimen omistaja tai haltija ei noudata eläinlääkärin antamaa kieltoa, kilpailujen järjestäjä on velvollinen estämään eläimen osallistumisen kilpailuihin. Tässä tarkoituksessa kilpailujen järjestäjä voi keskeyttää kilpailut tai ottaa eläimen haltuunsa kilpailujen ajaksi. Poliisin on tarvittaessa annettava virka-apua kilpailujen järjestäjälle.
 
18 §
Eläimen luovuttaminen palkintona

Eläimen luovuttaminen arpajais- tai kilpailuvoittona on kielletty. Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä myöntää poikkeuksia kiellosta.

19§
Eläinten pitäminen näytteillä ja käyttäminen esityksissä

Eläimen näytteillä pitämisestä taikka käyttämisestä valo- tai elokuvauksessa tai muussa esityksessä ei saa aiheutua eläimelle kipua tai tuskaa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kunnaneläinlääkäri voi erityisestä syystä antaa luvan sellaiseen 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan, josta eläimelle voi aiheutua vähäistä kipua tai tuskaa. Jos 1 momentissa tarkoitettua toimintaa harjoitetaan useamman kunnan alueella, on lupa kuitenkin haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella toimintaa pääasiallisesti harjoitetaan. Lupaan voidaan liittää eläinsuojelun kannalta tarpeellisia ehtoja. Lupa voidaan peruuttaa, jos lupaehtoja ei noudateta. (22.12.2009/1477)

Sellaisen valo- ja elokuvauksen osalta, joka tehdään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta annetun lain (497/2013) 12 §:n mukaisessa tarkoituksessa, noudatetaan mainitun lain säännöksiä. (28.6.2013/498)

20§
Eläintarhat ja pysyvät eläinnäyttelyt

Eläintarhalla tarkoitetaan tässä laissa sellaista pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä pääasiassa luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä. Pysyvälläeläinnäyttelyllä tarkoitetaan pysyvää laitosta, jossa pidetään yleisölle näytteillä yksinomaan tai pääasiassa muita kuin luonnonvaraisiin eläinlajeihin kuuluvia eläimiä tai jossa näytteillä pidettävä luonnonvaraisten eläinten tai eläinlajien määrä on vähäinen.
 
Eläimiä saadaan pitää näytteillä eläintarhassa tai pysyvässä eläinnäyttelyssä vain aluehallintoviraston luvalla. Lupa eläintarhan ja pysyvän eläinnäyttelyn pitämiseen on haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella eläintarha tai pysyvä eläinnäyttely sijaitsee.
 
Eläintarhan tulee osaltaan edistää luonnonvaraisen eläimistön suojelua ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä. Tässä tarkoituksessa eläintarhan tulee antaa yleisölle tietoa näytteillä pidettävistä lajeista ja niiden luonnollisista elinolosuhteista. Eläintarhan tulee lisäksi osallistua:
 
1) eläinlajien suojelua edistävään tutkimukseen;
 
2) eläinlajien suojelutaitoihin liittyvään koulutukseen;
 
3) lajien suojeluun liittyvään tietojen vaihtoon; tai
 
4) milloin se on tarkoituksenmukaista, eläinlajien vankeudessa kasvattamiseen, kannan uudelleen istuttamiseen tai lajien luontoon palauttamiseen.
 
Sen lisäksi, mitä 39 §:ssä säädetään tarkastuksesta, aluehallintovirastolla on oikeus tarkastaa tämän pykälän 3 momentissa tarkoitettujen vaatimusten noudattamista eläintarhassa.
 
20 a §
Sirkukset ja kiertävät eläinnäyttelyt
 
Eläimiä saadaan käyttää sirkuksessa ja muussa siihen verrattavassa näytöksessä, jossa näytetään eläimille opetettuja taitoja, sekä pitää näytteillä kiertävässä eläinnäyttelyssä vain aluehallintoviraston luvalla. Jos jollekin eläinlajille ei voida käytettävissä olevan tietämyksen mukaan järjestää eläinsuojelullisesti hyväksyttäviä olosuhteita sirkuksessa tai muussa siihen verrattavassa näytöksessä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä tai jos jonkin eläinlajin käyttämistä sirkuksessa tai muussa siihen verrattavassa näytöksessä ei voida käytettävissä olevan tietämyksen mukaan pitää eläinsuojelullisesti hyväksyttävänä, maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan kieltää eläinlajin käyttäminen sirkuksessa tai muussa siihen verrattavassa näytöksessä tai pitäminen näytteillä kiertävässä eläinnäyttelyssä.
 
Lupa kotimaisen sirkuksen tai muun siihen verrattavan näytöksen taikka kiertävän eläinnäyttelyn pitämiseen on haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueella on sirkuksen tai muun siihen verrattavan näytöksen taikka eläinnäyttelyn omistajan kotipaikka. Lupa ulkomaisen sirkuksen tai muun siihen verrattavan näytöksen taikka kiertävän eläinnäyttelyn pitämiseen on haettava siltä aluehallintovirastolta, jonka toimialueelta ulkomainen sirkus, muu siihen verrattava näytös tai kiertävä eläinnäyttely tulee maahan.
 
20 b §
Eläintarhaa, pysyvää tai kiertävää eläinnäyttelyä ja sirkusta koskeva lupahakemus, luvan myöntäminen ja peruuttaminen
 
Eläintarhaa, pysyvää tai kiertävää eläinnäyttelyä ja sirkusta koskevasta lupahakemuksesta tulee käydä ilmi:
 
1) toiminnan kohteena olevat eläinlajit ja eläinmäärät;
 
2) selvitys eläinten pitopaikoista; sekä
 
3) selvitys siitä, kuinka eläinten hoito on tarkoitus järjestää.
 
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, eläintarhalupaa koskevasta lupahakemuksesta tulee käydä ilmi se 20 §:n 3 momentissa tarkoitettu luonnonvaraisen eläimistön suojelun ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tarkoittava tehtävä, johon laitos tulee osallistumaan. Sirkusta koskevaan lupahakemukseen tulee liittää kuvaus niistä ohjelmanumeroista, joihin eläimet osallistuvat, ja selvitys siitä, mitä temppuja eläimet näytöksessä suorittavat.
 
Lupa eläintarhan, pysyvän tai kiertävän eläinnäyttelyn tai sirkuksen pitämiseen myönnetään, jos toiminta täyttää tässä laissa ja sen nojalla eläinten pitopaikoille ja hoidolle asetettavat vaatimukset. Eläintarhaluvan edellytyksenä on lisäksi 20 §:n 3 momentissa säädettävien vaatimusten täyttyminen ja sirkusluvan edellytyksenä eläinten kohtelulle tässä laissa tai sen nojalla asetettavien vaatimusten täyttyminen. Lupaan voidaan liittää eläinsuojelun kannalta tarpeellisia ehtoja. Lupa voidaan peruuttaa ja laitos tai sen osa sulkea, jos toiminnanharjoittaja olennaisella tavalla rikkoo tässä laissa tai sen nojalla asetettavia eläinsuojeluvaatimuksia tai lupaehtoja taikka jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä ja toiminnanharjoittaja ei korjaa epäkohtia valvontaviranomaisen asettamassa kohtuullisessa määräajassa. Lupa voidaan kuitenkin peruuttaa ja laitos tai sen osa sulkea välittömästi, jos eläinten hyvinvoinnin turvaaminen sitä välttämättä edellyttää. Aluehallintoviraston on tarkastettava eläintarha, pysyvä eläinnäyttely, kiertävä eläinnäyttely sekä sirkus ennen toiminnan aloittamista ja ennen luvan peruuttamista tai muuta luvan sisältöä merkittävästi muuttavan tai luvan voimassaoloaikaa koskevan asian ratkaisemista. Aluehallintoviraston on valvottava lupaehtojen noudattamista säännöllisin tarkastuksin. (22.12.2009/1477)
 
Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:
 
1) eläintarhassa, pysyvässä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä tai sirkuksessa pidettävien eläinten pitopaikoille ja hoidolle sekä kohtelulle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista;
 
2) eläintarhoille 20 §:n 3 momentissa säädettävien luonnonvaraisen eläimistön suojelun ja biologisen monimuotoisuuden säilymistä edistävien tehtävien tarkemmasta sisällöstä.
 
21 §

Lihan, munien ja siitoseläinten tuotantotarhat

Siitä, mihin luonnonvaraisiin nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvia eläimiä saadaan ottaa tarhattavaksi lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuotantotarkoituksessa, säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Luonnonvaraisten nisäkkäiden tai lintujen taikka niiden vankeudessa syntyneiden, luonnonvaraiseen lajiin kuuluvien jälkeläisten tarhaamisesta lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi on toiminnanharjoittajan hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista taikka toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella tarha sijaitsee.
 
Tarkemmat säännökset aluehallintovirastolle tehtävästä ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa määrätä ilmoituksen tehtäväksi myös muusta kuin tässä pykälässä tarkoitetusta tarhauksesta.
 
22 §

Tarhauskielto

Asetuksella voidaan eläinsuojelullisista syistä kieltää eläinten tarhaaminen tuotannollisessa tarkoituksessa.

23 §
Riistanhoidolliset tarhat

Luonnonvaraisten nisäkkäiden tai lintujen taikka niiden vankeudessa syntyneiden, luonnonvaraiseen lajiin kuuluvien jälkeläisten riistanhoidollista tarhausta harjoittavan on hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista taikka toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella tarha sijaitsee.

Tarkemmat säännökset aluehallintovirastolle tehtävästä ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

24§
Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito

Ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa koirien, kissojen ja muiden seura- tai harrastuseläinten myymistä harjoittavan on hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista taikka toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa harjoitetaan.

Mitä 1 momentissa säädetään eläinten myymisestä, koskee myös eläinten välittämistä, vuokraamista, kasvattamista, valmentamista ja kouluttamista sekä säilytettäväksi ja hoidettavaksi ottamista ja opetuksen antamista eläinten käytössä.

Tarkempia säännöksiä siitä, minkälaista toimintaa on pidettävä ammattimaisena tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvana, voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tarkemmat säännökset aluehallintovirastolle tehtävästä ilmoituksesta ja siihen liitettävistä selvityksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

25 §
Ilmoituksenvaraista toimintaa koskevat määräykset ja toiminnan kieltäminen

Aluehallintovirasto voi 21, 23 ja 24 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tarkastettuaan antaa toiminnan harjoittajalle eläinsuojelullisten haittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä. Jos toiminta ei täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia eikä toiminnanharjoittaja annetussa määräajassa korjaa toiminnassa olevia puutteita, aluehallintovirasto voi toiminnanharjoittajaa kuultuaan kieltää toiminnan harjoittamisen.

26 §
Luettelon pitäminen

Toiminnan harjoittajan on pidettävä ajan tasalla olevaa luetteloa 20, 20 a, 21, 23 ja 24 §:ssä mainitun toiminnan kohteena olevista eläinlajeista ja eläimistä. Luettelo on vaadittaessa esitettävä 3 luvussa mainituille valvontaviranomaisille ja eläinsuojeluvalvojalle. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä luettelon pitämisestä ja siihen merkittävistä tiedoista.

26 a §
Tuotantoeläimiä koskeva kirjanpito

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetusta lääkinnällisestä hoidosta ja kuolleiden eläinten lukumääristä.
 
Kirjanpitoa elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan ja kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä sekä kirjanpitoa muuta kuin elintarviketuotantoa varten pidettävien tuotantoeläinten lääkinnällisestä hoidosta vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä. Kirjanpito on vaadittaessa esitettävä aluehallintovirastolle, kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle, poliisille, tarkastuseläinlääkärille, rajaeläinlääkärille ja eläinsuojeluvalvojalle.
 
Tarkemmat säännökset kuolleiden eläinten lukumääriä koskevasta kirjanpidosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
 
26 b §
Broilereiden pitäjän pätevyys ja broilereita käsittelevien henkilöiden ohjaus
 
Broilereiden pitäjällä, joka on vähintään 500 linnun hoidosta vastuussa oleva luonnollinen henkilö, on oltava vähintään Opetushallituksen vahvistamaa lihasiipikarjaan erikoistunutta tutkinnon osaa vastaava osaaminen ja osaamista koskeva todistus, jonka on antanut koulutuksen järjestäjä, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt luvan järjestää ammatillista peruskoulutusta tai ammatillista lisäkoulutusta. Broilerilla tarkoitetaan teurastusta varten kasvatettavaa Gallus gallus -lajiin kuuluvaa lintua.
 
Broilereiden omistajan tai pitäjän on annettava ohjeita ja opastusta palveluksessaan oleville, broilereiden hoitoon ja käsittelyyn osallistuville henkilöille broilereiden hyvinvointiin liittyvistä vaatimuksista.
 
26 c §
Broilerikasvattamot
 
Sen lisäksi, mitä eläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa (238/2010) säädetään eläinten pitopaikasta ilmoittamisesta ja tietojen tallettamisesta, broilereiden omistajan tai pitäjän on ilmoitettava pitopaikkarekisteriin talletettavaksi tiedot kasvattamon rakennusten niistä osista, joissa broileriparvia kasvatetaan (kasvatusosasto).
 
Eläintunnistusjärjestelmästä annetun lain 21 §:ssä tarkoitettua luetteloa on pidettävä kasvatusosastoittain, ja siitä tulee käydä ilmi:
 
1) tuotujen broilereiden lukumäärä ja niiden käytettävissä oleva alue;
 
2) broilereiden rotu tai hybridi, jos se on tiedossa;
 
3) lopetettujen broilereiden lukumäärä sekä kuolleina löydettyjen broilereiden kuolinsyyt, jos ne ovat tiedossa; sekä
 
4) parveen jäävien broilereiden lukumäärä myytävien tai teurastettavien broilereiden poistamisen jälkeen.
 
Jos broilereiden kasvatustiheys on yli 33 elopainokiloa neliömetriä kohti, broilereiden omistajan tai pitäjän on laadittava broilerikasvattamon tuotantojärjestelmästä kirjallinen kuvaus, johon on sisällytettävä tekniset tiedot rakennuksista ja niiden laitteista. Kuvaus on pidettävä ajan tasalla, ja se on esitettävä aluehallintovirastolle pyydettäessä. Kasvattamossa käytettävästä kasvatustiheydestä tai siihen tehtävästä muutoksesta ja tuotantojärjestelmää koskevista keskeisistä tiedoista on ilmoitettava aluehallintovirastolle viimeistään 15 päivää ennen ensimmäisen parven sijoittamista rakennukseen. Tuotantojärjestelmään tehdyistä muutoksista, jotka voivat vaikuttaa broilereiden hyvinvointiin, on ilmoitettava viipymättä aluehallintovirastolle.
 
Edellytyksenä kasvatustiheyden nostamiselle yli 39 elopainokilon neliömetriä kohti enintään 42 elopainokiloon neliömetriä kohti on, että broilerikasvattamon eläinsuojelutarkastuksissa ei ole todettu eläinsuojelusäännösten vastaista toimintaa viimeisen kahden vuoden aikana, broilereiden omistaja tai pitäjä käyttää hyvän käytännön opasta ja broilereiden kuolleisuus on riittävän alhainen. Jos broilerikasvattamossa ei ole tehty tarkastusta viimeisen kahden vuoden aikana, vähintään yksi tarkastus on tehtävä ennen kuin kasvatustiheyttä voidaan nostaa.
 
Broilereiden omistajan tai pitäjän on toimitettava teurastamoon tarvittavat tiedot parven pitopaikasta ja parvesta lähettäessään broilereita teurastettaviksi.
 
Tarkemmat säännökset broilerikasvattamon tuotantojärjestelmän kuvauksesta, tuotantojärjestelmää koskevista keskeisistä tiedoista, broilereiden kasvatustiheyttä koskevista vaatimuksista, hyvän käytännön oppaasta, broilereiden kuolleisuudessa huomioon otettavista seikoista sekä teurastamoon toimitettavista parvea koskevista tiedoista annetaan valtioneuvoston asetuksella.
 
27§
Liikkuva kauppa

Eläinten kaupan harjoittaminen liikkuvana kauppana on kielletty.

28 §
Eläinten maahantuonti

Maa- ja metsätalousministeriö voi eläinsuojelullisista syistä kieltää eläinten maahantuonnin. Maahantuonti voidaan kieltää, jos eläimille ei voida järjestää eläinsuojelullisesti hyväksyttäviä olosuhteita tai jos eläimen pitämisestä muutoin aiheutuu sille kärsimystä. Maa- ja metsätalousministeriö voi myös kieltää sellaisten eläinten myynnin ja hallussapidon, joiden maahantuonti on kielletty. Edellä 1 momentissa tarkoitetun kiellon vastaisesti maahantuotu eläin on eläimen omistajan tai haltijan kustannuksella palautettava tai lopetettava taikka sen suhteen on meneteltävä maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Maa- ja metsätalousministeriö tai lääninhallitus voi eläimen omistajan tai haltijan kustannuksella määrätä teetettäväksi 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet. Teettämisessä noudatetaan muutoin soveltuvan osin uhkasakkolain (1113190) säännöksiä.

29-30 §
29-30 § on kumottu L:lla 29.12.2006/1430. 

31§
31 § on kumottu L:lla 20.1.2006/63.

2 a luku
Eläinten lopetus

32 §

Lopetusta koskevat yleiset vaatimukset

Eläin on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla.
 
Eläimen saa lopettaa vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
 
Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.
 
Tarkemmat säännökset eläinten lopetuksessa käytettävistä lopetusmenetelmistä ja lopetustekniikoista annetaan valtioneuvoston asetuksella. Tarkempia säännöksiä eläimen lopettavan henkilön pätevyydestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
 
33 §

Lopetusasetuksen soveltaminen eläinten lopetukseen ja teurastukseen

Eläin on asianmukaisesti tainnutettava tai lopetettava siihen soveltuvalla menetelmällä ennen verenlaskun aloittamista, jollei 33 b §:stä muuta johdu. Siipikarjaan kuuluva eläin sileälastaisia lintuja lukuun ottamatta saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella, jos eläimen omistaja teurastaa eläimen teurastamon ulkopuolella omaan kulutukseensa yksityistaloudessa. Eläimelle ei saa suorittaa muita teurastukseen liittyviä toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut. Teurastuksella tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitetun eläimen lopetusta lukuun ottamatta luonnonvaraisia eläimiä.
 
Tarkempia säännöksiä eläinten teurastuksesta teurastamon ulkopuolella voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
 
33 a §
Lopetusasetuksen soveltaminen eläinten lopetukseen ja teurastukseen
 
Lopetusasetuksen soveltamisesta elintarvikkeiden, villan, nahan, turkisten tai muiden tuotteiden tuotantoa varten kasvatettujen tai pidettyjen eläinten lopetukseen, teurastukseen ja joukkolopetukseen sekä näihin liittyviin toimiin säädetään lopetusasetuksen 1 artiklassa.
 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa lopetusasetusta täydentäviä kansallisia säännöksiä, jotka koskevat:
 
1) kalojen lopetusta ja teurastusta;
2) porojen ja tarhatun riistan teurastusta.
 
33 b §
Uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa
 
Poiketen siitä, mitä lopetusasetuksen 4 artiklan 4 kohdassa säädetään, vain sellainen uskonnollisista syistä noudatettava erityinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan samanaikaisesti eläimen tainnuttamisen kanssa, on sallittua. Siipikarjaan kuuluva eläin sileälastaisia lintuja lukuun ottamatta saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella. Tässä pykälässä tarkoitettu teurastus on sallittua vain teurastamossa tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa.
 
Tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetusta teurastustavasta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
 
33 c §
Eläinten lopetukseen liittyvästä toiminnasta ilmoittaminen
 
Toiminnanharjoittajan, joka harjoittaa eläinten lopetustoimintaa, tai eläinten omistajan tai haltijan, joka lopettaa suuria määriä eläimiä kerralla säännöllisesti, on hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista tai lopettamista taikka toiminnan oleellisesti muuttuessa tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa pääasiallisesti harjoitetaan. Ilmoitusvelvollisuus ei koske ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinten lopetusta.
 
Lopetusasetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu ilmoitus turkiseläinten lopetuksesta on tehtävä sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella toimintaa pääasiallisesti harjoitetaan.
 
Tarkempia säännöksiä aluehallintovirastolle tehtävistä ilmoituksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
 
33 d §
Eläinten joukkolopetus
 
Lopetusasetuksen 18 artiklassa säädetään asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten joukkolopetusta koskevista erityisvaatimuksista.
 
Aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, tarkastuseläinlääkäri ja rajaeläinlääkäri ovat lopetusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimintasuunnitelman laativia viranomaisia ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimintasuunnitelman toteutumista ja eläinten hyvinvointia varmistavia viranomaisia.
 
Elintarviketurvallisuusvirasto ja aluehallintovirasto ovat lopetusasetuksen 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia, jotka voivat myöntää poikkeuksia lopetusasetuksen säännöksistä.
 
Elintarviketurvallisuusvirasto on lopetusasetuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu viranomainen, joka toimittaa komissiolle kertomuksen edeltävän vuoden joukkolopetustoimenpiteistä ja asettaa sen internetin kautta julkisesti saataville.
 
Tarkempia säännöksiä eri viranomaisten tehtävistä joukkolopetuksessa sekä eläinten joukkolopetuksessa noudatettavista menettelyistä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
 
33 e §
Eläimen lopetus hätätapauksessa
 
Hätätapauksessa, eläimen kärsimyksen pitkittymisen estämiseksi ja jos 32 §:ssä tarkoitettuja lopetusmenetelmiä ei ole mahdollista käyttää tai jos eläintä ei saada kiinni, se voidaan lopettaa myös muulla tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.
 
33 f §
Lopetusasetuksessa edellytetyn koulutuksen järjestäjä
 
Koulutusta, joka sisältää lopetusasetuksessa edellytetyn kelpoisuuden, voi antaa koulutuksen järjestäjä:
 
1) joka on tehnyt Opetushallituksen nimittämän tutkintotoimikunnan kanssa järjestämissopimuksen sellaiseen tutkintoon, joka sisältää lopetusasetuksessa edellytetyn kelpoisuustodistuksen mukaisen osaamisen; tai
 
2) jolle opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt luvan järjestää ammatillista peruskoulutusta tai ammatillista lisäkoulutusta sellaiseen tutkintoon, joka sisältää lopetusasetuksessa edellytetyn kelpoisuustodistuksen mukaisen osaamisen.

 
3 luku
Viranomaiset

34 §
Maa- ja metsätalousministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö ohjaa ja valvoo ylimpänä viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä lopetusasetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamista.
 
34 a § 
Elintarviketurvallisuusvirasto
 
Elintarviketurvallisuusvirasto ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä lopetusasetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamista.
 
Elintarviketurvallisuusvirasto on lopetusasetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu viranomainen, jonka on arvioitava hyvän toimintatavan oppaat, ja 4 kohdassa tarkoitettu viranomainen, joka voi kehittää ja julkaista hyvän toimintatavan oppaita, sekä 22 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu viranomainen, joka voi vaatia muutoksia liikkumisen rajoittamiseen ja tainnutukseen käytettävien välineiden käyttöohjeisiin.
 
35 § 
Aluehallintovirasto
 
Aluehallintovirasto huolehtii tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten sekä lopetusasetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta toimialueellaan.
 
Aluehallintovirasto on lopetusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kelpoisuustodistuksia antava viranomainen sekä artiklan 5 kohdassa tarkoitettu väliaikaisia kelpoisuustodistuksia antava viranomainen.
 
Aluehallintovirasto on lopetusasetuksen 22 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu viranomainen, joka voi peruuttaa määräajaksi tai kokonaan lopetusasetuksen mukaisen kelpoisuustodistuksen.
 
36 § 
Paikalliset viranomaiset
 
Kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija ja poliisi valvovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen noudattamista kunnan alueella.
 
37 §
Tarkastuseläinlääkäri, lihantarkastaja ja rajaeläinlääkäri
 
Tarkastuseläinlääkäri ja lihantarkastaja valvovat tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen noudattamista elintarvikelain (23/2006) nojalla hyväksytyssä teurastamossa ja poroteurastamossa.
 
Tarkastuseläinlääkäri on lopetusasetuksen 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu väliaikaisia kelpoisuustodistuksia antava viranomainen.
 
Rajaeläinlääkäri valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen noudattamista rajanylityspaikan, maastapoistumispaikan ja eläinlääkinnällisen rajatarkastusaseman alueella.
 
LihahygieniaL 511/1994 on kumottu L:lla eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 1195/1996. Ks. EläintarvikeL 23/2006.
 
38 § 
Eläinsuojeluvalvoja
 
Aluehallintovirasto voi määräämillään ehdoilla myöntää oikeuden eläinsuojeluvalvojana suorittaa 39 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia sille, jolla on koulutuksen tai käytännön kokemuksen kautta hankittu riittävä perehtyneisyys tarkastuksen kohteena olevaan eläinlajiin ja sen pidolle asetettaviin eläinsuojeluvaatimuksiin ja joka on suorittanut Elintarviketurvallisuusviraston järjestämän eläinsuojelutarkastuksen tekemistä koskevan eläinsuojeluvalvojakurssin. Tarkastusoikeus voi koskea eläinsuojeluvalvojan pätevyyden mukaan joko yksittäistä tai useampaa eläinlajia. Eläinsuojeluvalvojalla ei ole oikeutta tehdä tarkastusta kotirauhan piirissä.
 
Eläinsuojeluvalvoja vastaa tarkastuksessa aiheuttamastaan vahingosta siten kuin vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään, ja hänellä on oltava vakuutus tarkastuksissa mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen varalta. Eläinsuojeluvalvojaan sovelletaan tämän lain mukaista tarkastusta suorittaessaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.
 
Aluehallintovirasto voi peruuttaa myöntämänsä oikeuden, jos eläinsuojeluvalvoja laiminlyö aluehallintoviraston määräämien ehtojen noudattamisen tai muutoin olennaisella tavalla rikkoo tarkastusta koskevia velvoitteitaan. Oikeus voidaan peruuttaa myös muusta perustellusta syystä.
 
4 luku
Valvonta
 
39 § 
Tarkastus
 
Jos on aihetta epäillä, että eläintä hoidetaan, kohdellaan tai käytetään tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten tai lopetusasetuksen vastaisesti, aluehallintovirastolla, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa tarkastus. (9.8.2013/584)
 
Ilman epäilyäkin aluehallintovirastolla, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla, poliisilla ja eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa tarkastus sirkuksessa, eläintarhassa, pysyvässä ja kiertävässä eläinnäyttelyssä, eläinkilpailuissa, 16 §:n 4 momentissa tarkoitetuissa tilaisuuksissa sekä esityksessä ja näytöksessä, jossa eläimiä on mukana, sekä siellä, missä harjoitetaan 21, 23 tai 24 §:ssä tarkoitettua toimintaa taikka 33 c §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta edellyttävää toimintaa. Ilman epäilyäkin tarkastuseläinlääkärillä ja lihantarkastajalla on oikeus suorittaa tarkastus kaikissa eläintiloissa teurastamon tai poroteurastamon alueella. (9.8.2013/584)
 
Tarkastuksen suorittajalla on oikeus päästä tiloihin, joissa eläintä pidetään, ja ottaa korvauksetta tarkastusta varten tarvittavia näytteitä. Tarkastuksessa voidaan tarkastaa eläin, sen pitopaikka sekä eläintä varten tarkoitetut ravinto, juotava, varusteet ja välineet. Tarkastaa voidaan myös 26 §:ssä tarkoitettu luettelo, 26 a §:ssä tarkoitettu kirjanpito ja lopetusasetuksessa edellytetyt asiakirjat. (9.8.2013/584)
 
Kotirauhan piirissä tässä pykälässä tarkoitetun tarkastuksen saa suorittaa ja näytteen ottaa vain viranomainen ja tarkastuksen saa suorittaa ja näytteen ottaa vain, jos se on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on aihetta epäillä eläimen omistajan tai haltijan syyllistyvän tämän lain vastaiseen, rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn. Eläinsuojeluvalvoja voi tarkastusoikeutensa rajoissa tarvittaessa avustaa viranomaista kotirauhan piiriin kohdistuvan tarkastuksen suorittamisessa.
 
40 §
Neuvot
 
Tarkastuksen suorittajan on eläimen omistajalle tai haltijalle annettavin neuvoin pyrittävä edistämään eläimen hyvinvointia ja vaikuttamaan siihen, että tarkastuksessa ilmenneet lievät eläinsuojelulliset epäkohdat korjataan.
 
Tarkastuseläinlääkärin on annettava 1 momentissa tarkoitetut neuvot teurastamon tai teurastuspaikan alueella sille, joka on vastuussa epäkohtien syntymisestä.
41 § (9.8.2013/584)
Ilmoitukset
 
Jos eläinsuojeluvalvoja tekemässään tarkastuksessa havaitsee, että tätä lakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta on rikottu, hänen on ilmoitettava siitä aluehallintovirastolle, kunnaneläinlääkärille, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalle viranhaltijalle tai poliisille, jonka on tarvittaessa ryhdyttävä asiassa 42–44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
 
Jos tarkastuseläinlääkäri epäilee, että tätä lakia taikka sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka lopetusasetusta on rikottu teuraseläimiä toimittavassa eläintenpitoyksikössä, hänen on ilmoitettava asiasta sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella eläintenpitoyksikkö sijaitsee.
 
41 a § 
Broilereiden hyvinvoinnin arviointi
 
Tarkastuseläinlääkärin on huolehdittava siitä, että teurastamoon saapuneet broilereita koskevat tiedot sekä kuolleina teurastamolle saapuneiden broilereiden lukumäärä kirjataan teurastamossa.
 
Broilereiden pito-olosuhteiden tai muiden vastaavien tekijöiden vaikutus broilereiden hyvinvointiin arvioidaan parven kuolleisuuden ja parvelle lihantarkastuksen yhteydessä tehdyn jalkapohjatulehdusarvioinnin perusteella (broilereiden hyvinvointia kuvaavat tekijät).
 
Jos broilereiden hyvinvointiarvio osoittaa broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen kasvatusaikana, tarkastuseläinlääkärin on ilmoitettava siitä broilereiden omistajalle tai pitäjälle sekä sille aluehallintovirastolle, jonka toimialueella eläintenpitoyksikkö sijaitsee. Näiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
 
Tarkemmat säännökset broilereiden hyvinvointia kuvaavista tekijöistä ja niiden vaikutuksesta broilereiden kasvatustiheyteen sekä broilereiden hyvinvoinnin arvioimisesta ja tarkastuseläinlääkärin ilmoituksesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.
 
42 § 
Kiellot ja määräykset
 
Aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.
 
Valvontaviranomaisen toimenpiteistä säädetään myös ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 5 artiklassa, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 54 artiklassa ja lopetusasetuksen 22 artiklassa.
 
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, aluehallintovirasto voi määrätä broilereiden omistajan tai pitäjän tekemään broilereiden pitopaikassa broilereiden hyvinvoinnin kannalta tarvittavat korjaavat toimenpiteet, jos broilereiden hyvinvointia kuvaavat tekijät osoittavat broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen kasvatusaikana. Jos broilereiden hyvinvointia kuvaavat tekijät osoittavat broilereiden hyvinvoinnin heikentyneen kasvatusaikana toisiaan välittömästi seuraavassa kolmessa parvessa vähintään kahdesti tai jos broilereiden omistajan tai pitäjän todetaan rikkoneen tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, aluehallintovirasto voi määrätä broilereiden kasvatustiheyden alennettavaksi. Jos broilereiden kasvatustiheyttä on määrätty alennettavaksi, aluehallintoviraston on ilmoitettava siitä tarkastuseläinlääkärille.
 
43 § 
Uhkasakko ja teettämisuhka
 
Aluehallintovirasto voi omasta aloitteestaan tai kunnaneläinlääkärin, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan, tarkastuseläinlääkärin tai poliisin pyynnöstä tehostaa 42 §:n nojalla annettua kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.
 
Uhkasakosta ja teettämisuhasta säädetään muutoin uhkasakkolaissa.
 
44 § 
Kiireelliset toimenpiteet
 
Jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.
 
45 §
Kuuleminen
 
Ennen 42 ja 43 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Ennen 44 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymistä eläimen omistajalle tai haltijalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.
 
46 §
Haltuunotto ja hävittäminen
 
Aluehallintovirastolla, kunnaneläinlääkärillä, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalla viranhaltijalla, tarkastuseläinlääkärillä ja poliisilla on oikeus ottaa haltuun 12 §:ssä tarkoitettu laite, väline tai aine. Laitteen, välineen tai aineen omistajan tai haltijan kuulemisesta ennen haltuunottopäätöksen tekemistä sekä päätöksen tiedoksiantamisesta on vastaavasti voimassa, mitä niistä 45 §:ssä säädetään. (22.12.2009/1477)
 
Jos muu tässä laissa tarkoitettu valvontaviranomainen kuin poliisi on suorittanut 1 momentissa tarkoitetun haltuunoton, tulee haltuunotettu laite, väline tai aine viipymättä toimittaa poliisille.
 
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai hävityttää sellaisen 12 §:ssä tarkoitetun laitteen, välineen tai aineen, joka voidaan takavarikoida, jos on todennäköistä, että laite, väline tai aine tultaisiin tuomitsemaan valtiolle menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
 
47 § (
Takavarikko
 
Eläimen sekä edellä 12 §:ssä tarkoitetun laitteen, välineen ja aineen takavarikosta on voimassa, mitä pakkokeinolaissa (806/2011) säädetään. Sen estämättä, mitä pakkokeinolain 7 luvun 13 §:ssä säädetään takavarikon kohteen säilyttämisestä, saadaan takavarikoitu eläin heti lopettaa, myydä tai muutoin luovuttaa, jos sen arvo on vähäinen tai jos sen hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.
 
L:lla 843/2011 muutettu 47 § tulee voimaan 1.1.2014. Aiempi sanamuoto kuuluu:
 
47 § 
Takavarikko
 
Eläimen sekä edellä 12 §:ssä tarkoitetun laitteen, välineen ja aineen takavarikosta on voimassa, mitä pakkokeinolaissa (450/1987) säädetään. Sen estämättä, mitä pakkokeinolain 4 luvun 10 §:ssä säädetään takavarikoidun esineen säilyttämisestä, saadaan takavarikoitu eläin heti lopettaa, myydä tai muutoin luovuttaa, jos sen arvo on vähäinen tai jos sen hoidon järjestäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.
 
48 §
Selvitykset ja tutkimukset
 
Elintarviketurvallisuusvirasto ja aluehallintovirasto voivat tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten taikka lopetusasetuksen noudattamisen valvomiseksi taikka Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi tai Euroopan unionin lainsäädännön niin edellyttäessä määrätä virkaeläinlääkärit suorittamaan selvityksiä ja tutkimuksia sellaisissa eläintenpitoyksiköissä, joissa pidetään eläimiä elinkeinonharjoittamisen tarkoituksessa, sekä teurastamoissa ja poroteurastamoissa. (9.8.2013/584)
 
Selvityksen tai tutkimuksen suorittajalla on oikeus päästä niihin tiloihin, joissa eläimiä pidetään, sekä eläintenpitoon liittyviin varastoihin ja muihin tiloihin. Eläintenpitoyksikön omistaja ja haltija sekä teurastamo tai teurastuspaikan omistaja tai haltija on velvollinen avustamaan selvityksen tai tutkimuksen suorittajaa sekä antamaan tarvittaessa kirjallisesti tämän pyytämät tiedot.
 
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään eläinlääkäreiden oikeudesta päästä selvityksen tai tutkimuksen kohteena olevaan eläintenpitoyksikköön, teurastamoon tai teurastuspaikkaan, koskee myös ulkomaisia tarkastajia Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai Euroopan yhteisön lainsäädännön niin edellyttäessä. (29.12.2006/1430)
 
Elintarviketurvallisuusvirastolla on oikeus olla läsnä tässä pykälässä tarkoitettuja selvityksiä ja tutkimuksia suoritettaessa ja seurata niiden suorittamista. (8.4.2011/321)
 
49 § 
Tarkastusten, selvitysten ja tutkimusten suorittaminen
 
Tässä laissa mainitut tarkastukset, selvitykset ja tutkimukset on pyrittävä suorittamaan niin, ettei niistä aiheudu tarpeetonta haittaa eläimille, eläintenpitoyksikön omistajalle tai haltijalle taikka eläintenpitoyksikön toiminnalle.
 
50 §
Virka-apu
 
Poliisin on tarvittaessa annettava virka-apua valvontaviranomaisille sekä eläinsuojeluvalvojalle tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen valvonnassa, jos heitä estetään suorittamasta valvontatehtäväänsä ja esteen poistaminen edellyttää poliisin toimivaltuuksien käyttöä. (9.8.2013/584)
 
Lisäksi Tulli on rajaeläinlääkärin pyynnöstä velvollinen antamaan rajaeläinlääkärille virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen mukaisten tehtävien suorittamisessa. (9.8.2013/584)
 
Kunnaneläinlääkärin on tarvittaessa annettava virka-apua poliisilaitokselle eläimeen kohdistuvan menettämisseuraamuksen täytäntöönpanossa. (14.1.2011/15)
 
5 luku
Muutoksenhaku
 
51 § 
Valitus
 
Elintarviketurvallisuusviraston, aluehallintoviraston, kunnaneläinlääkärin, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan, tarkastuseläinlääkärin, rajaeläinlääkärin ja poliisin tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
 
Valitukset tämän lain nojalla tehdyistä päätöksistä on käsiteltävä kiireellisinä.
 
52 § 
Täytäntöönpano
 
Tämän lain 28, 42–44 ja 46 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Sellaisesta yksinomaan täytäntöönpanoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla muutoksenhaun alaisen päätöksen täytäntöönpano on kielletty tai keskeytetty, saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain pääasian yhteydessä.
 
6 luku
Seuraamukset
 
53 § 
Rangaistuksia koskevat viittaussäännökset
 
Rangaistus eläinsuojelurikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 17 luvun 14, 14 a ja 15 §:ssä.
 
54 § 
Eläinsuojelurikkomus
 
Joka tahallaan tai huolimattomuudesta
 
1) kohtelee eläintä 3–6, 8, 32 tai 33 §:n, 33 a §:n 2 momentin, 33 b §:n tai 33 d §:n 5 momentin taikka niiden nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen 3, 4 tai 15 artiklan taikka liitteen III vastaisesti,
 
2) käyttää sellaista 12 §:ssä tarkoitettua välinettä, laitetta tai ainetta, jonka käyttö on kielletty,
 
3) suorittaa vastoin 7 tai 9–11 §:n säännöksiä niissä tarkoitetun toimenpiteen taikka
 
4) tuo tai yrittää tuoda maahan eläimen 28 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti
 
on tuomittava, jollei teko ole rikoslain 17 luvun 14, 14 a tai 15 §:n nojalla rangaistava tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, eläinsuojelurikkomuksesta sakkoon.
 
Eläinsuojelurikkomuksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta
 
1) rikkoo 12 §:ssä tarkoitettua valmistus-, maahantuonti-, myynti- tai luovutuskieltoa taikka 7 §:n 3 momentissa, 13 §:n 1 momentissa, 16 §:n 3 momentissa tai 18, 22, 25 tai 27 §:ssä tarkoitettua tai mainittujen säännösten nojalla annettua kieltoa,
 
2) rikkoo eläintenpitokieltoa tai toimii toisen välikätenä eläintenpitokiellon kiertämiseksi,
 
3) laiminlyö 13 §:n 2 momentissa, 14 §:ssä, 16 §:n 1 momentissa, 17 §:ssä, 20 §:n 2 momentissa, 20 a §:n 2 momentissa, 21 §:n 2 tai 3 momentissa, 23, 24, 26 tai 26 a §:ssä, 26 c §:n 1, 3 tai 5 momentissa, 33 c taikka 64 §:ssä tarkoitetun tai mainittujen säännösten nojalla asetetun velvollisuuden,
 
4) laiminlyö lopetusasetuksen 5 artiklan 1 tai 2 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden,
 
5) laiminlyö lopetusasetuksen 6 artiklassa tarkoitetun toimintaohjeiston laatimisen,
 
6) laiminlyö lopetusasetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun turkiseläinten lopetusta koskevan ilmoitusvelvollisuuden tai lopettaa turkiseläimiä ilman lopetusasetuksen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun henkilön läsnäoloa ja välitöntä valvontaa,
 
7) myy lopetusasetuksen 8 artiklan vastaisesti eläimen liikkumisen rajoittamiseen tai tainnutukseen käytettävää välinettä ilman asianmukaista käyttöohjetta,
 
8) laiminlyö lopetusasetuksen 9 artiklassa tarkoitetun liikkumisen rajoittamiseen ja tainnutukseen tarkoitettuja välineitä koskevan velvollisuuden,
 
9) laiminlyö lopetusasetuksen 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisen,
 
10) laiminlyö lopetusasetuksen 16 artiklassa tarkoitetun valvontamenettelyn,
 
11) laiminlyö lopetusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eläinten hyvinvoinnista vastaavan henkilön nimeämisen teurastamoon taikka
 
12) laiminlyö lopetusasetuksen 17 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kirjanpidon toimista eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.
 
55 § 
Eläintenpitokielto
 
Eläintenpitokiellosta säädetään rikoslain 17 luvun 23 §:ssä.
 
Jos henkilölle on määrätty eläintenpitokielto, tai muutoksenhakutuomioistuin kieltää henkilölle määrätyn kiellon täytäntöönpanon, tuomioistuimen on ilmoitettava ratkaisusta Oikeusrekisterikeskukselle. Tuomioistuimen velvollisuudesta tehdä ilmoitus merkitsemällä ratkaisusta tieto oikeushallinnon valtakunnallisen tietojärjestelmän ratkaisu- ja päätösilmoitusjärjestelmään tai toimittamalla tiedot Oikeusrekisterikeskukselle säädetään tarvittaessa oikeusministeriön asetuksella. Merkinnän tekemiseen ja tietojen toimittamiseen sovelletaan, mitä oikeushallinnon valtakunnallisesta tietojärjestelmästä annetussa laissa (372/2010) ja sen nojalla säädetään.
 
56 § on kumottu L:lla 21.5.1999/662.
 
57 § 
Menettämisseuraamus
 
Eläinsuojelurikokseen liittyvästä menettämisseuraamuksesta säädetään rikoslain 17 luvun 23 a §:ssä.
 
7 luku
Erinäiset säännökset
 
58 §
Kustannukset
 
Eläimen omistajan tai haltijan on suoritettava 42 ja 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Jos eläin on myyty tai toimitettu teurastettavaksi tai eläimestä on saatu muuta tuloa, kustannukset on vähennettävä eläimen kauppahinnasta tai eläimestä saadusta muusta tulosta ja jäännös annettava eläimen omistajalle tai haltijalle.
 
Edellä 44 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset voidaan erityisistä syistä maksaa etukäteen valtion talousarviossa eläinlääkintähuoltoon varatuista määrärahoista. Eläimen omistaja tai haltija on vastuussa kustannusten lopullisesta suorittamisesta siten kuin 1 momentissa säädetään. (28.4.2006/300)
 
Kustannukset saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään. Jollei kustannuksia saada perityksi, korvataan ne valtion varoista.
 
59 § 
Kunnalle maksettava korvaus
 
Kunnaneläinlääkärin 39 §:n nojalla suorittamasta tarkastuksesta sekä 48 §:n nojalla suorittamasta selvityksestä tai tutkimuksesta kunnalle valtion varoista maksettavasta korvauksesta säädetään eläinlääkintähuoltolain (765/2009) 23 §:ssä.
 
60 § on kumottu L:lla 29.12.2006/1430.
 
61 §
Vahingonkorvaus
 
Kunnaneläinlääkärin ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavan viranhaltijan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä lopetusasetuksen noudattamista valvoessaan aiheuttamasta mahdollisesta vahingosta vastaa valtio siten kuin vahingonkorvauslaissa (412/1974) julkisyhteisön korvausvastuusta säädetään. (9.8.2013/584)
 
Valtion oikeuteen periä kunnaneläinlääkäriltä ja kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitavalta viranhaltijalta vahingonkärsijälle maksamansa korvausmäärä noudatetaan soveltuvin osin vahingonkorvauslain työnantajan työntekijään kohdistuvaa regressioikeutta koskevia säännöksiä.
 
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös Elintarviketurvallisuusviraston tai aluehallintoviraston tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä suorittamaan määräämän eläinlääkärin mahdollisesti aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen ja korvausten takaisinperintään. (22.12.2009/1477)
 
62 § 
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen
 
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä saa tämän lain taikka sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamista valvottaessa taikka 48 §:ssä tarkoitettua selvitystä tai tutkimusta suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa:
 
1) valvontaviranomaisille tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten;
 
2) syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaisille rikoksen selvittämiseksi;
 
3) Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen tai Euroopan yhteisön oikeusjärjestyksen edellyttämille ulkomaisille toimielimille ja tarkastajille kyseisen sopimuksen tai oikeusjärjestyksen niin edellyttäessä.
 
63 § 
Ilmoitusvelvollisuus
 
Jos on syytä epäillä, että tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä taikka lopetusasetusta on rikottu, tässä laissa tarkoitetun valvontaviranomaisen on viipymättä tehtävä asiasta ilmoitus poliisille.
 
64 § 
Valvontavelvoite
 
Lapsen huoltajien ja muiden henkilöiden, joilla on valvonnassaan viittätoista vuotta nuorempi lapsi, on huolehdittava siitä, ettei lapsi kohtele eläimiä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaisesti.
 
65 §
Tarkemmat säännökset
 
Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.
 
8 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
 
66 §
Voimaantulo
 
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996.
 
Tällä lailla kumotaan 27 päivänä tammikuuta 1971 annettu eläinsuojelulaki (91/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä kotieläinten liikkuvasta kaupasta 10 päivänä toukokuuta 1968 annettu asetus (280/68) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.
 
Kumottavan lain 9 §:n 1 momentin ja 11 §:n 2 momentin nojalla 20 päivänä joulukuuta 1985 annettu asetus koe-eläintoiminnasta (1076/85) jää edelleen voimaan.
 
Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.
 
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.
 
67 §
Siirtymäsäännökset
 
Sen, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa 21 §:n 2 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 24 §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa, on vuoden kuluessa lain voimaantulosta tehtävä toimintaa koskeva ilmoitus lääninhallitukselle.
 
Toiminnanharjoittajan, joka tämän lain voimaan tullessa kuljettaa eläimiä tulonhankkimistarkoituksessa, on haettava 30 §:ssä tarkoitettu lupa kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.
 
Kunnan on huolehdittava 15 §:n 1 momentissa tarkoitettujen eläinten hoidon järjestämisestä kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta.

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 1996

Tasavallan Presidentti

MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
KALEVI HEMILÄ

 

 

ELÄINSUOJELUASETUS
Annettu Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1996

Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään 4 päivänä huhtikuuta 1996 annetun eläinsuojelulain (247196) nojalla:

1 luku

Eläinten pitopaikka

Yleiset vaatimukset

Eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan. Pitopaikan tulee olla kunkin eläinlajin erityistarpeet huomioon ottaen riittävän tilava.

Eläimen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua. Eläimen tulee voida pitopaikassaan nousta makuulta luonnollisella tavalla. Samassa pitopaikassa pidettävien eläinten tulee voida pitopaikassaan asettua yhtäaikaa makuulle.


Pitopaikan olosuhteet

Eläimen pitopaikassa on huolehdittava riittävästä ilmanvaihdosta siten, etteivät haitalliset kaasut, pöly, veto tai liiallinen kosteus vaaranna eläimen terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa eläintä häiritsevää tai sille haittaa aiheuttavaa melua. Pitopaikan valaistuksen tulee olla sellainen, että se on sopiva eläimen fysiologisten tarpeiden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen ja että eläin voidaan tarkastaa ja hoitaa asianmukaisesti.

Neuvoston direktiivi 91162WET-Y; EYVL N:o 340, 11.12.1991, s. 28, neuvoston direktiivi 91/630/ETY; EYVL N:o 340, 11.12.1991, s. 33, neuvoston direktiivi 881166/ETY; EYVL N:o 74, 19.3.1988, s. 83, neuvoston direktiivi 9311 1 WEY; EYVL N:o 340, 31.12.1993, s. 21


Eläinsuojan seinät ja lattia

Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan siellä pidettäville eläimille sopivia. Eläinsuojan lattia ei saa olla liukas ja se on voitava pitää helposti kuivana. Rakolattiassa, reijitetyssä tai verkkopohjaisessa lattiassa aukkojen on oltava reunoiltaan sileitä ja kooltaan ja muodoltaan sellaisia, että eläimelle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Eläimellä on oltava käytettävissä sopiva makuupaikka. Eläinsuojalla tarkoitetaan 1 momentissa navettaa, sikalaa, tallia, kanalaa ja muuta vastaavaa eläinten pitoon tarkoitettua rakennusta sekä eläimen pitoon liittyvää rakennusta tai rakennelmaa, joka on tarkoitettu eläimelle säänsuojaksi.


Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito

Eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka.

2 luku

Tuotantoeläinten ulkokasvatus

5 §
Ulkonakasvatettavat tuotantoeläimet

Ulkona saa ympärivuotisesta kasvattaa vain sellaisia tuotantoeläinlajeja ja -rotuja, jotka soveltuvat ulkokasvatukseen. Tuotantoeläimellä tarkoitetaan 1 momentissa eläintä, jota pidetään elintarvikkeiden, villan, nahan, höyhenten tai turkisten tuotantoa varten, sekä eläintä, jota pidetään tai kasvatetaan muuhun maataloustuotantoon.


Ulkotarha

Ulkotarhan on oltava eläimelle turvallinen. Tarhan maapohjan on oltava sellainen, että eläimet eivät vahingoita itseään eivätkä tarpeettomasti likaannu. Tarhan aitauksen tulee olla rakenteiltaan ja materiaaleiltaan tarhattavalle eläinlajille sopiva ja sellainen, että se estää eläintä karkaamasta.

7 §
Ulkotarhan varustus

Ulkotarhassa olevilla eläimillä on oltava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava sopivat makuupaikat kaikille eläimille. Ulkotarhassa olevien eläinten eristämistä ja hoitoa varten tulee olla asianmukaiset tilat.

3 luku

Eläinten hoito

8 §
Terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen

Hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

9 §
Ruokinta

Hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi. Eläimen terveydelle tiettävästi vaarallisen ruoan, juoman tai muun ravinnon antaminen hoidossa olevalle eläimelle on kiellettyä, samoin kuin sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.

10§
Hyvinvoinnin seuranta

Jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useammankin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin.

11 §
Sairas tai vahingoittunut eläin

Eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

4 luku

Eläinten kohtelu ja käsittely

12§
Yleiset vaatimukset

Eläintä on kohdeltava rauhallisesti, eikä sitä saa tarpeettomasti pelotella tai kiihdyttää. Eläimen käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi sen lajinomaista käyttäytymistä, kuten laumavaistoa. Eläintä ei saa vahingoittaa tai käsitellä väkivaltaisesti. Eläimen potkiminen sekä lyöminen kuritus-, koulutus- tai muussa sellaisessa tarkoituksessa eläintä vahingoittavalla välineenä on kielletty. Eläintä ei saa raahata sarvista, jaloista, hännästä, turkista tai suoraan päästä vetäen taikka käsitellä muutoin sillä tavalla, että sille aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä.

13 §
Kouluttaminen ja käyttäminen

Eläintä ei saa kouluttaa tai käyttää siten, että vahingoitetaan sen terveyttä tai hyvinvointia. Eläintä ei saa pakottaa yrittämään luonnollisten kykyjensä tai voimiensa ylittämistä.

Mitä 1 momentissa säädetään eläimen käyttämisestä, ei koske koiran tai muun eläimen käyttämistä viranomaistoiminnassa eläimen käyttötarkoitukseen liittyvissä tehtävissä, joihin tehtävän luonteen vuoksi liittyy vaara eläimen vahingoittumisesta.

14 §
Tarpeettomankärsimyksen, kivun ja tuskan tuottaminen

Eläinsuojelulain (247196) 3 §:n 1 momentissa tarkoitettua tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on:
1) elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa- ammunnassa;
2) piikkikannusten, piikkipannan tai piikkikuolaimen käyttö;
3) elävän kalan suomustaminen tai suolistaminen taikka eläimen elävänä kyniminen tai nylkeminen;
4) elävän linnun tai nisäkkään taikka muun selkärankaisen syöttäminen hoidossa olevalle eläimelle, ellei se ole välttämätöntä hoidossa olevan eläimen myöhempää luontoon palauttamista varten tai muutoin sille ehdottoman välttämätöntä;
5) muun kuin kohtuulliseksi katsottavan ihmisvoiman käyttö eläimen synnytyksessä sikiötä ulos vedettäessä;
6) eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripustamalla;
7) poron tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen tappaminen metsästyksellisin keinoin ampumalla, ei kuitenkaan poron ampuminen poromiehen toimesta tai muun kotieläimen taikka tuotantotarkoituksessa tarhatun eläimen ampuminen sen välitöntä tappamista vaativasta hyväksyttävästä syystä; sekä
8) muu sellainen eläimeen kohdistuva toiminta tai toimenpide, joka aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa.

5 luku

Eläinten kytkeminen ja eräiden eläinten pito

15 §
Kytkemiseen käytettävä laite tai väline

Jos eläin pidetään kytkettynä, on kytkemiseen käytettävän laitteen tai välineen oltava sellainen, että se ei vahingoita eläintä. Kytkemiseen käytettävä laite tai väline on sovitettava ja säädettävä siten, että se on eläimelle sopiva ja antaa tarpeellisen ja turvallisen liikkumisvapauden.

16 §
Laitumella tai tarhassa olevat eläimet

Laitumella tai tarhassa olevan eläimen liikkumisvapautta ei saa rajoittaa painoja tai muita vastaavia liikkumista haittaavia välineitä käyttämällä. Eläimen raajoja ei saa sitoa yhteen, eikä eläimiä saa myöskään sitoa kiinni toisiinsa.

17 §
Sika

Sikaa ei saa pitää kytkyeellä paikalleen kytkettynä. Joutilasta emakkoa saa pitää kääntymisen estävässä häkissä vain hyväksyttävästä syystä ja tilapäisesti. Joutilaalla emakolla tarkoitetaan emakkoa porsaiden vieroituksesta sitä seuraavan tiineyden loppuvaiheeseen ja nuorta emakkoa astutuksesta tiineyden loppuvaiheeseen. Porsinutta emakkoa saa pitää kääntymisen estävässä häkissä enintään kahdeksan viikkoa porsimisen jälkeen.

18§
Nauta

Yli kahdeksan viikon ikäistä vasikkaa ei saa pitää yksittäiskarsinassa, jollei siihen ole eläiniääketieteellistä syytä. Vasikalla tarkoitetaan alle kuuden kuukauden ikäistä nautaeläintä.
Vasikkaa ei saa pitää parteen, karsinaan tai muuhun rakenteeseen kytkettynä muutoin kuin tilapäisesti eläimen ruokkimisen tai muun hoitamisen ajan.
Lypsylehmien ja hiehojen tulee kesäaikana päästä laitumelle tai niille on järjestettävä muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten.

19§
Vuohi ja lammas

Vuohta tai lammasta ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä.

20§
Munivat kanat

Munivia kanoja ei saa pitää häkissä.

21 §
Koira

Koiraa saa muuten kuin tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä vain asuttuna olevan rakennuksen välittömässä läheisyydessä.
Alle vuoden ikäistä koiraa saa vain tilapäisesti pitää ulkona tietylle paikalle kytkettynä.
Ulkona muutoin kuin tilapäisesti kytkettynä pidettävällä koiralla sekä koiratarhassa pidettävällä koiralla on oltava mahdollisuus päästä asianmukaiseen koppiin tai muuhun tarkoituksenmukaiseen lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja sääoloja vastaan. Koiratarhan koossa on otettava huomioon koiran tai koirien rotu, koko ja lukumäärä.
Koiran liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava.

22 §
Eläimen säilyttäminen senpitopaikaksi soveltumattomassa tilassa

Kissaa tai koiraa taikka muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa laatikossa tai häkissä taikka muussa vastaavassa pienikokoisessa säilytystilassa vain, jos eläimen kuljettaminen, sairaus tai muu tilapäinen ja hyväksyttävä syy sitä vaatii.

6 luku

Eläimille suoritettavat toimenpiteet ja eläinjalostus

23 §
Sallitut toimenpiteet

Eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin estämättä ovat seuraavat eläimille suoritettavat toimenpiteet sallittuja:
1) sian, naudan, lampaan, poron, vuohen ja muun tuotantoeläimen korvien reijittäminen, loveaminen, tatuointi sekä korvamerkin tai mikrosirun asettaminen eläimeen ja edellä mainittujen eläinten merkitseminen muulla lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana
2) hevosen tatuointi eläinlääkärin suorittamana tai eläinlääkärin valvonnassa, mikrosirun asettaminen hevoselle siihen pätevän henkilön suorittamana sekä hevosen merkitseminen kylmäpoltolla siihen pätevän henkilön suorittamana;
3) kissan tatuointi eläinlääkärin suorittamana, koiran tatuointi siihen pätevän henkilön suorittamana sekä mikrosirun asettaminen kissalle tai koiralle siihen pätevän henkilön suorittamana;
4) muiden kuin 1-3 kohdassa tarkoitettujen eläinten merkitseminen lyhytaikaista ja vähäistä kipua aiheuttavalla tavalla siihen pätevän henkilön suorittamana;
5) alle neljän viikon ikäisen sian kastrointi avoimella leikkausmenetelmällä siihen pätevän henkilön suorittamana, alle kuuden viikon ikäisen lampaan kastrointi Burdizzon-pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana, poron kastrointi Burdizzon- pihdeillä siihen pätevän henkilön suorittamana sekä vuohen, hevosen ja naudan kastrointi eläinlääkärin suorittamana;
6) kissan ja koiran tai muun seura- tai harrastuseläimen kastrointi tai sterilointi eläinlääkärin suorittamana;
7) naudan, lampaan ja vuohen sarvien poistaminen kirurgisin toimenpitein eläinlääkärin suorittamana sekä naudan sarven aiheen tuhoaminen alle neljän viikon ikäiseltä eläimeltä siihen pätevän henkilön suorittamana;
8) jos pitopaikassa esiintyy emakoiden nisävaurioita, alle kahdeksan päivän ikäisen porsaan hampaan terävän kärjen katkaisu tai hiominen asianmukaisia pihtejä tai hiomalaitetta käyttäen siihen pätevän henkilön suorittamana;
9) nenärenkaan asettaminen naudalle eläinlääkärin suorittamana; sekä
10)siitokseen käytettävän kukon taaksepäin tai sisäänpäin osoittavan varpaan katkaiseminen ensimmäiseen niveleen asti 72 ensimmäisen elintunnin aikana siihen pätevän henkilön suorittamana.
Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan 1 momentissa henkilöä, jolla on riittävät tiedot kyseisen toimenpiteen suorittamistekniikasta ja riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Eläimille tehtäviin toimenpiteisiin käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen eläimille suoritettavaksi sallittujen toimenpiteiden lisäksi asianomainen ministeriö voi myöntää poikkeuksia eläinsuojelulain 7 §:n 1 ja 2 momentin säännöksistä.

24 §
Eläinjalostus

Sellaista luonnollista tai keinollista lisäämistä tai sellaista jalostusmenetelmää, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa eläimelle kärsimystä tai vahingoittaa sitä, ei saa käyttää. Eläintä ei saa pitää tuotantotarkoituksia varten, jollei sen ilmiasun tai perimän perusteella voida kohtuudella olettaa, että eläintä voidaan pitää ilman että eläimen pitäminen aiheuttaa haittaa sen terveydelle tai hyvinvoinnille.

7 luku

Lihan, munien ja siitoseläinten tuotantotarhat

25 §
Tarhattavat eläimet

Lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi saadaan Suomen luonnosta ottaa tarhattavaksi seuraaviin luonnonvaraisiin nisäkäs- ja lintulajeihin kuuluvia eläimiä:
1) valkohäntäpeura, kuusipeura, metsäpeura, metsäkauris, metsäjänis, rusakko, rämemajava, mufloni ja villisika; sekä
2) fasaani, heinäsorsa, peltopyy, metsä- ja merihanhi sekä kanadanhanhi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen eläinlajien lisäksi saadaan lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi tarhata japaninpeuroja, saksanhirviä, strutseja, emuja ja amerikannanduja (tavallinen rhea).

8 luku

Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva seura- ja harrastuseläinten pito

26 §
Toiminnan määrittely

Eläinsuojelulain 24§:ssä tarkoitettua ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläintenpitoa on:
1) koirien, kissojen tai muiden seura- ja harrastuseläinten säännöllinen kaupanpitäminen tai välittäminen;
2) kun koirien tai kissojen omistajalla tai haltijalla on kasvatettavanaan vähintään kuusi siitosnarttua, jotka ovat penikoineet ainakin yhden kerran;
3) koirien tai kissojen hoitoon, säilytykseen tai koulutukseen ottaminen, jos samanaikaisesti ja säännöllisesti otetaan hoidettavaksi, säilytettäväksi tai koulutettavaksi vähintään kuusi yli viiden kuukauden ikäistä koiraa tai kissaa;
4) kun ravi- tai ratsuhevosta tai muita vastaavia seura- tai harrastuseläiminä pidettäviä eläimiä kasvatetaan, vuokrataan, otetaan säilytettäviksi tai hoidettaviksi, valmennettaviksi tai kouluttaviksi tai kun annetaan opetusta mainittujen eläinten käytössä ja käsittelyssä, jos täysikasvuisia eläimiä on yhteensä vähintään kuusi; sekä
5) muu vastaava ammattimainen tai laajamittainen seura- ja harrastuseläinten pito.

9 luku

Ilmoituksenvarainen toiminta

27 §
Ilmoituksen sisältö

Eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetun lääninhallitukselle tehtävän ilmoituksen tulee sisältää:
1) toiminnanharjoittajan nimi, osoite ja kotipaikka;
2) jos toiminnanharjoittaja on yhtiö, osuuskunta tai muu yhteisö taikka säätiö, jäljennös yhtiöjärjestyksestä tai säännöistä sekä rekisteriote;
3) toiminnassa mahdollisesti käytettävä toiminimi;
4) selvitys eläinten hoidosta vastaavan henkilön koulutuksesta ja muusta toiminnassa tarvittavasta kokemuksesta;
5) missä ja minkälaista toimintaa aiotaan harjoittaa sekä milloin toiminta on tarkoitus aloittaa;
6) tiedot eläinlajeista ja eläinmääristä, joita toiminta koskee tai tulee koskemaan;
7)selvitys toiminnassa käytettävistä tiloista ja käytettävistä tai käytettäviksi aiotuista laitteista; sekä
8)selvitys siitä, miten eläinten hoito on tarkoitus järjestää.

Mitä 1 momentissa säädetään ilmoituksen sisällöstä, noudatetaan soveltuvan osin myös eläinsuojelulain 21 ja 23 §:ssä säädettyä ilmoitusta tehtäessä.

28 §
Ilmoituksen tekeminen

Eläinsuojelulain 21, 23 ja 24§:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viimeistään 30 vuorokautta ennen uuden toiminnan aloittamista ja toiminnan oleellisesti muuttuessa tai toiminta lopetettaessa viimeistään 14 vuorokautta ennen muutoksen toteuttamista.

29 §
Lääninhallituksen ilmoitusvelvollisuus

Lääninhallituksen on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille kunnan alueella harjoitettavasta eläinsuojelulain 21, 23 ja 24§:ssä tarkoitetusta toiminnasta.

10 luku

Eläinten lopettaminen

30 §
Yleiset vaatimukset

Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Lopettamisen suorittavalla henkilöllä tulee olla riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi.
Lopetettavaa eläintä on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy lopettamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Lopetettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen lopettamista, eikä sen raajoja saa sitoa.
Eläimen lopetus on suoritettava siten, että eläimelle ei aiheudu tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä ja että muille eläimille aiheutuva häiriö on mahdollisimman vähäinen. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

31 §
Hukuttaminen tai tukehduttaminen

Tajuissaan olevan nisäkkään, linnun ja matelijan lopettaminen hukuttamalla tai tukehduttamalla on kielletty.

32 §
Pienikokoiset seura- tai harrastuseläimet

Koira ja kissa sekä muu vastaava pienikokoinen seura- tai harrastuseläin saadaan lopettaa, jollei sitä lopeteta eläinlääkärin toimesta asianmukaisella nukutus- tai lopetusaineella, ainoastaan ampumalla aivoihin tai käyttämällä kaasua, joka aiheuttaa välittömän tajunnan menetyksen ja kuoleman. Jos lopettamiseen käytetään hiilimonoksidia, kaasun tulee olla asianmukaisesti jäähdytetty ja suodatettu, eikä siinä saa olla ärsyttäviä aineita.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan koiran ja kissan pentu sekä muun vastaavan pienikokoisen seura- tai harrastuseläimen pentu tai poikanen alle kolmen päivän ikäisenä lopettaa lyömällä eläintä päähän niin voimakkaasti, että se välittömästi menettää henkensä.
Eläinlääkärin valvonnassa saadaan lopettaminen suorittaa muullakin kuin 1 ja 2 momentissa mainitulla tavalla.

33 §
Tuotantoeläimet

Nisäkäs- tai lintulajeihin kuuluva tuotantoeläin, turkiseläintä lukuun ottamatta, saadaan lopettaa ainoastaan ampumalla taikka sähkövirtaa tai hiilidioksidia käyttämällä, siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin määrää. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan lisäksi lopettaa katkaisemalla kaula nopeasti terävänä aseella.
Tuotantotarkoituksessa pidettävä turkiseläin saadaan lopettaa asianomaisen ministeriön tarkemmin määräämällä tavalla ainoastaan sähkövirralla, hiilimonoksidilla, hiilidioksidilla, ampumalla tai aivoihin tunkeutuvalla mekaanisella laitteella.
Untuvikot saadaan hautomoissa lopettaa ainoastaan välittömästi tappavalla mekaanisella laitteella tai hiilidioksidilla. Hautomoiden kuoriutumattomat munat on käsiteltävä edellä tarkoitetulla mekaanisella laitteella.
Sen lisäksi, mitä 1-3 momentissa säädetään, saadaan eläin lopettaa eläinlääkärin toimesta asianmukaista nukutusainetta käyttämäilä. Jos se on eläintautien vastustamiseksi tai diagnostisoimiseksi välttämätöntä, voidaan tuotantoeläin eläinlääkärin luvalla ja valvonnassa lopettaa myös muulla kuin edellä tässä pykälässä säädetyllä lopetusmenetelmällä.

34§
Lopettaminen hätätapauksessa

Hätätapauksessa, eläimen kärsimyksen pitkittymisen estämiseksi ja jos edellä 32 tai 33 §:ssä tarkoitettuja keinoja ei ole mahdollista käyttää tai jos eläintä ei saada kiinni, se voidaan lopettaa myös muulla kuin edellä säädetyllä tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle aiheuteta tarpeetonta kärsimystä.

35 §
Lopetettavan sairaan tai vahingoittuneen eläimen siirtäminen

Sairas tai vahingoittunut tuotantoeläin saadaan siirtää muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain, jos eläimen kuljetus tai käsittely kuljetusta varten ei aiheuta sille lisäkärsimystä. Vakavasti sairas tai vahingoittunut hevonen, nautaeläin tai muu vastaava suurehko eläin saadaan kuljettaa muualle lopetettavaksi tai teurastettavaksi vain eläiniääkärin luvalla.

11 luku

Teurastus ja siihen liittyvät toimenpiteet

36§
Teurastamo ja teurastuspaikka

Teurastamon ja teurastuspaikan on oltava rakenteiltaan ja varusteiltaan sellainen sekä toiminta siellä on järjestettävä siten, että eläimille ei aiheudu tarpeetonta kiihtymystä, kipua tai tuskaa. Teurastamossa ja teurastuspaikassa on oltava eläinten säilyttämiseksi asianmukaiset ja riittävät säilytystilat. Säilytystilojen tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan ja niissä on oltava riittävästi parsia, karsinoita tai muita eläinten säilytyspaikkoja.

37 §
Teuraseläinten säilytys

Teurastettavaksi tuotu eläin, jota ei teurasteta välittömästi, on viipymättä vietävä säilytystilaan, jollei eläintä voida sen kuljetusvälineessä säilyttää asianmukaisesti. Eläimet, jotka lajinsa, sukupuolensa, alkuperänsä tai ikänsä johdosta suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat vahingoittaa toisiaan, on säilytettävä erillään toisistaan.

38 §
Teuraseläinten hoito

Teurastusta varten säilytettävien eläinten saatavilla, siipikarjaa lukuun ottamatta, tulee olla atkuvasti juomavettä. Jos eläimiä ei teurasteta 12 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon tai teurastuspaikkaan, niille on annettava riittävä määrä ruokaa niiden saavuttua ja sen jälkeen eläimet on ruokittava kyseiselle eläinlajille sopivin välein sekä lypsettävä tarvittaessa. Teuraseläinten kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi on tarkastettava päivittäin aamulla ja illalla ja tarvittaessa useammankin.

39 §
Kiireellisesti teurastettavat eläimet

Huomattavan sairas, vahingoittunut tai loukkaantunut eläin sekä vieroittamaton eläin on teurastettava viipymättä, kuitenkin viimeistään teurastamoon tai teurastuspaikkaan saapumista seuraavan kahden tunnin aikana. Ennen teurastusta edellä tarkoitetut eläimet on säilytettävä erillään muista eläimistä. Häkissä, laatikossa tai muussa vastaavassa kuljetuspäällyksessä teurastamoon tuotavat eläimet on teurastettava mahdollisimman pian teurastamoon tulon jälkeen.

40 §
Eläintensäilytys teurastusta suoritettaessa

Teurastuksen aikana eläimiä ei saa odotuttaa huoneessa tai paikassa, jossa teurastus suoritetaan.

41 §
Teurastajan ja teurastusta edeltäviätoimenpiteitä suorittavan henkilöstön kelpoisuus

Teurastettavien eläinten hoitoa ja käsittelyä sekä tainnuttamista ja verenlaskua suorittavalla henkilöstöllä on oltava riittävät tiedot ja taidot toimenpiteiden asianmukaiseksi suorittamiseksi.
Ammattimaisen teurastuksen saa suorittaa vain siihen harjaantunut tai opetettu kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö.
Teurastuksessa ei saa olla läsnä asiattomia henkilöitä.

42 §
Tainnuttaminen

Teurastuksessa eläin on ennen verenlaskua tainnutettava nopeasti, tehokkaasti ja riittävän pitkäksi ajaksi. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävänä aseella.
Tainnutettavaa eläintä on pidettävä kiinni tai sen liikkumista on rajoitettava muulla sopivalla tavalla siten, että eläin säästyy tainnuttamisessa kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vahingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Tainnutettavaa eläintä ei saa ripustaa ennen tainnuttamista, eikä sen raajoja saa sitoa. Siipikarjaan kuuluva eläin sekä kaniini saadaan kuitenkin ripustaa tainnuttamista varten, jos tainnuttaminen voidaan suorittaa asianmukaisesti ja ilman viivytystä.
Tainnuttaminen on suoritettava eläinlajista riippuen, siten kuin asianomainen ministeriö tarkemmin määrää, eläimen aivoihin tunkeutuvalla mekaanisella laitteella, välittömästi tainnuttavalla sähkövirralla tai kaasulla taikka lyömällä eläintä päähän sopivalla aseella tai eläintä päähän ampumalla.

43 §
Tainnuttamiseen käytettävät välineet ja laitteet

Tainnuttamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

44 §
Verenlasku

Tainnutetun eläimen verenlasku on aloitettava välittömästi tainnuttamisen jälkeen. Verenvuodon tulee olla nopea, runsas ja täydellinen niin, että eläimen tajunta ei ehdi palautua. Eläimelle ei saa suorittaa muita toimenpiteitä ennen kuin se on kuollut.

12 luku

Uskonnollisista syistä noudatettava teurastustapa

45 §
Yleiset määräykset

Sen estämättä, mitä edellä 42 §:n 1 Momentissa säädetään eläimen tainnuttamisesta ennen verenlaskua, saadaan uskonnollisten syiden niin edellyttäessä verenlasku eläimestä aloittaa samanaikaisesti tainnuttamiseen kanssa noudattaen, mitä tässä luvussa sääoetään.
Eläimen saa tässä luvussa säädetyllä tavalla teurastaa vain teurastamossa tai teurastuspaikassa laitoksen tarkastuseläinlääkärin läsnäollessa.

46 §
Eläimen liikkumisen rajoittaminen

Nautaeläimen liikkumista on rajoitettava siten suunnitellulla mekaanisella laitteella, että eläin säästyy kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta, kärsimykseltä, vähingoittumiselta ja ruhjoutumiselta. Muutoin eläimen liikkumisen rajoittamisessa on noudatettava, mitä edellä 42 §:n 2 momentissa säädetään.

47 §
Tainnuttaminen

Eläin on tainnutettava sopivalla, 42 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tainnutusvälineellä samanaikaisesti kaulasuonten katkaisun kanssa. Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan kuitenkin teurastaa katkaisemalla kaula nopeasti terävänä aseella.

48 §
Kaulasuonten katkaisu

Kaulasuonten katkaisemisen saa toimittaa siihen harjaantunut ja asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan hyväksymä henkilö. Kaulasuonten katkaiseminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti siihen soveltuvalla terävällä aseella.

13 luku

Erinäiset säännökset

49 §
Määräystenantovaltuus

Asianomainen ministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen säännöksistä, jotka koskevat eläinten pitopaikkaa, ulkokasvatusta, eläinten hoitoa, eläinten kohtelua ja käsittelyä, eläinten kytkemistä, eläimille suoritettavia toimenpiteitä, eläinjalostusta, ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvaa seura- ja harrastuseläinten pitoa, eläinten lopettamista, teurastusta ja sitä edeitäviä toimenpiteitä suorittavien henkilöiden pätevyyttä, teurastamon ja teurastuspaikan eläinten käsittelytiloja sekä teurastusta ja siihen liittyviä toimenpiteitä.

50§
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1996. Asetuksen 20 §:n voimaantulosta säädetään kuitenkin erikseen.
Edellä 1 momentisssa säädetystä poiketen asetuksen 18 §:n 1 momenttia sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1998- lukien sekä 17 §:n 2 ja 3 momenttia ja 18 §:n 3 momenttia sovelletaan kymmenen vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.
Eläinsuojelulain voimaan tullessa harjoitettavasta lain 21 §:n 2 momentissa, 23 §:n 1 momentissa tai 24§:n 1 momentissa tarkoitetusta toiminnasta tehtävän ilmoituksen tekemisestä säädetään eläinsuojelulain 67 §:ssä.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 1996

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Maa- ja metsätalousministeri
KALEVI HEMILÄ

 

Seura-ja harraste-eläimien pidolle asetettavia vaatimuksia

MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ PÄÄTÖS nro 2/EEO/l 998

Päivämäärä Dnro
18.3.1998 1094100-97

Voimaantulo- ja voimassaoloaika
1.4.1998 - toistaiseksi

Valtuutussäännökset

Eläinsuojeluasetus (39611996) 49 §
Vastaavat EY-säädökset

KOIRIEN, KISSOJEN JA MUIDEN PIENIKOKOISTEN SEURA- JA HARRASTUS-ELÄINTEN PIDOLLE ASETETTAVAT ELÄINSUOJELUVAATIMUKSET

1 §
Tarkoitus ja soveltamisala

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tässä päätöksessä ja sen liitteissä säännökset koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastus- eläinten pidolle asetettavista eläin-suojeluvaatimuksista. Päätöksen tarkoituksena on suojella näitä eläimiä kaikelta vältettävissä olevalta kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta.

Päätöksen ja sen liitteiden säännökset ovat sitovia. Liitteet sisältävät myös suosituksia, jotka on kirjoitettu kursiivilla. Suositukset eivät ole sitovia.

2 §
Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1) seura- tai harrastuseläimellä koiraa, kissaa ja muuta pienikokoista eläintä, jota pidetään seuran, harrastuksen, myymisen, välittämisen, vuokraamisen, kasvattamisen, valmentamisen, kouluttamisen, säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Lisäksi seura- tai harrastuseläimellä tarkoitetaan tullin, puolustusvoimien ta i rajavartiolaitoksen käytössä olevaa koiraa, poliisikoiraa, vartiokoiraa, paimenkoiraa, rekikoiraa, opas- tai muuta avustuskoiraa sekä muihin vastaa- viin tarkoituksiin ja tehtäviin käytettävää koiraa; sekä

2) ulkotarhalla ulkoilutarhaa tai muuta sitä vastaavaa, eläimen ulkoiluun tarkoitettua aidattua tai muulla tavalla selvästi rajattua aluetta.

3 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1998.

Jyrsijöiden ja kaniinin pitopaikan on täytettävä liitteen 5 taulukoiden mukaiset tilavaatimukset, hillerin ja fretin pitopaikan liitteen 6 mukaiset tilavaatimukset sekä häkkilinnun pitopaikan liitteen 7 taulukon mukaiset tilavaatimukset 1 päivästä tammikuuta 2000 lukien.

Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä

Eläinlääkintöylitarkastaja Pirkko Skutnabb

Liite 1 Seura- ja harrastuseläimen pitopaikka

1.1. Yleiset vaatimukset

Eläimen pitopaikan ja eläimen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa eläimelle myrkytyksen.

Häkin, terraarion tai muun vastaavan eläimen pitoon tarkoitetun tilan oviaukon tai muun vastaavan aukon on oltava kooltaan, rakenteeltaan ja muodoltaa n sellainen, että eläin voidaan poistaa pitopaikasta ilman, että sille aiheutuu vahingoittumisen vaaraa. Pitopaikan on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä kiinni pitopaikan rakenteisiin tai muutoin vahingoittua, eikä siinä saa olla sellaisia teräviä kulmia ja ulokkeita, jotka voivat vahingoittaa eläintä. Häkit, terraariot sekä muut vastaavat tilat on sijoitettava siten, että niiden väliin jää riittävästi tilaa eläinten tarkastamista ja hoitamista varten, sekä niin, etteivät eri häkkien eläimet voi vahingoittaa tai liata toisiaan.

Pitopaikan lattia tai pohja on voitava pitää puhtaana. Verkkolattian, ritilälattian tai muun reijitetyn lattian on oltava eläimelle sopiva sekä sellainen, että eläin ei voi jäädä kiinni lattiaan tai muutoin vahingoittua.

Pitopaikassa on oltava eläinlajille sopiva sisustus ja muu varustus sekä tarvittaessa sellaista materiaalia, että eläin voi toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan kuten kiipeilyä, kaivamista, jyrsimistä, piiloutu- mista, suojautumista, kylpemistä, uimista, sukeltamista tai pesän rakentamista.

Eläimen pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet on sijoitettava siten, etteivät ne aiheuta eläimelle vahingoittumisen vaaraa. Sähköjohdot ja -laitteet sekä esineet, jotka voivat vahingoittaa eläintä, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava siten, että ne ovat eläimen ulottumattomissa.

Eläimen ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut astiat ja laitteet on sijoitettava pitopaikkaan siten, että eläin voi syödä ja juoda vaikeuksitta.

Eläimen pitopaikka sekä eläimen pitoon tarkoitetut varusteet ja laitteet on pidettävä hyvässä kunnossa niin, etteivät ne vahingoita eläintä tai vaaranna sen terveyttä tai hyvinvointia.

1.2. Pitopaikan olosuhteet

Pitopaikan ilmanlaadun, lämpötilan ja ilman suhteellisen kosteuden on oltava eläimelle sopivia. Ilmanvaihto ei saa aiheuttaa eläimelle haitallista vetoa.

Eläin ei saa olla jatkuvasti alttiina ympäristön melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

Pitopaikan valaistuksen on oltava sellainen, että eläin voi toteuttaa lajin- omaisia käyttäytymis-tarpeitaan. Valaistus ei saa aiheuttaa eläimelle haittaa eikä vahinkoa.

Ilman haitalliset kaasut eivät ylitä seuraavia raja-arvoja:

ammoniakki 10 ppm* hiilidioksidi 3000 ppm*

*ppm = aineen pitoisuus miljoonasosina ilmaistuna.

1.3. Ulkotarhan yleiset vaatimukset

Ulkotarhaan johtavien kulkuteiden on oltava eläimelle turvallisia.

Ulkotarhan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon eläinlaji, -rotu, eläimen koko ja aktiivisuus sekä eläinten lukumäärä. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton.

Ulkotarhan maaston, kasvillisuuden ja maapohjan on oltava eläinlajille sopivia. Pohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää kuivana. Tarvittaessa maapohjan on oltava salaojitettu tai viemäröity. Tarha ei saa olla liukas siten, että siitä aiheutuu eläimelle vahingoittumisen vaaraa.

Ulkotarhan aidan on oltava eläimelle turvallinen ja eläinlajille sopivasta materiaalista valmistettu. Jos aita on verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että eläin ei voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan. Ulkotarhan aitaamiseen ei saa käyttää piikkilankaa.

Liite 2 Seura- ja harrastuseläimen hoito

2.1. Hyvinvoinnista huolehtiminen

Eläimen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota lisääntymisaikana tai kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi.

Eläimelle annettavan ruuan on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä ja vitamiineilla täydennettyä. Ruokinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota eläimen lajinomaisiin ravintovaatimuksiin ja ravinnon koostumukseen.

Eläimen ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut astiat, laitteet ja välineet on pidettävä puhtaana. Virtsa ja ulosteet eivät saa pilata ruokaa eivätkä juomavettä.
Eläimen lajinomaisen liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava riittävästi.
Päivittäisten hoitotoimenpiteiden äkillisiä muutoksia on vältettävä.

Eläinryhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia eläimiä ryhmään on kiinnitet- tävä erityistä huomiota sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Eläimet, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan, tai eläimellä on pitopaikassa oltava mahdol- lisuus paeta ja piiloutua muilta eläimillä.

Pentuja ja poikasia ei saa vieroittaa emostaan liian varhain. Vieroituksen on tapahduttava sekä pentujen tai poikasten että emon hyvinvoinnin kannalta edullisimpana ajankohtana. Vieroitukseen valmistauduttaessa emolla on tarvittaessa oltava mahdollisuus päästä omaan erilliseen tilaan, jonne pennut tai poikaset eivät pääse.

Eläimen luovuttaja antaa eläimen myynnin tai muun luovutuksen yhteydessä eläimen vastaanottajalle eläinlajia ja eläimen pitoa koskevat tarpeelliset tiedot. Tällaisia ovat eläimen hoitoa, ruokintaa, käsittelyä, pitopaikkaa ja pito-olosuhteita koskevat ohjeet, tiedot eläimen lajinomaisesta käyttäy- tymisestä, eläimen senhetkisesta iästä, koosta täysikasvuisena ja eläimen keskimääräisestä eliniästä sekä muut eläimen hyvinvoinnin, terveyden ja pitämisen kannalta tarpeelliset tiedot.

Eläimiä ei pidetä esillä näyteikkunassa.

Liite 3 Koirat

3.1. Yleiset vaatimukset

Täysikasvuista koiraa on ulkoilutettava päivittäin riittävän usein, ja erityistä huomiota on kiinnitettävä koiran liikunnantarpeen tyydyttämiseen.

Ulkona saa ympärivuotisesti pitää vain sellaisia koirarotuja, jotka soveltuvat jatkuvaan ulkona olemiseen.

Koiran pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että koiralla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Sisätiloissa koiran pitopaikan lämpötila on koiran rodusta ja iästä riippuen 10 - 21°C.

3.2. Tietylle paikalle kytkettynä pidettävä koira

Muutoin kuin tilapäisesti ulkona tietylle paikalle kytkettynä pidettävän koiran kaulapannan on oltava riittävän leveä ja ympärysmitaltaan säädettävissä. Kaulapanta ei saa olla metallinen eikä kuristava. Kytkinketjun on oltava kiinnitettynä juoksulankaan siten, että koira pääsee liikkumaan langan suunnassa vähintään 10 metriä ja siitä sivusuuntiin poispäin vähintään 2 metriä kummallekin puolelle.

Jos koiran kytkinketju kiinnitetään muuhun juoksulankaa vastaavaan sopivaan laitteeseen tai välineeseen, koiralla on oltava liikkumatilaa vähintään 40 m².

Koiran kytkinketju ei saa päästä kiertymään puun, tolpan eikä muun vastaavan esteen ympärille.

Sisällä koiraa ei saa pitää kytkettynä muutoin kuin hyväksyttävästä syystä tilapäisesti ja lyhytaikaisesti.

Jos koiran kytkinketju on metallia, kaulapannan ja kytkinketjun pään välissä on sellainen liitinosa, että kytkinketjun liikkumisen aiheuttama sirinä ei välity koiraan.

3.3. Koiran ulkotarha

Koiran ulkotarhassa on oltava tilaa vähintään (m2):

Alle 5 kg koirat:
1 koira 5 m2
2 koiraa 5 m2
3 koiraa 6 m2
4 koiraa 8 m2
5 koiraa 8 m2
6 koiraa 10 m2

Alle 10 kg koirat:
1 koira 6 m2
2 koiraa 8 m2
3 koiraa 10 m2
4 koiraa 12 m2
5 koiraa 14 m2
6 koiraa 16 m2

Alle 20 kg koirat:
1 koira 8 m2
2 koiraa 10 m2
3 koiraa 13 m2
4 koiraa 15 m2
5 koiraa 18 m2
6 koiraa 20 m2

Alle 30 kg koirat:
1 koira 10 m2
2 koiraa 14 m2
3 koiraa 17 m2
4 koiraa 20 m2
5 koiraa 24 m2
6 koiraa 26 m2

Alle 40 kg koirat:
1 koira 15 m2
2 koiraa 18 m2
3 koiraa 22 m2
4 koiraa 26 m2
5 koiraa 30 m2
6 koiraa 34 m2

Koirat 50 kg ja yli:
1 koira 16 m2
2 koiraa 20 m2
3 koiraa 24 m2
4 koiraa 28 m2
5 koiraa 32 m2
6 koiraa 36 m2

Jos ulkotarhassa pidetään useampaa kuin kuutta koiraa, tarhan pinta-alaa on lisättävä sopivassa suhteessa ylläolevaa taulukkoa soveltaen.

3.4. Koirankoppi tai muu sitä vastaava säänsuoja

Tämän luvun koirankoppia koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös muuhun sitä vastaavaan säänsuojaan.

Koirankopin on oltava kooltaan, rakenteiltaan ja varustukseltaan koiralle sopiva. Kopin seinien, katon ja lattian on oltava tiiviitä ja tarvittaessa lämpöeristettyjä. Kopin pohjan on oltava irti maanpinnasta. Kopin lämpötilan ja ilmanlaadun on oltava siellä olevalle koiralle sopivia.

Koirankopin kulkuaukon on oltava sellainen, että koiralle ei aiheudu vahingoittumisen vaaraa. Kulkuaukko on tarvittaessa varustettava sopivalla läpällä. Kopin lattia on pidettävä puhtaana ja kuivana. Koiralla on oltava käytössään makuualusta.

Koirankopin katto on muodoltaan loivasti viettävä ja pinnaltaan sellainen, että koira voi vaivattomasti käyttää sitä tähystys- ja lepopaikkana.

Koirankopissa on tuulikaappi. Kopin lämpötila on vähintään +5°C koiran ollessa sisällä kopissa.

3.5. Koiran pitoon tarkoitettu häkki

Muussa kuin eläinsuojeluasetuksen (396/1996) 22 §:n tarkoittamassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa on oltava tilaa vähintään:

Alle 5 kg koirat:
1 koira 2,0 m2
2 koiraa 2,0 m2
3 koiraa 2,0 m2
4 koiraa 2,5 m2
5 koiraa 3,0 m2
6 koiraa 4,0 m2
7 koiraa 4,5 m2

Alle 10 kg koirat:
1 koira 2 m2
2 koiraa 2,5 m2
3 koiraa 3,5 m2
4 koiraa 4,0 m2
5 koiraa 5,0 m2
6 koiraa 5,5 m2
7 koiraa 6,0 m2

Alle 20 kg koirat:
1 koira 2,5 m2
2 koiraa 3,5 m2
3 koiraa 4,5 m2
4 koiraa 5,5 m2
5 koiraa 6,6 m2

Alle 30 kg koirat:
1 koira 3,5 m2
2 koiraa 4,5 m2
3 koiraa 6,0 m2

Alle 40 kg koirat:
1 koira 4,5 m2
2 koiraa 6,0 m2
3 koiraa 7,5 m2

koirat 50 kg ja yli :
1 koira 5,5 m2
2 koiraa 7,5 m2
3 koiraa 10,0 m2

Eläinsuojelulain (247/1996) 15 §:n 1 momentissa tarkoitetussa löytöeläinten talteenottopaikassa sekä eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetussa eläinten säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottamisessa voidaan edellä olevan taulukon tilavaatimuksia pienentää silloin, kun säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottaminen on lyhytaikaista, kuitenkin enintään 50%:lla.

Koiran pitoon tarkoitetun häkin tai muun vastaavan tilan korkeuden on oltava vähintään häkissä pidettävän koiran pituus rintalastasta hännän juureen kerrottuna luvulla kaksi. Jos samassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pidetään useampaa kuin yhtä koiraa, korkeus määräytyy suurimman siinä pidettävän koiran pituuden mukaan.

Lattian on oltava kiinteäpohjainen.

3.6. Synnytys

Nartulle on annettava mahdollisuus synnyttää rauhalliseen, mukavaan paikkaan, joka on sille etukäteen tuttu tai johon sen on annettu tutustua riittävän varhain ennen synnytystä. Nartulle, joka valmistautuu synnytykseen tai jolla on imetettäviä pentuja, on annettava mahdollisuus olla rauhassa. Synnyttäneellä nartulla on tarvittaessa oltava mahdollisuus poistua vapaasti pentujensa luota.

Siitokseen käytettävän nartun pidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, ettei nartulla teetetä pentuja liian usein.

Jos vieroitettuja 8 - 16 viikon ikäisiä pentuja pidetään häkissä tai muussa sitä vastaavassa tilassa, siinä on oltava tilaa vähintään:

Pentujen paino yhteensä / pinta-ala m2

10 kg / 2,0 m2
20 kg / 2,5 m2
30 kg / 3,5 m2
40 kg / 4,0 m2
50 kg / 5,0 m2
60 kg / 5,5 m2
70 kg / 6,0 m2

Vieroitetulla pennulla on virikkeinä turvallisia leikkivälineitä ja pureskeltavia esineitä. Pentuja käsitellään päivittäin niiden sosiaalistamiseksi ihmiseen.

Liite 4 Kissat

Kissan pitoon tarkoitettujen tilojen on oltava sellaisia, että kissalla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Kissan pitopaikassa on oltava sopivia rakenteita tai paikkoja kiipeilyä ja kynsimistä varten. Lisäksi pitopaikassa on oltava hiekkalaatikko tai hiekkalaatikoita taikka muita sopivia tiloja ulostamista ja virtsaamista varten.

Jos kissoja pidetään vapaana huoneessa tai muussa vastaavassa suurehkossa tilassa, pitopaikassa on täysikasvuista kissaa kohden oltava tilaa vähintään 1 m², kuitenkin siten, että pinta-alan on oltava aina vähintään 5 m².

Muussa kuin eläinsuojeluasetuksen 22 §:n tarkoittamassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pinta-alan on oltava vähintään 1,5 m² ja korkeuden vähintään 1,3 m. Jos samassa häkissä tai muussa vastaavassa tilassa pidetään useita kissoja, tilaa on oltava kissaa kohden vähintään 0,7m². Eläinsuojelulain 15 §:n 1 momentissa tarkoitetussa löytöeläinten talteenottopaikassa sekä eläinsuojelulain 24 §:ssä tarkoitetussa eläinten säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottamisessa voidaan edellä olevia tilavaatimuksia pienentää silloin, kun säilytettäväksi tai hoidettavaksi ottaminen on lyhytaikaista, kuitenkin enintään 50%:lla.

Lattian on oltava kiinteäpohjainen.

Kissaa ei saa pitää paikalleen kytkettynä muutoin kuin tilapäisesti ja lyhytaikaisesti. Tällöin kissan on oltava jatkuvassa valvonnassa.

Kissan pitopaikassa on eri tasoissa olevia makuualustoja.

Kissan pitopaikan lämpötila on 15 - 21°C.

Samassa ryhmässä pidetään enintään 15 aikuista tai 20 kasvavaa kissaa.

Pentuja käsitellään päivittäin niiden sosiaalistamiseksi ihmiseen.

Liite 5 Jyrsijät ja kaniinit

Jyrsijän ja kaniinin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta, kuten pihka- tonta haketta, heinää, olkea tai muuta vastaavaa pohjamateriaalia. Jyrsijän ja kaniinin pitopaikassa saa olla verkkolattia vain, jos verkko on välittö- mässä kosketuksessa kiinteän pohjan kanssa. Pitopaikassa eläimillä on oltava mahdollisuus piiloutua.

Jyrsijällä ja kaniinilla on oltava käytettävissään asianmukainen pesälaatikko, koppi, onkalo tai muu vastaava pesätila.

Gerbiilin pitopaikassa on oltava putkia, käytäviä tai kanavia taikka muita vastaavia rakenteita tai mahdollisuus kaivaa käytäviä maahan. Gerbiilin, sinsillan ja degun pitopaikassa on tarvittaessa oltava mahdollisuus kylpeä hiekassa tai muussa vastaavassa materiaalissa. Sinsillan ja degun pito- paikassa on oltava riittävästi hyllyjä tai muita vastaavia rakenteita, joilla eläimet voivat oleskella muiden eläinten niitä häiritsemättä.

Jyrsijän ja kaniinin saatavilla on oltava hampaita kuluttavaa, jyrsittävää ruokaa tai muuta jyrsimiseen sopivaa materiaalia. Kaniinin, marsun, sinsillan ja degun saatavilla on jatkuvasti oltava sopivaa korsirehua.

Jyrsijän ja kaniinin liikunnantarpeen tyydyttämisestä on huolehdittava riittävästi.

Jyrsijän pitopaikassa on oltava tilaa vähintään:

Pinta-alaa (m2)
Marsu 0,3
Kultahamsteri 0,12
Kääpiöhamsteri 0,09
Chinchilla 0,4
Degu 0,3
Rotta 0,18
Gerbiili 0,12
Hiiri 0,09

Korkeutta (m)
Marsu 0,25
Kultahamsteri 0,2
Kääpiöhamsteri 0,2
Chinchilla 0,7
Degu 0,4
Rotta 0,3
Gerbiili 0,3
Hiiri 0,2

Pinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden:

Marsu 0,15
Kultahamsteri -( kultahamsteri on erakko )
Kääpiöhamsteri 0,045
Chinchilla 0,2
Degu 0,15
Rotta 0,06
Gerbiili 0,06
Hiiri 0,018

Kaniinin pitopaikassa on oltava tilaa vähintään:

Kaniinin koko / Pinta-ala (m2)
alle 1,8 kg / 0,25 m2
1,8 - 3,0 kg / 0,5 m2
3,0 - 5,0 kg / 0,7 m2
yli 5,0 kg / 0,9 m2

Pinta-ala ryhmässä pidettävää eläintä kohden (m2)

alle 1,8 kg / 0.12 m2
1,8 - 3,0 kg / 0,25 m2
3,0 - 5,0 kg / 0.35 m2
yli 5,0 kg / 0.45 m2

Lyhimmän sivun pituus (m)
alle 1,8 kg / 0,3 m
1,8 - 3,0 kg / 0,4 m
3,0 - 5,0 kg / 0,5 m
yli 5,0 kg / 0,6 m

Korkeus (m)
alle 1,8 kg / 0,3
1,8 - 3,0 kg / 0,4
3,0 - 5,0 kg / 0,5
yli 5,0 kg / 0,6

Jyrsijöitä, kultahamstereita lukuun ottamatta, pidetään pareittain tai ryhmässä.
Täysikasvuisen jyrsijän ja kaniinin pitopaikan lämpötila on 18 - 23 C.

Yöeläimelle annetaan mahdollisuus nukkua ja levätä riittävästi päivisin.

Liite 6 Hillerit ja fretit

Tässä liitteessä tarkoitetaan hillerillä hilleriä ja frettiä.

Hillerin pitopaikan on oltava sellainen, että eläimellä on kuulo- ja näkö- yhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Hillerin pitopaikassa on oltava hillereille sopivia virikkeitä sekä asian- mukainen pesälaatikko, -koppi, -onkalo tai muu vastaava pesätila. Jos samassa pitopaikassa pidetään useampia hillereitä, on pesälaatikoita, koppeja , onkaloita tai muita vastaavia pesätiloja oltava niin monta, että kaikki eläimet voivat käyttää niitä samanaikaisesti ilman, että niistä syntyy tarpeetonta kilpailua. Hillerin pitopaikassa on oltava hiekkalaatikko tai hiekkalaatikoita taikka muita sopivia tiloja ulostamista ja virtsaamista varten. Hillerin pitopaikassa ei saa olla verkkolattiaa.

Hillerin pitopaikan pinta-alan on oltava vähintään 1 m² ja korkeuden vähintään 0,6 m. Jos samassa pitopaikassa pidetään useita hillereitä, tilaa on oltav a eläintä kohden vähintään 0,35 m².

Hillerin päivittäisen liikunnan tarpeen tyydyttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hillerin pitopaikan lämpötila on 10 - 21 OC. Hillerillä on mahdollisuus kiipeillä ja toteuttaa luontaista kätkemistarvettaan.

Liite 7 Häkkilinnut

Häkkilinnun pitopaikan on oltava sellainen, että linnulla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Häkkilinnun pitopaikassa on oltava linnulle sopivia virikkeitä. Linnulla, joka kuuluu muuhun kuin ainostaan maassa elävään lajiin, on oltava vähintään kaksi sopivaa materiaalia olevaa ortta. Ryhmässä pidettävillä linnuilla on oltava riittävä määrä sopivia orsia siten, että kaikki ryhmän linnut voivat halutessaan istua samanaikaisesti orsilla muiden häiritsemättä. Orret on sijoitettava häkkiin siten, että linnuilla on riittävästi tilaa lentää tai muutoin liikkua häkissä. Linnuilla on tarvittaessa oltava pitopaikassaan mahdollisuus päivittäisiin hiekka- tai vesikylpyihin.

Pitopaikassa on oltava sopivaa kuiviketta sekä tarvittaessa mahdollisuus hakeutua suojaan. Linnun pitopaikassa ei saa olla verkkolattiaa.

Häkkilinnun ruokinta- ja juottopaikalla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai ruuasta ei synny tarpeetonta kilpailua. Lintujen saatavilla on tarvittaessa oltava sopivan kokoista soraa ruuansulatusta varten.

Häkkilintua ei saa pitää paikalleen kytkettynä. Häkkilinnun jalkarenkaaseen voidaan kuitenkin tilapäisesti kiinnittää talutushihna linnun ulkoilut- tamista, siirtämistä tai muuta vastaavaa lyhytaikaista toimenpidettä varten. Linnun on tällöin oltava jatkuvassa valvonnassa.

Häkkilinnun pitopaikassa on oltava tilaa vähintään:

Linnun pituus mitattuna linnun nokasta pyrstön päähän (cm) / Pinta-ala (m²)
alle 16 / 0,31
16 - 20 / 0,31
21 - 25 / 0,45
26 - 35 / 0,75
36 - 45 / 1,20
46 - 55 / 1,60
56 - 65 / 2,00
66 - 75 / 2,50
yli 75 / 3,00

Pinta-ala ryhmässä pidettävää lintua kohden (m²)
alle 16 / 0,03
16 - 20 / 0,04
21 - 25 / 0,06
26 - 35 / 0,10
36 - 45 / 0,30
46 - 55 / 0,50
56 - 65 / 0,80
66 - 75 / 1,00
yli 75 / 1,50

Lyhyemmän sivun pituus (m)
alle 16 / 0,40
16 - 20 / 0,45
21 - 25 / 0,50
26 - 35 / 0,55
36 - 45 / 0,60
46 - 55 / 0,70
56 - 65 / 0,80
66 - 75 / 0,90
yli 75 / 1,00

Korkeus (m)
alle 16 / 0,6
16 - 20 / 0,6
21 - 25 / 0,6
26 - 35 / 0,8
36 - 45 / 1,0
46 - 55 / 1,2
56 - 65 / 1,4
66 - 75 / 1,6
yli 75 / 1,6

Häkkilintuja pidetään pareittain tai ryhmässä. Linnun häkki sijoitetaan riittävän korkealle ja mieluiten siten, että ylin orsi on selvästi ihmisen silmien tason yläpuolella. Häkissä on eripaksuisia orsia.

Lintua ei pidetä pyöreässä häkissä. Papukaijan häkin seinä on sellainen, että lintu voi kiivetä häkin seinää pitkin.

Lintu päästetään päivittäin vapaaksi huoneeseen, jossa sen turvallisuus on etukäteen varmistettu mm. sulkemalla ovet ja ikkunat sekä peittämällä peilit ja ikkunat.

Liite 8 Matelijat

Matelijan pitoon tarkoitetun terraarion kansien, luukkujen ja muiden vastaa- vien rakenteiden on oltava asianmukaisesti suljettavissa. Myrkyllisiä tai muutoin vaarallisia eläimiä sisältävään terraarioon on tarvittaessa merkittävä varoitus eläimen vaarallisuudesta.

Matelijan pitopaikan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon eläinlaji, eläimen aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä pitopaikassa pidettävien eläinten lukumäärä ja sukupuolijakauma.

Pitopaikan lattialla on oltava eläinlajille sopivaa pohjamateriaalia. Tarvittaessa materiaalia on oltava niin paljon, että eläin voi kaivautua sen alle. Pohjamateriaalin kosteuden tulee olla eläinlajille sopiva. Tarvittaessa eläimelle on pitopaikassa oltava asianmukaisesti lämmitettyjä alueita sekä lämpötilaltaan erilaisia alueita. Pitopaikassa on oltava riittävästi eläinlajille sopivia piiloutumispaikkoja. Jos samassa tilassa on useita eläimiä, niillä on oltava mahdollisuus piiloutua yhtä aikaa.

Kiipeilevään matelijalajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa on oltava sopivia rakenteita kiipeilyä varten. Puussa elävään matelijalajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa on oltava sopivia oksia tai muita vastaavia rakenteita, joiden varassa eläin voi halutessaan levätä sille luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja kiipeillä.

Sellaiseen matelijalajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa, jonka elintapoihin kuuluu uiminen tai oleskelu vedessä, on oltava vesiallas. Vesialtaan koon ja veden määrän on vastattava eläinlajin tarpeita. Mikäli samassa pito- paikassa pidetään useita eläimiä, kaikkien on voitava oleskella altaassa tai kuivalla alueella samanaikaisesti. Kuivan alueen ja vesialueen rajan on oltava muodoltaan sellainen, että siirtyminen alueelta toiselle käy helposti.

Matelijan pidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota pitopaikan ilman- kosteuteen sekä ilman ja vesialtaan veden laatuun ja lämpötilaan. Vettä on puhdistettava ja vaihdettava riittävän usein.

Pitopaikan valaistuksen voimakkuuden ja laadun sekä valaistusjaksojen ajoituksen ja keston tulee olla eläinlajille sopivat. Matelijan pito- paikassa on tarvittaessa oltava ultraviolettilamppu. Valon ja lämmön lähteet on tarvittaessa suojattava siten, että eläimet eivät pääse suoraan kosketukseen niiden kanssa.

Matelijoita ruokittaessa on huolehdittava siitä, että eläimet eivät ruokaillessaan vahingoita toisiaan. Sellaisten matelijoiden saatavilla, jotka juovat vesipisaroita esineiden tai kehonsa päältä, on oltava tippuvaa vettä tai pitopaikkaa on sumutettava vedellä päivittäin lajin tarpeiden mukaan.

Jos matelija laitetaan taivilevolle, eläin on vähitellen valmistettava talvi- lepoa varten kunkin eläinlajin vaatimusten mukaisesti, esimerkiksi vähen- tämällä pitopaikan lämpötilaa, valon voimakkuutta sekä eläimelle annettavaa ruokamäärää.

Matelijaa ei saa pitää kytkettynä muutoin kuin silloin, kun se on tarpeen eläimen siirron tai muun vastaavan lyhytaikaisen toimenpiteen vuoksi. Matelijan on tällöin oltava jatkuvassa valvonnassa.

Liite 9 Sammakkoeläimet

Sammakkoeläimen pitoon tarkoitetun terraarion kansien, luukkujen ja muiden vastaavien rakenteiden on oltava asianmukaisesti suljettavissa. Myrkyllisiä tai muutoin vaarallisia eläimiä sisältävään terraarioon on tarvittaessa merkittävä varoitus eläimen vaarallisuudesta.

Sammakkoeläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon eläin- laji, eläimen aktiivisuus, koko, ikä, sukupuoli sekä pitopaikassa pidettävien eläinten lukumäärä ja sukupuolijakauma.

Pitopaikan lattialla tai pohjalla on oltava eläinlajille sopivaa materiaalia. Tarvittaessa materiaalia on oltava niin paljon, että eläin voi kaivautua s en alle. Materiaalin kosteuden on oltava eläinlajille sopiva. Tarvittaessa eläimelle on pitopaikassa oltava asianmukaisesti lämmitettyjä alueita sekä lämpötilaltaan erilaisia alueita. Pitopaikassa on oltava riittävästi eläin- lajille sopivia piiloutumispaikkoja. Jos samassa tilassa on useita eläimiä, niillä on oltava mahdollisuus piiloutua yhtä aikaa.

Puussa elävään sammakkoeläinlajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa on oltava oksia, lehtikasveja tai muita kiipeilyyn sopivia rakenteita, joiden varassa eläin voi myös halutessaan levätä.

Sellaiseen sammakkoeläinlajiin kuuluvan eläimen pitopaikassa, jonka elintavat niin vaativat, on oltava vesiallas. Vesialtaan koon ja veden määrän on vastattava eläinlajin tarpeita. Mikäli samassa pitopaikassa pidetään useita sellaisia eläimiä, joiden elintapoihin kuuluu uiminen tai oleskelu vedessä, kaikkien on voitava oleskella altaassa tai kuivalla alueella samanaikaisesti. Kuivan alueen ja vesialueen rajan on oltava muodoltaan sellainen, että siirtyminen alueelta toiselle käy helposti.

Vedessä elävään (akvaattiseen) sammakkoeläinlajiin kuuluva eläin on kasvatet- tava ja pidettävä vedessä. Veden pohjalla on oltava eläimelle sopivia piiloutumispaikkoja.

Sammakkoeläimen pidossa on kiinnitettävä erityistä huomiota pitopaikan ilmankosteuteen sekä ilman ja vesialtaan veden laatuun ja lämpötilaan. Vettä on puhdistettava ja vaihdettava riittävän usein.

Pitopaikan valaistuksen voimakkuuden, valon laadun ja valaistusjaksojen ajoituksen ja keston tulee olla eläinlajille sopivat. Valon ja lämmön lähteet on tarvittaessa suojattava siten, että eläimet eivät pääse suoraan kosketukseen niiden kanssa.

Jos sammakkoeläin laitetaan taivilevolle, eläin on vähitellen valmistettava talvilepoa varten vähentämällä asianmukaisesti pitopaikan lämpötilaa, valon voimakkuutta sekä eläimelle annettavaa ruokamäärää.

Liite 10 Kalat

Akvaario on tarvittaessa varustettava kannella tai peitelasilla siten, että kalat eivät pääse hyppäämään sieltä pois. Akvaarion yhdellä sivulla on oltava näkösuoja, jollei akvaarion kasvillisuus tai muu sisustus anna kaloille riittävää suojaa. Akvaarion veden määrän, laadun, lämpötilan, vesipinta-alan ja veden syvyyden on oltava sopivat ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja lukumäärä. Vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöl- lisesti siten, että sen laatu pysyy hyvänä. Kuollut kala on poistettava akvaariosta välittömästi.

Akvaarion sisustuksen ja pohjamateriaalin on oltava kaloille sopiva. Kaloilla on tarvittaessa oltava sopivia piiloutumispaikkoja.

Kalaryhmiä, -parvia ja -lajeja yhdistettäessä tai luotaessa uusia kaloja ryhmään on erityistä huomiota kiinnitettävä kalojen yhteensopivuuteen ja kalojen parvikäyttäytymiseen.

Kalaa ei pidetä pyöreässä vesimaljassa.

Akvaariossa on vähintään 1 litra vettä kutakin enintään 5 cm mittaista kalaa kohden ja vähintään 4 litraa vettä kutakin enintään 10 cm mittaista kalaa kohden. Akvaariossa on vettä kuitenkin aina vähintään 40 litraa.

Liite 11 Selkärangattomat eläimet

Selkärangattoman eläimen pitoon tarkoitetun terraarion kansien, luukkujen ja muiden vastaavien rakenteiden on oltava asianmukaisesti suljettavissa. Myrkyllisiä tai muutoin vaarallisia eläimiä sisältävään terraarioon on tarvittaessa merkittävä varoitus eläimen vaarallisuudesta.

Pitopaikan lattialla tai pohjalla on oltava eläinlajille sopivaa materiaalia. Tarvittaessa materiaalia on oltava niin paljon, että eläin voi kaivautua s en alle. Materiaalin kosteuden on oltava eläinlajille sopiva. Pitopaikassa on tarvittaessa oltava eläimille sopivia piiloutumispaikkoja sekä kiipeile- ville lajeille mahdollisuus kiipeilyyn.

Pitopaikan valaistuksen, lämpötilan ja ilmankosteuden tulee olla eläinlajille sopivia. Pitopaikassa on tarvittaessa oltava erilaisia lämpötila-alueita.

Samassa pitopaikassa pidetään pysyvästi vain yhtä lintuhämähäkkiä.

Keskikokoisen hämähäkin ja skorpionin pitopaikan pohjapinta-ala on vähintään 900 cm². Sauva- ja rukoilijasirkan pitopaikan korkeus on sellainen, että eläin voi roikkua oksasta tai muusta vastaavasta rakenteesta siten, että se voi luoda nahkansa.

 

 

 

 

 

Osa lemmikkieläimiksi myytävistä eläinlajeista on luonnossa uhanalaisia.
Kun lemmikiksi ollaan hankkimassa tällaista lajia, tai kun tällaista lajia ollaan myymässä, on tärkeää tietää, kuinka tulee menetellä ja mitä kaikkia dokumentteja eläin mukaansa tarvitsee.

Uhanalaiset lajit kuuluvat CITES-lajiliitteisiin ja/tai CITES-liitteitä laajempiin EU-liitteisiin. Koska etiikkaamme kuuluu, ettemme myy tai osta eläimiä, joiden laillisuudesta emme ole varmoja, olemme panostaneet aivan erityisesti tiedon hankintaan, henkilökuntamme koulutukseen ja asioista tiedottamiseen uhanalaisten lajien kanssa. 

 

 

MIKÄ ON CITES JA MIKÄ ON EU-LIITE?

CITES

CITES-yleissopimus (Convention on international trade in endangered species of wild flora and fauna) on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä ympäristönsuojelusopimuksista. Se sääntelee yli 30 000 uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden kauppaa. Sääntely koskee paitsi luonnossa eläviä myös vankeudessa syntyneitä, tarhattuja ja keinotekoisesti lisättyjä eliöitä. CITES-sopimus astui voimaan vuonna 1975 ja sen on allekirjoittanut yli 170 maata. Suomessa sopimus astui voimaan vuonna 1976.

CITES-lajit on jaettu kolmeen kategoriaan: I, II, III
I-liitteen eli kaikista tiukimmin säänneltyjen lajien kansainvälinen kauppa on kielletty. Tietyissä tapauksissa lajeja saa viedä ja tuoda, kun kyseessä on ei-kaupallinen toiminta. Luonnonvaraisille yksilöille on poikkeuksellisesti ensin haettava tuontilupaa siitä maasta jonne laji tuodaan. Tätä vaatimusta noudatetaan myös EU:ssa. Tarhattuja yksilöitä kohdellaan kuten II-liitteen lajeja.
II-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta luvanvaraista. Tuontiin EU:n alueelle vaaditaan poikkeuksetta CITES-vientiluvan lisäksi CITES-tuontilupa.
III-liitteen lajien kansainvälinen kauppa on sallittua, mutta luvanvaraista. Vientilupa vaaditaan maasta, joka on mainittu lajiliitteessä. Muista maista vaaditaan joko vientilupa tai alkuperätodistus.

EU-LIITE

EU:n CITES-asetuksen liitteet vastaavat pitkälti CITES-sopimuksen liitteitä, mutta niissä on mukana myös CITES-sopimukseen kuulumattomia lajeja. Lisäksi EU:n muussa lainsäädännössä suojeltuja lajeja, jotka on listattu CITES-II-liitteeseen, on nostettu A-liitteeseen.

EU-liitteet on jaettu neljään kategoriaan: A, B, C, D
A-liitteen eli kaikista tiukimmin säänneltyjen lajien kaupallinen tuonti/vienti on kielletty. Tietyissä tapauksissa lajeja saa viedä ja tuoda, kun kyseessä on ei-kaupallinen toiminta. A-liitteen lajien vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita yksilöitä käsitellään kuten B-liitteen lajeja eli niitä voi viedä/tuoda myös kaupalliseen käyttöön. Yksilöiden luvat on tarkistettava rajatulliasemalla kun yksilöt viedään yhteisöstä tai tuodaan yhteisöön. Tuontiin vaaditaan sekä vienti- että tuontilupa. A-liitteeseen kuuluvat kaikki I-liitteen lajit sekä osa II-liitteen lajeista.
B-liitteen lajeilla saa käydä kansainvälistä kauppaa, mutta niitä ei saa tuoda yhteisöön ilman voimassaolevaa vientilupaa tai jälleenvientitodistusta sekä voimassaolevaa tuontilupaa. Luvat on tarkistettava rajatulliasemalla, kun niitä viedään yhteisöstä tai tuodaan yhteisöön.
C-liitteen lajeilla on oltava CITES-vientilupa, kun ne tuodaan maasta, joka on mainittu lajiliitteessä. Muista kuin em. maista tuotavilla lajeilla on oltava joko vientilupa tai muu alkuperätodistus. C-liitteen yksilöistä on tehtävä tuonti-ilmoitus tullissa. Luvat on tarkistettava rajatulliasemalla, jonka kautta tuonti tapahtuu, kun yksilöt tuodaan EU:n alueelle. Vientiin vaaditaan CITES-vientilupa.
D-liitteen lajien yksilöistä on tehtävä tuonti-ilmoitus rajatulliasemalle, jonka kautta tuonti tapahtuu, kun yksilöt tuodaan EU:n alueelle.

MILLOIN ELÄIN TARVITSEE EU-TODISTUKSEN?

EU:n CITES-asetuksen liitteen A lajit vaativat luvat (eli EU-todistuksen) kaupalliseen toimintaan EU:n sisällä. Tämä koskee myös tarhattuja A-liitteen eläinyksilöitä.
EU-todistuksia on kahdenlaisia, joita ei aina ole helppo erottaa toisistaan:
1)  yksilöllinen EU-todistus,
johon asianomainen CITES-viranomainen on kirjannut eläimen yksilöllisen tunnisteen (esim. mikrosirun numero). Tämä todistus seuraa eläintä jokaisen omistajavaihdoksen myötä. Usein todistuksessa on selite, jossa todetaan jotain tällaista: ”Tämä on yksilökohtainen todistus, jonka on seurattava eläintä omistajavaihdosten yhteydessä”. Tämä teksti voi löytyä 23:lla eri kielellä (EU:n viralliset kielet), tai sitten se puuttuu kokonaan.
2) toimituskohtainen EU-todistus, joka on voimassa yhden tai useamman toimituksen/kaupan ajan. Jos todistus on voimassa useamman toimituksen, on se selvittävä todistuksesta, mutta tällainen todistus ei koskaan ole voimassa kuin yhden toimituksen ajan jos ylitetään jäsenvaltioiden raja. Tyypillisesti näitä lupia myönnetään pienille kilpikonnille ja käärmeille, joita ei eläinsuojelullisista syistä voi vielä pysyvästi merkitä. Heti kun vain mahdollista, on tällainen eläin merkittävä pysyvästi (yleensä mikrosirulla) ja sille on haettava uusi korvaava (yksilöllinen) EU-todistus.

EU-lainsäädännön mukaisen luvantarpeen selvittäminen kannattaa aloittaa tarkastamalla kuuluuko laji EU:n lajiliitteisiin. Lisäksi kannattaa käydä läpi myös EU:n tuontikieltoasetus, jossa luetellut lajit ovat tuontikiellossa EU:n alueelle.

MITKÄ LAJIT VAATIVAT ENITEN TARKKAAVAISUUTTA?

Koska EU-lajiliite on CITES lajiliitettä laajempi ja osa lajeista on siellä tiukemmin säännelty kuin CITES-listalla, tulee lajien kanssa olla tarkkana. Suomalaisille harrastajille eniten ”päänvaivaa” aiheutuu Testudo-suvun maakilpikonnista, sillä CITES-listassa CITES II-ryhmään luokiteltu Testudo saattaakin EU:n lajilistassa olla nostettuna kaikkein tiukimmin säänneltyihin, eli A-liitteeseen. Kilpikonnien lisäksi näin on monen muunkin eläimen kohdalla. Mainittakoon, että Suomessa hyvin suosittu terraarioeläinlaji, nelivarvaskonna (Testudo horsfieldii), ei kuulu EU:n A-liitteeseen.
   A-liitteeseen kuuluvien lajien kaupallinen toiminta on kielletty, mutta vankeudessa syntyneitä ja kasvaneita yksilöitä käsitellään kuten B-liitteen lajeja eli niitä voi viedä/tuoda myös kaupalliseen käyttöön. Kaikki A-liitteen lajiyksilöt -myös kasvatetut- vaativat asianomaisen EU-todistuksen kaikkeen kaupalliseen toimintaan EU:n alueella.

MITEN EU:N A-LIITTEEN LAJIEN LUPA-ASIAT KÄYTÄNNÖSSÄ MENEE?

Otetaanpa esimerkki siitä, miten EU-lajilistalla A-liitteeseen kuuluvan eläimen myynnin tulisi lain jokaista pykälää noudatettaessa mennä.

ESIMERKKI: JOS ELÄIN EI OLE RIITTÄVÄN SUURI PYSYVÄÄN MERKINTÄÄN
Saksalainen kasvattaja myy kreikankonnia Suomeen. Hän hakee konnille myyntiluvan Saksassa ja myy konnat suomalaiselle maahantuojalle. Koska konnat ovat pieniä, ei niitä ole voitu mikrosiruttaa. Toisin sanoen konniin ei ole voitu laittaa yksilöllistä, pysyvää merkintää. Tämän vuoksi konnille saatu lupa on ns. toimituskohtainen EU-todistus, joka on voimassa vain yhden myynnin ajan = Saksasta suomalaiseen tukkuun.
Kun konnat ovat Suomessa, tulee suomalaisen tukkurin hakea konnille SYKEstä uudet toimituskohtaiset EU-todistukset voidakseen myydä konnat lemmikkieläinliikkeeseen.
Tämän jälkeen myös lemmikkieläinliikkeen tulee hakea konnille SYKEstä toimituskohtaiset EU-todistukset voidakseen itsekin myydä konnat eteenpäin, asiakkaalleen.
Mikäli asiakas syystä tai toisesta päättääkin myös myydä konnansa, tulee hänenkin hakea tämä sama todistus.
Kaikkien papereiden ollessa kunnossa lupien toimitusaika on noin 1 kk. Hinta 50,00 per eläin.

JOS ELÄIN ON RIITTÄVÄN SUURI PYSYVÄÄN MERKINTÄÄN
A-liitteen lajin yksilö on lain mukaan aina merkittävä pysyvästi heti kun se on mahdollista. Linnuilla tämä tarkoittaa saumatonta umpirengasta heti synnyttyään, muilla kyseeseen tulee lähinnä mikrosiru. Jos kyseisen esimerkin mukaan myyty eläin olisikin niin iso, että sen voi mikrosiruttaa, on lupa-asia yksinkertaisempi. Mikrosirutuksen perusteella eläin on voitu merkata pysyvästi. Pysyvä merkintä tarkoittaa, että eläimelle voi hakea ns. yksilökohtaisen EU-todistuksen. Yksilökohtainen EU-todistus toimii myynti- ja siirtolupana eläimen loppuiän ja se annetaan eläimen myynnin yhteydessä uudelle omistajalle.

Alkuperäiset luvat on palautettava SYKEen aina kun: eläin kuolee tai kun EU-todistuksen kohdan 4  tiedot eivät enää pidä paikkaansa (= mikrosiru/umpirengas katoaa, vioittuu tai eläin muusta syystä ei ole enää tunnistettavissa)

Lisätietoja: Suomen ympäristökeskus, Harry Helmisaari ja Stella From.
Puh. 0295 251 000 (vaihde)
Sähköposti: cites@ymparisto.fi
SYKEn sivuilla lisää: www.ymparisto.fi/cites

Pro Animals Finland ry eli PAFi ry
PAFi ry on syksyllä 2005 perustettu suomalainen yhdistys, joka pyrkii auttamaan kodittomia ja huonosti kohdeltuja eläimiä.
PAFi ry pyrkii auttamaan keskitetysti yhtä tahoa kerrallaan tekemällä pitkäjänteistä ja kestävään kehitykseen perustuvaa eläinsuojelua.
Yhdistyksen yhteistyökumppani syksystä 2005 saakka on ollut Pro Animals Romania (PAR), joka ylläpitää yli 500 kodittoman koiran tarhaa Targu-Jiun kaupungissa Romaniassa sekä huolehtii Gorjin läänin eläinsuojeluasioista.
PAFi auttaa ylläpitämään tarhan asukkien oloja, pyrkii muuttamaan ihmisten asenteita myönteisemmäksi ja auttaa löytämään koteja kodittomille eläimille. PAFi ry ei kuitenkaan tuo Suomeen kodittomia koiria tai kissoja muista maista vaan auttaa niitä paikallisesti valitsemassaan kohteessa. Tehtävä ei ole helppo, mutta PAFi ry uskoo saavan tukea eläimiä rakastavilta ja niille hyvää toivovilta ihmisiltä.

Yhteistyö Faunattaren ja PAFin välillä
PAFi:n työ vastaa pitkälti myös Faunatar-ketjun arvoja: eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen mahdollisimman paikallisesti eläintä ja sen oloja kunniottaen. Romanian avustusprojekti Targu-Jiun kaupungissa on kohde, jota haluamme olla laajemminkin tukemassa.
Olemme osallistuneet useisiin PAFin toiminnan tukemiseksi järjestettyihin tapahtumapäiviin ja keräyksiin, olemme myös mukana PAFin kummikoiratoiminnassa.

Mitä kummikoiratoiminta on?
Kummikoiratoiminnalla pyritään takaamaan tarhan koirien riittävä päivittäinen ravinnon saanti sekä tarpeelliset hoidot. Tarhalle hylätään jatkuvasti sekä aikuisia koiria että pentuja. Toivommekin, että mahdollisimman moni ryhtyisi tarhan koirien kummiksi, jotta ne eivät joutuisi näkemään nälkää ja ne saisivat asianmukaista hoitoa.

Kummikoiramme:

NAPPI,
FAUNATAR IDEAPARKIN KUMMIKOIRA

Nappi on ainoa selviytynyt pentueesta, joka oli hylätty tarhan läheisille raunioille. Tämä veikeä kaveri on oikea sydänten valloittaja, joten pitäkäämme peukkuja sille, että hän löytää vielä rakastavan kodin.

TOSCA,
FAUNATAR ENTRESSEN KUMMIKOIRA

Tosca on rauhallinen, mutta hyvin utelias neitokainen, joka mielellään seuraa vieraita lähellä ja odottaa kärsivällisesti omaa rapsutusvuoroaan. Carmena pelasti Toscan tarhalleen kadulta, sillä Tosca oli vaarassa jäädä koirien pyydystäjien kynsiin. Onneksi niin ei ehtinyt käymään.


 
ROTTIE,
FAUNATAR HÄMEENLINNAN KUMMIKOIRA

Rottien entinen omistaja oli tuonut sen tarhalle ja kertonut tappavansa koiran ellei sitä oteta tarhalle. On käsittämätöntä kuinka julmasti ihmiset käyttäytyvät viattomia luontokappaleita kohtaan ilman minkäänlaista omaatuntoa. Rottien kaltaisia ystävällisiä ja herkkiä hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja koiria on Romaniassa aivan liian paljon.

PEPPI,
FAUNATAR MYYRMANNIN KUMMIKOIRA

Peppi on noin 4-vuotias tyttö ja se löydettiin vaeltelemasta Tg-Jiun katuja yksinään vain muutaman kuukauden ikäisenä. Se oli liian nuori selviämään omillaan, joten Carmena otti Pepin tarhalle ja piti siitä huolta. Peppi selvisi ja asuu nyt tarhalla ystäviensä kanssa. Peppi on hyvin suloinen ja leikkisä koira.

CARLIGEL,
FAUNATAR JUMBON KUMMIKOIRA

Carligel on pelastettu viime hetkellä kaupungin palkkaamien koiranpyydystäjien autosta matkalla metsän laitamille, jossa hänet ja muut autossa olleet koirat olisi päästetty vapaaksi ja ammuttu kuoliaaksi.

GILDUCA,
FAUNATAR LOHJAN KUMMIKOIRA

Gilduca on hylätty tarhalle pimeän yön turvin. Carmena löysi hänet köytettynä puuhun tullessaan töihin tarhalle eräänä aamuna. Gilduca oli nälissään ja hänen turkkinsa sekä ihonsa oli täynnä loisia. Gilduca on varmastikin ollut jonkun "lemmikki", mutta hänestä ei oltu huolehdittu pitkään aikaan. Carmena hoiti Gilducan ihon ja turkin kuntoon ja nyt Gilduca näyttää upealta. Gilduca on rauhallinen ja ystävällinen koira, joka osaa nauttia elämästä ja ystävistä.

DONNA,
FAUNATAR ARABIAN KUMMIKOIRA

Donna pelastettiin rankkurilta ja tuotiin tarhalle. Monien hoitojen ja rakkauden ansiosta se on unohtanut huonot muistonsa ja asuu nyt ystäviensä kanssa Pro Animals Romanian tahalla. Uudelle tarhalle Donna pääsi syksyllä 2012.

LUNA,
FAUNATAR SEINÄJOEN KUMMIKOIRA

Mustalaiset hylkäsivät Lunan tarhalle, koska eivät olleet koiraan tyytyväisiä. Luna ei ollut hyvä vahtikoira, koska se vain halusi leikkiä toisten koirien kanssa – se halusi leikkiä jopa pöllöjen kanssa! Nyt Luna on onnellinen, koska se voi leikkiä ystäviensä kanssa niin paljon kuin haluaa.

HAZEL,
FAUNATAR KOTKAN KUMMIKOIRA

Carmena löysi Hazelin Tg-Jiun kaupungin laidalta, jossa hän käy päivittäin ruokkimassa kodittomia koiria. Hazel vaikutti sairaalta ja Carmena vei Hazelin eläinlääkärin tutkittavaksi. Hazelila ei onneksi todettu mitään vakavaa ja kun hän oli saanut riittävästi vitamiineja ja lepoa, oli kaikki hyvin ja tyttönen jälleen pirteä. Ny suloinen Hazel viihtyy PARin uudella tarhalla ystävineen.

SOPHILA,
FAUNATAR LÄNSIKESKUKSEN KUMMIKOIRA

Sisarukset Sophila ja Nela joutuivat PARin tarhalle, kun niiden omistaja muutti Bukarestiin eikä voinut ottaa lemmikkejään mukaan. Sophila ja Nela ovat hyvin leikkisiä ja muihin ystävällisesti suhtautuvia koiria, jotka toivovat löytävänsä joskus vielä uuden kodin.

LUPANU,
FAUNATAR SKANSSIN KUMMIKOIRA

Lupanu on jo hieman vanhempi herrasmies, joka päätyi Pro Animals Romanian tarhalle, kun hänen omistajat muuttivat pois eivätkä voineet ottaa koiraa mukaan. Lupanun charmi ei jätä ketään kylmäksi ja herra on mitä oivallisin opettamaan nuorempia käytöstavoille hellän tiukasti.

LUNA,
FAUNATAR KOUVOLAN KUMMIKOIRA

Luna oli tuotu koirien pyydystäjien toimesta Tg-Jiun kaupungin tarhalle ja sen kunto heikkeni hyvin nopeasti niin pahaksi, että Luna pysyi hädin tuskin jaloillaan. Jos Luna olisi jäänyt kaupungin tarhalle vielä muutamaksikin päiväksi, olisi se varmasti menehtynyt sinne. Nyt Luna voi hyvin ja näyttää tosi upealta. Luna tykkää leikkiä toisten koirien kanssa ja on valloittavan iloinen koira.

GOGU,
FAUNATAR HYVINKÄÄN KUMMIKOIRA

Gogu oli hylätty kaupungin tarhalle ja siellä hän pian sairastui ja menetti elämänhalunsa. Carmena otti Gogun omalle tarhalleen ja siellä tämä hurmaava olento alkoi pikkuhiljaa saada toivoa elämäänsä ja luottaa jälleen ihmisiin. Gogu on vielä kovin hiljainen, mutta seuraa tarkasti ihmisten touhuja ja viihtyy lähellä.

HOBBIE,
FAUNATAR ENTRESSEN ENTINEN KUMMIKOIRA

Hobbie oli pyydystetty kaupungin ylläpitämälle tarhalle, jossa sen kunto alkoi nopeasti heikkenemään. Carmena ei voinut seurata koiran kitumista, joka olisi johtanut hitaaseen kuolemaan vaan otti Hobbien hoiviinsa omalle tarhalleen. Hobbie sai hetkessä elämänhalunsa takaisin päästyään Carmenan ja Patrician hoiviin. Se voimistui silmissä ja sai lihaa luidensa ympärille. Hoobbiesta sukeutui todella komea koira ja sen luonne on mitä lempein. Hobbie rakastaa Carmenaa ja tykkää kovasti pikkuisista koirista ja kaitsee pentuja mielellään tarhalla.

HOBBIE SAI IHAN OMAN KODIN LOPPUKESÄSTÄ 2015!
Hobbie muutti Saksaan ja on siellä nopeasti kotiutunut mukavaan perheeseen. Ihana juttu!

CICCIOLINA,
FAUNATAR KOSKIKESKUKSEN ENTINEN KUMMIKOIRA

Cicciolina on todellinen kaunotar. Et voi ohittaa tarhaa huomaamatta sitä. Cicciolina on rauhallinen neito. Se on hyvin ystävällinen ja ihastuttava tyttö. Carmena löysi Cicciolinan kadulta hyvin huonossa kunnossa ja iho-ongelmaisena. Kuten kuvasta näet, se on hyvin parantunut. Toivottavasti Cicciolina löytää kodin joku päivä.
Cicciolina oli Faunatar Koskikeskuksen kummikoira myymälän toiminnan loppumiseen asti.


 

VASILE,
FAUNATAR SKANSSIN ENTINEN KUMMIKOIRA

Vasilesta tuli enkelikoira alkuvuodesta 2016.
Vasile oli hieman iäkkäämpi herrasmies tarhalle saapuessaan. Se asusti elämänsä viimeiset vuodet tarhalla koirakaverien kanssa, sen jälkeen kun sen entinen omistaja hylkäsi koiransa tarhalle saatuaan itselleen uuden koiran.

 

Kummikoiriemme tiedot päivitetty 9.3.2016
Lisätietoja PAFi ry:n toiminnasta löydät osoitteesta www.proanimalsfinland.net

 

 

 

Lemmikkieläinliikkeiden toiminta oli aikoinaan kovin erilaista kuin nykyään.
Osaaminen ja asenteet pikkulemmikeiden, akvaarioiden ja monien muiden hoitoon liittyen oli lapsenkengissään. Kaikkein suurimmat puutteet lajien hoidon suhteen löytyivät terraarioeläinten kohdalla. Terraarioeläimiä ei osattu hoitaa, ei kasvattaa, eikä niitä maahantuotu ammattimaisesti, eläimiä kunnioittaen. Yksittäiset eläinkaupat ostivat mitä saivat, tuoden maahan eläimiä, jotka lähes aina olivat luonnosta pyydettyjä. Näitä liskoja, käärmeitä ja muita reppanoita myytiin harrastajille tietämättä useinkaan eläimen tarkkaa lajia, puhumattakaan olosuhdevaatimuksista tai ruokavaliosta.
Tähän epäkohtaan kiinnitti huomionsa terraarioharrastaja Johanna Valo, joka joutui ikäväkseen huomaamaan, ettei viranomaisilla ollut pyynnöistä huolimatta aikaa reagoida näihin räikeisiin puutteisiin.

Faunatar - syntynyt Suomessa
Terraarioeläinten puutteellisia oloja ja ihmisten suhtautumista pohdittuaan Johanna päätteli, että voidakseen parhaiten vaikuttaa epäeettiseen tilanteeseen oli hänen parasta toimia itse.
Johanna aloitti pienimuotoisen terraarioeläinten maahantuonti- ja kasvatustoiminnan. Hän etsi kasvattajia Euroopasta löytääkseen lajeja, joita ei tarvinnut pyydystää luonnosta. Tiedon keruu ennen internetin loputonta tarjontaa oli työlästä, mutta omat kokemuksensa, ulkomaiset kontaktit, kirjallisuus ja muutama suomalainen asiantuntija apunaan hän otti joka lajin vaatimuksista mahdollisimman tarkkaan selvää. Pikkuhiljaa, laji kerrallaan syntyivät ensimmäiset suomenkieliset hoito-ohjeet kaikille myynnissä olleille terraariolajeille.
Eläinten hoitoon Johanna keskittyi tiukasti. Kaikki tulokkaat loishäädettiin, karanteenattiin ja ruokittiin hyvin ennen eteenpäin luovutusta. Valikoimiin tulivat myös terraarioeläimille tarpeelliset hoitovälineet, tekniikka, ruoat ja lisäravinteet, joiden avulla eläinten asiallinen hoitaminen mahdollistui.

Tietoa jakoon muillekin
Tiedon jakamisen Johanna tunsi alusta asti tärkeäksi, joten hän järjesti suomalaisille eläinkauppiaille luentoja terraarioeläinten vaatimuksista ja hoidosta, näin eläinten olojen paraneminen levisi mahdollisimman tehokkaasti eläimiä myyville eläinkauppiaille.
Toiminta sai niin hyvän vastaanoton, että se kasvoi ja kuihdutti pois vanhanaikaisen asenteen terraarioeläimiä kohtaan. Tämä ei kuitenkaan Johannalle vielä riittänyt, vaan hän halusi vielä varmistaa että viesti menee myös harrastajalle, eläimen lopulliseen kotiin saakka. Päästäkseen vaikuttamaan myös tällä saralla Johannan piti päästä suoraan harrastajien ja asiakkaiden pariin. Niinpä, kun lähelle oli valmistumassa uusi kauppakeskus, varasi hän siltä pienen liikehuoneiston ja avasi ensimmäisen vähittäismyymälänsä. Faunatar oli syntynyt.  

Kasvava ketju
Vuosien kuluessa perustettiin uusia Faunatar-myymälöitä. Matkan varrella Faunatar kasvoi myös Eläinsoppi-ketjun tullessa mukaan Faunatar-ketjuun. Vaikka nykypäivän Faunatar onkin kasvanut noin kolmenkymmenen liikkeen franchising-pohjaiseksi ketjuksi, on alkuperäinen eettisiin arvoihin perustuva ajatus yhtä vahva kuin aluksikin. Johannan eläinrakkaus ei liiketoiminnan kasvaessa ole kadonnut, vaan se on jalostunut mahdollisuudeksi ihan oikeasti vaikuttaa eläinten oloihin ja suomalaiseen lemmikkieläinalaan.

Eläinkauppiaiden ammattitutkinnon kehittäminen
Faunatar-ketjulla on vuosien varrella ollut useita eri tapoja vaikuttaa eläinten oloihin ja ihmisten asenteisiin. Yhtenä merkittävänä asiana on suomalaisten eläinkauppiaiden koulutus. Aikaisemmin lemmikkieläinalalle ei ollut olemassa omaa koulutustaan, mutta Faunatar-ketjun kauppiaiden toiveena oli tehdä tälle asialle jotain. Yhteistyössä Amiedu koulutuskeskuksen kanssa kehitettiin ammattitutkinto, jossa keskitytään eläinten hoitoon ja kaikkeen siihen, mitä eläinkauppiaana toimivan on tiedettävä. Ensimmäiset koulutukset aloitettiin jo vuonna 2002 Faunatar-ketjun pilottiryhmällä. Tämä ammattitutkinto on edelleen voimissaan, kouluttajien keskuudessa vilahtelee nykyään myös Faunatar-ketjun kauppiaita, josta olemme erityisen iloisia.

Eettinen Eläinkauppa
Faunatar on alusta asti ollut mukana jo vuonna 2003 alkunsa saaneessa Eettisen Eläinkaupan Sertifiointiprojektissa - ja mukana olemme edelleen. Eettisen Eläinkaupan Sertifikaattijärjestelmä kehittää eläinkaupan alaa ja eläinkaupoissa myytävien tai niissä pidettävien eläinten hyvinvointia sekä ylläpitää eläinliikkeiden henkilökunnan asiantuntemusta. Projektin toinen keskeinen tavoite on lisätä lemmikkieläinten omistajien tietämystä lemmikkiensä hyvinvointivaatimuksista. Kokonaisuutta valvoo Suomen Eläinsuojeluyhdistenliitto ry, joten ihan turhasta projektista ei ole kyse. Lisätietoja EESP-asioista löytyy sivuilta: EESP.fi >>

 

Hyväntekeväisyyttä
Hyväntekeväisyysjärjestöjä Suomessa on kymmenittäin. Kaikkien näiden rahallinen tukeminen ei ole taloudellisesti mahdollista yhdellekään yritykselle, joten Faunatar on keskittänyt apunsa muutamaan keskeiseksi kokemaansa yhdistykseen.
Suomen Eläinsuojeluyhdistystenliitto ry, SEY, on kohteena monessa Faunatar-ketjun kampanjassa ja keräyksessä, sillä SEY:n kautta Faunatar pääsee tukemaan niin paikallisia eläinsuojeluyhdistyksiä ja eläinsuojelutaloja, kuin valtakunnallisesti tärkeitä eläinsuojelukohteitakin. SEY:lle Faunatar järjestää mm. vuosittain Suurkeräyksen, jossa kerätään lahjoitustuotteita myymälöistä sekä asiakkailta, paikallisille eläinsuojelutaloille vietäväksi. Moniin myymälöihin lahjoituksia voi viedä ympäri vuodenkin. Toinen, jo liki kymmenen vuoden ajan toteutunut vuosittainen kampanja on Faunatar-ketjun vetämä Hyvän Tahdon Lisko, jonka avulla ketju kerää rahaa SEY:n toiminnan tukemiseen. Näiden lisäksi Faunatar on alusta asti ollut mukana mm. SEY:n ELLU eläintaitokoulutuksen sponsoroinnissa ( Linkki >> ) ja useissa muissa yksittäisissä avustustoimissa.
Pro Animals Finland ry on ollut Faunatar-ketjun kauppiaiden sydäntä lähellä jo vuodesta 2006. PAFi:n työ vastaa pitkälti Faunatar-ketjun  arvoja: eläinten hyvinvoinnista huolehtimista, mahdollisimman paikallisesti, eläintä ja sen oloja kunniottaen. PAFi vie apuaan nimenomaan sinne, missä sitä tarvitaan - avustuskohteena Romania. PAFin kummikoiratoiminnassa Faunatar on ollut mukana alusta asti, lisätietoja tästä löytyy: täältä >>
SEY:n ja PAFIn toiminnan jatkuvan tukemisen lisäksi Faunatar on järjestänyt -ja järjestää- kampanjoita, keräyksiä ja tapahtumia useiden muiden avustusjärjestöjen kanssa.

Tukijana SEELin toiminnassa
Suomen eksoottisten eläinten harrastajayhdistysten liitto ry (SEEL) on joukon suomalaisia yhdistyksiä perustama liitto. Sen tavoitteena on edistää eksoottisten eläinten vastuuntuntoiseen lemmikkinä ja harraste-eläimenä pitämiseen liittyviä asenteita sekä turvata harrastuksen jatkuminen Suomessa tulevaisuudessakin. Faunatar-ketju tukee SEELin toimintaa, sillä tietoa eksoottisten eläinten hoidosta tulee edelleenkin jakaa, ja turvata näin eläinten oikea hoito. Lisätietoja SEEListä: SEEL.fi >>

Yhteistyötä harrastajayhdistysten kanssa
Suomi on erilaisten yhdistysten luvattu maa, joten eläinharrastukseenkin liityviä yhdistyksiä maastamme löytyy loputtoman paljon. Teemme aktiivista yhteistyötä yhdistysten kanssa mm. järjestämällä tapahtumapäiviä, joissa tarjoamme yhdistyksille mahdollisuuden kertoa toiminnastaan, myydä yhdistystuotteitaan ja ennenkaikkea jakaa tietoa edustamansa eläimen tai eläinrodun oikeasta hoidosta. Tapahtumapäiviä Faunatar-ketjussa on jatkuvasti - lisätietoa näistä löydät sivuiltamme kohdasta tapahtumat: LINKKI >>

Yhteistyötä eläinlääkäriasema Tuhatjalan kanssa
Faunatar ja Pieneläinklinikka Tuhatjalka -ketjut solmivat helmikuussa 2016 yhteistyösopimuksen, jonka tarkoituksena on lemmikkien hyvinvoinnin edistäminen sekä entistä monipuolisempi ja parempi palvelutarjonta asiakkaille.
Tuhatjalka pieneläinklinikat ovat aktiivisesti kehittäneet toimintaansa ja palvelujaan koko toimintansa ajan. Klinikat tarjoavat laajan valikoiman eläinlääkäripalveluja seitsemällä paikkakunnalla. Tuhatjalka pieneläinklinikkaketju on 100% kotimaisessa omistuksessa. Tuhatjalka pieneläinklinikka ja Faunatar -ketjut työllistävät yhteensä reilusti yli 200 lemmikkieläinalan ammattilaista!
Tuhatjalan kotisivut: LINKKI >>

Eläinrakkaus vie eteenpäin
Vuosien varrella Faunatar-ketjuun on liittynyt toinen toistaan innokkaampia ja innovatiivisempia työntekijöitä. Kauppiaina ketjussa toimii iloinen ja aikaansaava joukko suomalaisia yrittäjiä. Kaikkien ketjussa työskentelevien henkilöiden yhteinen nimittäjä on ehdoton eläinrakkaus. Eläinrakkaudesta kertoo sekin, ettei ketjussa ole myynnissä eläimiä, jotka mielestämme eivät eläinkauppojen rajattuihin tiloihin sovi lainkaan, mainittakoon fretti, preeriakoira, kääpiösiili ja moni muu. Näin ketjun myymälöissä voidaan tarjota kaikille myytäville eläimille parhaat mahdolliset olosuhteet ja oikeanlainen hoito.

Ketju juhli vuonna 2015 jo 35-vuotis juhlavuottaan. On ilahduttavaa todeta, kuinka puurtaminen eläinten olojen kohentamiseksi on Suomessa, suomalaisella asenteella ja kotimaisella ammattitaidolla onnistunut. Faunatar-ketju ei silti jää laakereilleen lepäämään, vaan uusien haasteiden ja uusien parannuskohtien löytäminen tulee jatkossakin olemaan tavoitteena matkallamme kohti aina vain parempaa suomalaista eläinkauppaa ja aina vain onnellisempia lemmikkejä.

Faunatar – kotimainen asiantuntijasi.    

Täältä löydät erilaisia eläinaiheisia blogeja, suomalaisten eläinharrastajien kirjoittamana.

Blogit on jaettu omiin kategorioihinsa eläinlajien mukaan, vaikka monissa blogeissa eläimiä vilistää muitakin kuin kategoriassa lukee. Bloggaajamme ovat eläinrakasta porukkaa, joten aika monen kodista löytyy hyvinkin kirjava katras lemmikeitä.

Bloggaajat kirjoittavat blogeja hyvässä yhteistyössä Faunatar-ketjun kanssa, mutta silti itsenäisesti, vastaten itse oman bloginsa sisällöstä ja blogeissa esitetyistä ohjeista ja mielipiteistä.

Bloggaajiemme joukko on ihastuttavan monipuolinen: mukana on kaiken ikäistä, aktiivista lajiharrastajaa, kokenutta kasvattajaa ja hieman löysemmin rantein elämän menoon suhtautuvaa kirjoittajaa. Näin jokaiselle lukijalle pitäisi löytyä mieluisa blogi, oikein mukavia lukuhetkiä!

Bloggaajien yhteyshenkilö: Eeva Ahervuo, markkinointivastaava, markkinointi(at)faunatar.fi

UUSIMMAT BLOGIT LISÄTTY 15.8.2016
Carrotmaniacs >>
Mandi ja Amancer >>
Elämäni eläimet >>

 


 

Hurjapäät

Kirjoittaja: Sara Ehari

Kuvaus: Tervut vei sydämen, koiraharrastus järjen.
Hurjapäät-blogi kertoo kolmen belgianpaimenkoiran elämästä, aina kotisohvalta treeneihin ja kisakentille asti. Mukaan mahtuu niin onnistumisia, kuin epäonnistumisia, iloja ja suruja. Toivottavasti saadaan mahdollisimman moni viihtymään ja pysymään meidän matkassa mukana!

 

Tassujen alla - Ulkoilmaihmisen elämää

Kirjoittaja: MNi

Kuvaus: Blogi, jossa aiheiden kirjo on laaja, käsittäen asioita mm. asfalttiviidakosta metsän siimekseen, eläintenhoidosta eläinavusteisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Luvassa on huumorilla höystettyä mielekästä luettavaa juuri sinulle, eläinten- ja luonnonystävä!

 

Danskun päiväkirjat

Kirjoittaja: Nora Ikonen

Kuvaus: Blogin päätähtenä on 4-vuotias saksanpaimenkoira Dansku, jolla on kavereinaan länsigöötanmaanpystykorvat Tiiti ja Toivo. Blogin kautta pääsee seuraamaan arkielämän juttujen lisäksi myös harrastuskuvioita näiden kaverusten kesken.

 

Jäkäläkummun Riimi ja Hilima

Kirjoittaja: Milla Mäkinen

Kuvaus: Suomenlapinkoirien elämää ja koiraharrastuksia. Kahden pörröisen tytön ja heidän omistajansa arkipäivää ja erilaisia harrastuksia. Maailma on kovin erilainen lappalaisten kanssa ja siihen totuttelu on joskus vähintäänkin haastavaa!
 

 

Mitteli Riia

Kirjoittaja: Erika Mäkelä

Kuvaus: Treeniä, kisailua ja tavallista elämää nuoren mittelspitzin kanssa. Lajeina toko, rally-toko ja näyttelyt, joskus eksytään myös aksakentälle tai frisbeetreeneihin. Tavoitteet ja toiveet ovat korkealla - katsotaan, minne saakka kantti kestää!
 

 

Kun koira tuli kotiin

Kirjoittaja: Saimi Muhonen

Kuvaus: Blogin pääosassa on shetlanninlammaskoirauros Noppa, jonka kanssa harrastetaan agilityä ja tokoa nuotin vierestä, sinne päin ja kieli poskessa. Mukaan mahtuu arkea ja juhlaa, synkkiä pilviä ja sateenkaarenpäitä, ja osansa blogista valtaa myös Nopan reaktiivisen käytöksen ratkominen.

 

Jenni ja Pate

Kirjoittaja: Jenni Luomanperä

Kuvaus: Jenni ja Pate blogissa seurataan 19-vuotiaan koiriin hurahtaneen nuoren sekä x-rotuisen koiran elämää ja treenejä. Päälaji on agility jossa haaveena kisakentät. Blogista löytyy kaikkea treenaamisesta peltorallitteluun kuvien ja videoiden muodossa.
 

Mindy ja Bambi

Kirjoittaja: Maria Pentikäinen

Kuvaus: Blogissamme voi seurata kahden shetlanninlammaskoiran, Mindyn ja Bambin, elämää kuvilla ja videoilla maustettuna. Luettavaa löytyy päälajimme agilityn lisäksi myös arjesta koirien kanssa, niin ylä- kuin alamäissä. Hihnojen päässä roikkuu 20-vuotias Maria Helsingistä.

                             

Manu, Messi ja Mario

Kuvaus: Manu, Messi ja Mario ovat Itämaisia kissaveljeksiä, joiden elämä kääntyy joskus päälaelleen. Kaikesta huolimatta he löytävät aina jotakin hyvää elämästä.
 

 

 

Tom, Jerry ja Caleana

Kirjoittaja: Irina Rantanen

Kuvaus: Blogissa tutustutaan maatiaiskissa Jerryn, rescuekissa Tomin sekä ocicat- neiti Caleanan elämään, päivän askareisiin ja piipahdetaan rotukissanäyttelyihin.

 

Nethel-Estel

Kirjoittaja: Linnea Keltanen

Kuvaus: Nethel-estel on kissablogi, jonka keskiössä pyörivät kuvankauniit venäjänsinistytöt Ella ja Ruska sekä kotikissaherra Onni. Blogi keskittyy kissojen kuulumisien, kissavalokuvien, kissojen aktivoinnin ja kissanäyttelyharrastuksen ympärille.

   

Carrotmaniacs

Kirjoittaja: Mandi Kirjavainen

Carrotmaniacs kertoo kahden pupun porkkanantäyteisestä arjesta. Ringo ja Nala ovat blogin päätähdet ja seikkailevat niin kotipihalla kuin näyttelyissä. Seuraan liittyy toivottavasti piakoin myös kolmas pupunen. Hyppää mukaan!

 

 

Pupunpaja

Kirjoittaja: Saara Rikalainen

Kuvaus: Pupunpaja on jänismäisiä oivalluksia, kanimaisia käsitöitä ja ripaus arkista puputustakin. Risteytyskanit Muumi ja Pinja harrastavat naksutinkoulutusta, kanihyppyä ja välillä lemmikkinäyttelyitäkin. Blogissa on myös artikkeleita kaninhoidosta ja tee-se-itse -vinkkejä.

 

Kanin kokoisia unelmia

Kirjoittaja: Neea Puska

Kuvaus:
Päätähtinä blogissa puputtavat risteytyskani Vili, kääpiöluppa Ursula ja kääpiöluppa Cinderella.
Kanien arkielämä on täynnä iloisia hetkiä, silityksiä ja rapsutuksia ja näyttelyissä käyntiä. Blogissa pääset seuraamaan kanien tavallista arkielämää, haasteita, opettavia asioita, videoita ja paljon muuta mukavaa. Klikkaa ja astu lukemaan kanientäyteistä elämäämme!
 

 

Kaninpäiviä

Kirjoittaja: Veera Jokinen

Kuvaus: Kaninpäiviä on eläinrakkaan nuoren ylläpitämä kaniblogi, joka pitää sisällään kolmen pitkäkorvan elämää, sekä kaniaiheisia videoita, haasteita ja mielipidekirjoituksia. Pääosissa pomppii risteytyskani Raimo sekä hermeliinipuput Peppi ja Pipsa.

 

Vauhtihirmut

Kirjoittaja: Suvi Viikilä

Kuvaus: Tämän blogin päätähtinä ovat vallattomat pitkäkorvat. Pupujen kanssa tulee käytyä estekilpailuissa ja näyttelyissä, mutta paljon arkeen mahtuu myös pelkkää rapsuttelua ja silittelyä. Jaamme lukijoille ilot ja surut, sekä näytämme millaista elämämme ihan normaalissa arjessa on. Tekstien lisäksi blogissa nähdään hurmaavia kuvia, ja välillä videoitakin! Tervetuloa lukemaan kanimaista blogia!
 

 

 

 

Wonderland´s Hamstery

Kirjoittaja: Eve Immonen

Kuvaus:  Blogissa pääset tutustumaan hamsterikasvattajan arkeen, niin iloon kuin suruun. Sekä tietenkin itse hamstereihin. Blogiin päivittyy myös esimerkiksi tietopostauksia kaikille hamsterin hyvinvoinnista kiinnostuneille.
 

 

Näätäklaani

Kirjoittaja: Henna Kiviniemi

Kun antaa pikkurillin, ne vievät koko käden niin tälle omistajalle kävi. Viiden näädän klaania vetää 19-vuotias hiusalanopiskelija. Mukaan mahtuu niin kuulumisia, mielipiteitä, kuin harrastetoimintaa. Hyppää mukaan, ja katso pysytkö kyydissä vauhdikkaalla matkallamme.
 

 

 

Päärynäeläin

Kirjoittaja: Susanna Hoffren

Kuvaus: Kun kotona viipottaa haisunäätäpoika Mihail ja frettejä, on elämä melkoista näätäsirkusta. Normiarjen katkaisevat esittelytilaisuudet ja frettien näyttelyt. Joskus vieraileviksi tähdiksi saapuvat poikaystävän tai tuttujen lemmikit ja omat minimalismipohdinnatkin näkyvät välillä postauksissa.

Lauma ja se hemmetin karvanlähtö

Kirjoittaja: Kasperi Karppinen

Kuvaus: Lauman elämästä kirjoittaa 17-vuotias lääkealaa opiskeleva poika Turusta. Laumaan kuuluu eläimiä freteistä hamstereihin, joita myös kasvatan. Blogissa pääset mukaan laumamme arkeen ja tapahtumiin sekä näet eläinlauman hyvät kuin huonotkin puolet.
 

Lintubloggaajamme joutui lopettamaan blogin pidon :(
Olisitko sinä hyvä ehdokas siihen?

Hae täällä bloggaajaksemme >>

Lue bloggauksen pelisäännöt >>

                               

 

Elämäni eläimet

Kirjoittaja: Niina Haukka

Blogi antaa kivoja vinkkejä mm. kilpikonnien hoitoon. Blogissa kerrotaan kirjoittajan hoitoon tulleiden eläinten tarinoita, seurataan lemmikkien arkea, saadaan neuvoja ja vinkkejä eläinten pidossa sekä tutustutaan näihin sydänten valloittajiin.

                               

Mandi ja Amancer

Kirjoittaja: Mandi Kirjavainen

Mandi on esteratsastaja, joka opiskelee parhaillaan ratsastuksenohjaajaksi. Kaksi polvileikkausta, olkapääleikkaus ja rakkaan ystävän sekä kilpakumppanin Ceran sairastuminen keväällä 2016 ovat pistäneet koville. Blogissaan Mandi kertoo rehellisesti hevosarkensa iloista ja suruista. Tulevaisuuden haaveena on valmentajaksi kouluttautuminen ja isot luokat.

 

Tupsujalkojen töminää

Kirjoittaja: Jessica

Kuvaus: Blogi kertoo mun hevosharrastuksesta ja sen monipuolisesta arjesta. Päivistä hevosten ja muiden eläinten kanssa, ratsastuksesta ja joskus myös muustakin. Päähenkilönä blogissa toimii Pohjoisruotsinhevonen Birk jonka kanssa me puuhaillaan kaikkea esteiden hyppimisestä irtojuoksutukseen. Blogiteksteihin pyrin aina laittamaan jonkin näköistä kuvamateriaalia, joskus tulee myös videoita! Meille ei tavoitteet ole tärkeitä, kunhan tekeminen on hauskaa! :)

                                 

 

Talk To Animals

Kirjoittaja: Anja Lehikoinen

Kuvaus: Ja sen jälkeen mikään ei ollut niin kuin ennen! Eläinkommunikoijan mietteitä elämästä ja eläimistä.

 

Karvapuusti

Kirjoittaja: Marika Tehikoski

Kuvaus: Karvapuustissa eletään karvoja voileipien päältä noukkien ja höyheniä hiuspehkosta hulmutellen. Kaikenkarvaisen arjen tähtinä viipottaa jengi koiria, kanoja, kaneja ja kissoja - ja tämän karvakomppanian kirjurina toimii päälle kolmekymppinen himpun verran eläinhöperö naisihminen.